Ulvovin moottorein, silmä tarkkana, käsi vakaana ja sydän rautaisen rohkeana käyvät urheat lentäjämme vihollisen haaskalintujen kimppuun... papapapa!

Sota on helvettiä, mutta sen ylle aukenee taivas. Vuoden 2001 lopussa ilmestynyt mahtisimulaattori IL-2 Sturmovik vei minutkin mennessään. Oli siinä muilla kestämistä, kun aikuinen mies illanistujaisissa päristeli suullaan moottorinääniä ja mallasi käsillään lentokuvioita. Forgotten Battles on vielä huimasti parempi. Pelottaa.

Ilma-aseen iskumiehiä

Forgotten Battles luo uudelleen vuosien 1941#1945 itärintaman. Siellä Saksa liittolaisineen ja pieni, mutta urhea Suomi omassa erillissodassaan koettivat kampata idän jättiläistä.

Forgotten Battles on monessa suhteessa eeppinen lentosimulaattori. Koneiden ja muun kaluston määrä on valtava, lennettävät kartat suuria ja tilanteet vaihtelevia. Historialliseksi tapahtuman tekee pelin Suomi-näkökulma, mikä on harvinaista herkkua. Tästä myös pelin nimi, isossa maailmassa ei hirveästi tunneta Suomen (tai Unkarin) sotahistoriaa.

Suomesta kartta kattaa alueen, jota rajaa lännessä Kirkkonummi ja pohjoisessa Lahti. Suunnilleen. Kaupungit ja kylät ovat geneerisiä talorykelmiä, mutta sijaitsevat siellä missä pitääkin. Joet ja purot ovat valtavan leveitä, mutta jokien paikat ovat suunnilleen oikein. Isommat järvet ovat oikean muotoiset. Suomi näyttää järviseltä, peltoiselta ja siistiltä, ja kyllä sen voi punaisine mökkeineen Suomeksi kuvitella.

Pääkaupunkiin on panostettu enemmän: siellä on hienosti mallinnettuna muun muassa eduskuntatalo, stadion ja pari kirkkoa. Tarkkuus menee niin pitkälle, että sodan jälkeiset täyttömaat kuten Ruoholahti ovat vielä veden vallassa.

Jos on Helsinki komea, niin voi pojat, Leningrad on todella nähtävyys. Siinä kahden gigan Pentium 4 vikisi armoa. Onneksi peli muuten pyörii hyvin, kunhan muistia löytyy tarpeeksi. Pikkulintujen mukaan alle 640 megan muistilla Suomen kartta tökkii kuin hillosipulit salaatissa.

Myös Unkarin alue on tervetullut lisä, sillä se sisältää aavikkoisia alueita ja kunnon vuoria. Lumihuippuisten rinteiden välissä lentely on komeaa. Samaa nannaa saa yhdessä uusista moninpelikartoista.

Valmistehtävien ja pienten pikaottelujen lisäksi pelissä on dynaaminen kampanja, jossa voi Neuvostoliiton, Saksan, Unkarin tai Suomen puolella mitellä ilmaherruudesta. Koneet, maatunnukset, kartat ja paikannimet ovat aitoja ja radioliikenteessä käytetty kielikin oikea, joten siellä olemisen tuntu on valtaisa. Kunhan ei katso liian tarkkaan. Esimerkiksi Suomen kentillä lojuvat koneet ovat sakemannin tunnuksissa, ja ilmavoimat on kaivanut jostain Me-323-kuljetuskoneita.

Nuoret kotkat taistelujen taivaalla

Tehtävät luodaan lennossa, ja menestyksen pitäisi vaikuttaa paikallisesti tapahtumiin. Taitaa pitää paikkansakin, sillä onnistuneiden tehtävien jälkeen on taivaalla usein jonkin aikaa vastus kevyempää, jopa olematonta. Tällainen melkein tunnin kestävä lentely ilman yhtään taistelua ei ole kaikkien makuun, joten tehtävien ihannepituutta ja vihollisen taitojen ja aktiviteetin tasoa voi muuttaa.

