Kun on hyvän lisenssin saanut, sitä täytyy toki hyödyntää, ajattelee U.S. Gold ja julkaisee mainion Indy & Atlantis -seikkailun kylkiäisenä toimintapelin.
Tähän asti Indy-toimintapelit ovat olleet perinteisiä sivulta katsottavia toimintatasohyppelyjä. Nyt peli on muokkautunut viistoperspektiivigrafiikkaiseksi (= isometriseksi) toimintaseikkailuksi, jossa pääosassa on Indyn lisäksi Sophia Hapgood, Indyn entinen kollega, nykyinen julkkismeedio ja harrastelija-atlantologi.
Juoneltaan peli seuraa karkeasti The Fate of Atlantis -seikkailupeliä. Peli on jaettu yhdeksään vaiheeseen, joissa jokaisessa on omat pienet tehtävänsä suoritettavana. Pääidea on kuitenkin edetä ja tutkia kohteita ja samalla tietysti pysytellä hengissä.
Pelaaja voi kontrolloida vuoronperään joko Indyä tai Sophiaa, mikä on ainakin teoriassa hyvä oivallus. Funktionäppäimillä pelikenttää voi pyöräytellä ympäriinsä, jolloin senhetkisestä ympäristöstä saa paremman käsityksen, tai sitten menettää täydellisesti suuntavaistonsa.
Pelin ensimmäinen ongelma on selvittää Indy ja Sophia Monte Carlon natsimiehitetyn kasinon läpi. Sen toisessa kerroksessa majailee Monsieur Trottier, joka on valmis myymään muun rihkaman ohella osuutensa Platon Salaisesta Dialogista. Rahaa tietenkin tarvitaan ja rulettipöytien salaisuus täytyy ensin ratkaista indymäisellä viekkaudella. Kokenut ja laiska pelaaja tosin hyötykäyttää tässä vaiheessa pelin tallennus- ja latausnappuloita pikarikastumisen toivossa. Ostosten jälkeen etsitään talon salainen uloskäynti, josta tulla tupsahdetaankin suoraan laivastoaseman liepeille.
Mutta minne unohtui toiminta? Kasinon käytävillä liikkuu toki natseja, joiden kanssa voi joutua käsirysyyn. Indy käyttää nyrkkejään, Sophia potkii korkeakorkoisilllaan sinne jonnekin hekumapaikkaan. Natsi nyykähtää muutaman iskun jälkeen lattialle polvilleen, mutta on parin sekunnin päästä taas heristelemässä nyrkkejään. Uusi iskusarja ja uusi nytkähdys: nyt natsi taintuu aavistuksen verran pitemmäksi aikaa ja saattaa pudottaa eteensä vaikkapa suklaapalan, jonka voi kerätä vararavinnoksi. Mistään suuresta beat'em up -nirvanasta ei kuitenkaan voida puhua. Trottierilta saa ostettua pistoolin, johon löytyy seuraavassa vaiheessa peräti kahden(?!) ammuksen panosvyö. Tarkka sihtaus kohti kintereillä köpöttelevää vihollista ja PUM! _ tuttu nytkähdys. Ja arvatkaapa kuka on taas hetikohta potkimassa persuuksiin? Vihollinen selviäisi atomipommistakin varmasti pelkällä nytkähdyksellä.
Henkilöiden kanssa kommunikoitaessa kuvaruutuun ilmestyy outoja ikoneja. Tämän takia ensimmäiset peliyritykset ennen käsikirjan selaamista ovat tuhoon tuomittuja. Selitykseksi ikonien käytölle tarjotaan Indyn ja Sophian huonoa kielitaitoa, mitä on hyvin vaikea uskoa. Kuuluisa arkeologi tuskin on täysin ummikko esimerkiksi ranskan ja saksan kielen suhteen. Kaiken lisäksi samoja ikoneja ilmestyy kuvaruutuun esineiden käytön yhteydessä. Kyseessä on tietenkin jälleen yksi esimerkki manuaalikopionsuojauksesta. Olisi luullut, että mukana oleva melko vaikealukuinen koodikiekko olisi ollut riittävä suojauskeino.
Kuvallisesti ja äänellisesti toiminta-Indy on vaatimattomampi kuin seikkailuesikuvansa. Amiga-versiossa vieritys tapahtuu kuvaruutu kerrallaan, PC-versiossa ei vieritystä ole käytetty lainkaan, vaan kuvaruutu päivitetään aina pelaajan liikkuessa. Vaikka pelaaminen onkin tämän takia Amigalla selkeämpää, Indyn ja Sophian hidas liikkuminen saa toimintapelifanin kouristelemaan kärsimättömästi. Nopealla PC:llä peli on vauhdikkaampi ja siksi miellyttävämpi pelikokemus.
Pelin graafinen ratkaisu on virkistävä poikkeus toimintatasohyppelyjen seassa. Indyn ja Sophian vuorottainen ohjaaminen on myös tavanomaisuudesta poikkeavaa, vaikkakin käytännössä tämä johtaa siihen, että vaiheet on useimmiten pelattava itse asiassa kaksi kertaa peräkkäin läpi. Kokonaisuutena The Fate of Atlantis _ The Action Game on kuitenkin valitettavan tylsä peli, joka ei innosta paatunutta toimintapelaajaa. Silti maailmassa on varmasti joku, joka nauttii tästäkin vähästä. Ja vielä useampia, jotka löysivät tämän pelin pukinkontista. Säälikäämme heitä.
50