Suomi-kampanjassa pääsee lentämään vain hävittäjäkoneita eli legendaarista Pylly-Waltteria (Brewster 239), muutamaa Messerschmittiä ja sotasaalis-Hurricanea. Muut tärkeät Suomi-hävittäjät eli Morane-Saulnierit, Mörkö-Morane ja Fiatit ovat jo pelissä, mutta toistaiseksi vain tietokoneen ohjastamana apuna, sillä niiden ohjaamot eivät ole vielä valmiit. Blenheim- ja Ju-88-pommareiden kanssa on sama juttu.

Suurvaltakampanjoissa voi valita myös maarynnäköinti- tai syöksypommittajan ammatin IL-2:lla tai Stukalla. Pommikonelentäjän vaarallista, mutta lyhyttä uraa voi kokeilla Heinkel 111:n tai karmean TB-3:n ohjaimissa. Jotkut tykkäävät pommareista kuin hullu puurosta, minä tykkään suojata tai ampua niitä.

Lentojen tapahtumia voi myöhemmin tarkastella minuutin ja koneen tarkkuudella, tiiviissä muodossa. Roolipelimäisesti rinnalla lentävät siipimiehet saavat taistelussa kokemusta, joka parantaa suoritusta, ja täydennysmiehet ovat tasoltaan heikompia kuin vanhat veteraanit. Oma ura menee kirjoihin ja kansiin välillä nöyryyttävälläkin tarkkuudella.

Taivas ei tunne armoa

Vaikka tekoälyä on parannettu, opin nopeasti kikat, jotka tehosivat kulloiseenkin vastustajaan. Ongelmaksi tekoälyä vastaan jäi oikeastaan pari överiksi vedettyä konetyyppiä ja ilmatorjunnan tarkkuus.

Verkossa pelaaminen on Forgotten Battlesin suola, sillä vastus ja yllätyksellisyys ovat aivan eri luokkaa kuin pelin algoritmien tarjoamat. Moninpeliin voi osallistua enintään 32 pelaajaa, ja pelimuodot vaihtelevat kaikki avut päällä pelattavista räiskintähipoista historiallisten tehtävien mukaan muokattuihin tiimipeleihin (co-op).

Täysrealismilla pelatut tiimitehtävät, varsinkin huonossa säässä tai yöllä lentäen, ovat parhaat moninpelikokemukseni koskaan. Pelissä on vieläpä sisäänrakennettu radio, joten mikrofonin omistajat voivat keskustella siipimiehensä tai lentueensa kanssa. Pelatessani HOTAS-ohjaimen, poljinten ja TrackIR:n kanssa kuulokkeet päässä irtosin tästä maailmasta ja siirryin sinne jonnekin, nirvanasta kaksi korttelia vasempaan.

Forgotten Battlesin lentomallinnus on paljon parempi kuin Sturmovikissa. Nyt massan tuntee ja koneiden käyttäytyminen välittyy ilman sitä kuuluisaa perstuntumaakin hyvin ruudun tälle puolen. Toisaalta monen koneen sielu on hukassa, esimerkiksi P-39 ei enää spinnaa millään.

Aseet ja vauriomallinnus ovat valtava loikkaus Sturmovikin laseraseista, hernepyssyistä ja kanuunahipoista. Yksikin pienikaliiperinen osuma voi tappaa pilotin, poksauttaa sylinterin, jumittaa laipat, katkaista kaasuvaijerin tai tuhota peräsinkontrollin. Harvemmin näin käy, mutta tarkkaan tähtääminen on arvossaan. Esimerkiksi pommareita on turha räiskiä sinne tänne, kannattaa tuhota moottorit ja hiljentää ampujat.

Kaikki ammutut kudit mallinnetaan. On herkullista istua Hurricanen puikoissa ja täräyttää sen kahdeksalla konekiväärillä sarja kaartotaistelua yrittävän P-47:n ohjaamoon. Kipinäsade on aivan tolkuton, ohi ampuminen mahdotonta. Kun saa toiselta savut pihalle, voi saman tien irrottautua taistelusta: vihu ei kaikella todennäköisyydellä pääse kotiin asti. Näinhän se meni oikeastikin.

Sturmovikin räiskintäpelimäinen siipien irrottaminen on nyt harvinaisempaa ja vaatii joko erittäin hyvän osuman isokaliiperisella kanuunalla tai kunnon sarjan, molemmat taitolajeja. Sturmon tuhoutumattomat superkoneet a la LaGG-3 putoavat nyt parvissa virtuaalitaivaalta.

Realismi on viety niin pitkälle, että kaikki asetukset täysillä jo suunnistaminen pelkän kartan ja kompassin varassa on painajaista. Itku pääsee viimeistään silloin, kun joutuu nollanäkyvyydellä koneeseen, jossa kompassi on tähtäimen tai ohjauskepin peitossa.

Kokonaan uusi (ja onneksi vapaaehtoinen) ominaisuus on "monimutkainen moottorinhallinta". Kaasuvivulla määrätään vain kaasun asento, roottorin lapakulman ja bensaseoksen rikkauden joutuu ruuvailemaan itse, ellei koneessa ole töitä helpottavaa automatiikkaa. Pommareissa saa vielä hoitaa liekeissä olevien moottorien sammuttamisen ja propellien pistämisen "vapaalle" vikatilanteessa - joka moottorin erikseen!

Kotkia kuolinsyöksyissä

Olen kiinnostunut toisesta maailmansodasta yleisesti ja ilmasodasta erityisesti, ja Forgotten Battles on MELKEIN kaikkien unelmieni täyttymys. Koneiden ominaisuudet ovat selvästi keskeneräisiä. Nyrkkisääntönä alkusodan koneet ovat aivan liian hyviä, loppusodan koneet liian huonoja.

Niinpä alkusodan koiratappelut ovat vauhdikkaita, hauskoja ja reiluja, mutta loppusodassa alkaa nitkutus. Varsinkin saksalaiskoneissa tuntuu kuin ketteryysetu olisi turhaan vaihdettu lisäpanssariin ja isompiin aseisiin. Moottorien valtava voima ei tunnu missään: vuoden 1940 Emil kiipeää parhaimmillaan kuin 2000 hevosvoiman K4. Terveisiä Absurdistaniasta.

Aiemmin mainittu monimutkainen moottorinhallinta toimii vain muutamassa koneessa. Yleensä voi huoleti lentää täydellä kaasulla ja pienimmällä lapakulmalla maailman tappiin, sillä moottorit eivät ota ylikierroksia.

Toivon ja rukoilen, että Maddox Games korjaa moottorinhallinnan ongelmat. Forgotten Battlesin perusta on kunnossa, vain hienosäätö puuttuu. Päivityksissä on jo luvattu puuttua moniin löydetyistä ongelmista. Myös uusien lennettävien koneiden määrä kasvaa jo lähiaikoina.

Ujeltavat potkurit

Forgotten Battles näyttää upealta. Maasto on riittävän vaihtelevaa. Pilvet, sääefektit ja vuorokaudenajanvaihtelut ovat silmät kostuttavan kaunista katseltavaa, kuolettava baletti näissä puitteissa suorastaan elävää taidetta. Hieman hassusti grafiikan hypetetyin ominaisuus, pixel shadereilla tuotettu lainehtiva vesi, on pettymys. Uusi vesi hidastaa pelin diashowksi ja näyttää rumalta paitsi aivan läheltä.

Koneiden mallit ovat pääosin erinomaisia, miinus pikkunitkutukset, kuten Brewsterin puuttuvat siipipanoslaskurit, väärä tähtäin ja väärä mittaristo. Parin koneen ulkoasussa on merkityksettömiä pikkumokia. Näin suurella konemäärällä virheettömyys on utopistinen vaatimus.

Äänet olivat jo Sturmossa oivat, mutta Forgotten Battles pistää paremmaksi. Ohitse kiitävien koneiden moottorien ulvonta doppler-efekteineen täytyy kuulla, jotta sen uskoisi todeksi. Se on myös liikaa joillekin äänikorttien ja käyttöjärjestelmien yhdistelmille. Varsinkin SoundBlaster Liven omistajien pinna on ollut kireällä.

Forgotten Battlesille on pakko antaa huippupisteet. Pelin ominaisuuksista ja yksityiskohtaisuudesta voisi kirjoittaa kirjoja, eikä kaikki tulisi sanotuksi. Koneiden suoritusarvot ovat vielä vähän haussa ja kotiinpäinveto, tahallinen tai tahaton, hieman hymistyttää. Peli on silmiä hivelevän kaunis, hyvän kuuloinen, pelattava ja mukaansatempaava - ja pikkuvioista huolimatta todentuntu on realismiruuvi kaakossa valtaisa. Suomi-kampanja on jotain ennen kokematonta, ja erinomainen tehtäväeditori takaa, ettei tekeminen lopu, ei yksin eikä linjoilla.

Jos minusta ei kuulu pariin kuukauteen, tiedätte, mitä puuhaan.

96 + Pelit Suosittelee

----

Rakkaudella Venäjältä

Lentoreportterin päiväkirjasta

Pitkälti yhden miehen, venäläisen Oleg Maddoxin, sitkeän pikkutarkan luonteen tuotos Forgotten Battles on pelaavan maailman ihme. On ihme, että äärimmäiseen realismiin pyrkivä lentosimulaattori yleensä julkaistaan. On ihme, että sen kymmenet koneet on tarkemmin mallinnettu kuin useimmissa yhteen koneeseen keskittyvissä simuissa. Kun simu on samalla helposti lähestyttävä ja historiallisesti tarkka, laskeutuvat pienet simukuskit polvilleen ylistämään virtuaalitaivaan isää.

:IL-2 voisi yhtä hyvin olla BF-109: Forgotten Battles. Vaikka venäläisten lentävä tankki on mukana kymmenellä eri lennettävällä mallilla, pääsee saksalaisen BF-109:n puikkoihin peräti kolmellatoista eri mallilla.

Moni muu lennettävä kone on käsitelty lähes yhtä kattavasti. Yllätyin kuinka hauskaa periaatteessa tylsän hitaalta kuulostava pommarikuskin ura on. Tekeminen ei lopu pitkilläkään lennoilla kesken, vielä parempaa jos kyytiin saa netin kautta pari kaveria. Riemu on rajaton, kun koitan hoivata kirskuvia, öljyä vuotavia moottoreita kestämään vielä vähän lähemmäksi kotia, samalla kun kaveri räiskii häätäjiä kauemmas.

Forgotten Battles paikkaa sopivasti ensimmäisen IL-2:n jättämät puutteet. Pahin puute, suoraviivaisen tylsät kampanjat on muutettu kokonaan dynaamisiksi. Kaikilla rintamilla, kaikilla koneilla. Nettilentäjillä on paljon vähemmän aihetta ruikutukseen, kun venäläiskoneita ei suosita läheskään yhtä räikeästi kuin ennen. Uusi, huomattavasti tarkempi vauriomallinnus ja todenmukaisempi moottoreiden hallinta (puutteineenkin) erottavat taitokuskit tuurihaukoista.

En yleensä innostu lentosimujen yksinpelistä, mutta jatkosodan kohtalonhetket Kannaksella ja ilmasota Suomenlahdella ovat naulanneet minut kiinni koneen kahvoihin. Taistelen viimeiseen asti aina lopun katkeriin hetkiin järkyttävää ylivoimaa vastaan. Harmi, ettei dynaamisia kampanjoita saa kimppapelattaviksi. Mukavasti uudelleenpelattavuutta niihin tuo se, että kampanjat ovat pelattavissa lukuisilla eri konetyypeillä.

Forgotten Battlesissa on toki vielä paikattavaa, mutta niin pieniä asioita, ettei niiden takia kannata jättää peliä hankkimatta. Mukana on niin monenlaista ja monen tasoista lennettävää, ettei aloittelijankaan kannata kavahtaa. Kun kerran pääsee mukaan, uskallan väittää, että mielekästä puuhattavaa riittää vuosiksi. Kuinka monesta muusta uudesta pelistä voi sanoa samaa?

Kaj Laaksonen

Pisteet 96

----

Kiitävät siivet

Forgotten Battles tarjoaa valtavan määrän lentokoneita, joista valtaosaa pääsee itse lentämään. TB-3- ja He-111-pommareissa pääsee myös pommittajan tai konekivääriampujien paikalle. IL-2:ssa ja Stukassa pääsee taka-ampujaksi.

Euroopan-julkaisuun voidaan viime hetkellä tehdä lisäyksiä. Ainakin Me-163 Komet on jo pelissä koristeena, muttei sitä näy edes Maddox Gamesin listoissa. Viralliset lukemat ovat: 129 konetta, "ainakin 80" niistä lennettäviä.

Lennettävät

Iso-Britannia: Hawker Hurricane (MkI, MkIIb, MkIIb modifikaatio, MkIIc)

Neuvostoliitto: Bereznyak-Isayev BI-1 Polikarpov I-153 (M62, P) Polikarpov I-16 (18, 24) Ilyushin Il-2 "Sturmovik" (kymmenen eri versiota) Lavochin La-5 "UFO" (ja mallit F, FN) Lavochin La-7 (plus kolmen tykin versio) Lavochin LaGG-3 (kolme versiota) Mikoyan-Gurevich MiG-3 (kuusi versiota) Tupolev TB-3 (4M-17) Yakovlev Yak-1 (plus B-malli) Yakovlev Yak-3 Yakovlev Yak-7B Yakovlev Yak-9 (viisi versiota)

Puola: PZL P.11c

Saksa: Messerschmitt Bf-109 (E-4, E-4/B, 7, 7/Z, F-2, F-4, G-2, G-6 (kolme versiota), G-10, G-14, K-4) Focke-Wulf w-190 (A-4, A-5, A-8, A-9, F-8, D-9 (kaksi versiota)) Heinkel He-111 (H-2, H-6) Junkers Ju-87 "Stuka" (B-2, D-3, G-1) Messerschmitt Me-262 "Schwalbe" (A-1a, A-2a)

Yhdysvallat: Brewster B-239 Bell P-39 "Airacobra" (N1, Q-1, Q-10) Bell P-40 "Warhawk" (E, E-M-105, M) Bell P-47 "Thunderbolt" (D-10, D-22, D-27)

Näitä ei vielä voi itse lentää

Iso-Britannia: Blenheim (MkI, MkIV)

Italia: Fiat G.50 Macchi MC-202

Ranska: Morane-Saulnier MS406 (ja Mörkö-versio) Morane-Saulnier MS410

Romania: I.A.R. 80 (plus a-malli)

Saksa: Arado Ar-196A-3 Bf-110 "Zerstörer" (C-4, C-4B, G-2) Fieseler Fi-156 "Storch" Focke-Wulf Fw-189A-2 "Uhu" Heinkel He-111Z Heinkel He-162A-2 "Salamander" Henschel Hs-129 (B-2, B-3Wa) Junker Ju-52 (3mg4e, 3mg4e) Junkers Ju-88A-4 Me-321 "Gigant" Me-323 "Gigant" Me-210 (Ca-1, Ca-1ZSTR)

Neuvostoliitto: Ilyushin DB-3 (b, F, M, T) Ilyushin IL-4 Lisunov Li-2 (kopio amerikkalaisesta C-47 Dakotasta) Beriev MBR-2 (AM-34) Petlyakov Pe-2 (sarjat 1, 110, 359, 84) Petlyakov Pe-3 (bis, sarja 1) Petlyakov Pe-8 Kharkov R-10 Tupolev SB-2M (100A, 103) Sukhoi Su-2 Tupolev Tu-2S Polikarpov U-2VS

Yhdysvallat: Bell P-51D "Mustang" (20NA) Consolidated PBN-1 "Catalina"

----

Tarpellista tavaraa

Kahta apuohjelmaa ilman lentäjä ei tule toimeen. HyperLobby (http://hyperfighter.jinak.cz/) on ilmainen simulaattoripelaajien kohtaamispaikka, joka toimii paljon paremmin kuin Forgotten Battlesin mukana tuleva Ubi.com-palvelu tai GameSpyn kaltaiset systeemit. HyperLobby tukee kaikkiaan pariakymmentä lentosimulaattoria, ja lentoseuraa löytää mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Kaikki pelimuodot ovat tuettujen listalla.

IL-2 Stab (www.bilkoshq.com/utilities2.htm) mahdollistaa piilotettujen ominaisuuksien aktivoinnin. Näihin kuuluvat esimerkiksi sensuroimattomat rautaristit ja swastika sivuvakaajaan. Suomalaisittain kivointa on saada Ilmavoimien koneiden tikkataulut korvattua historiallisesti korrekteilla merkinnöillä.