Oma suosikkini maailman elokuvakriitikoista on amerikkalainen Chicago Sun-Times -sanomalehden Roger Ebert. Miehen elokuvajutut on syndikoitu noin 200 lehteen ja lisäksi hän esiintyy telkkarissa. Ebert on Yhdysvaltain kuuluisin elokuvakriitikko.
Ebertissä viehättää hänen asiantuntemuksensa lisäksi kirjoitustyyli, jossa yhdistyy mainiosti asia ja viihdyttävyys. Juuri tyylin olen itsekin yrittänyt Ebertiltä varastaa. Hänen juttujaan lukee mielellään niin elokuvanörtti kuin satunnainen katsoja.
Ebertillä on aina ollut silmää tunnistaa elokuvakliseet. Hän on luonut ihan oman sanastonsa, jolla kliseitä kuvataan osuvasti ja hauskasti. Jos aiheesta tehdyt kirjat kiinnostavat, googlatkaa termillä Ebert's Little Movie Glossary. Muutenkin Ebertin kirjoja ja nettisivuston (rogerebert.suntimes.com) tutkimista voi suositella kaikille elokuvan ystäville.
Osuvasti pistetty
Tässä muutama esimerkki Roger Ebertin keksimistä elokuvatermeistä.
Ali MacGraw’n tauti: Elokuvasairaus, jonka ainoa oire on se, että sairastunut kaunistuu kuoleman lähestyessä.
Autoaudio-sääntö: Tapa, jolla auto ääntelee takaa-ajoissa. Ei liity mitenkään siihen, millaisia ääniä tosielämän autot päästävät.
Paha tupakoitsija -sääntö: 1970-luvun puolivälin jälkeen tehdyissä poliisielokuvissa pahikset polttavat ja hyvikset yrittävät lopettaa.
Pelin paras hetki -sääntö: Jokainen huono urheiluelokuva päättyy kohtaukseen, jossa sankari onnistuu tekemään upean maalin tai korin tai tyrmäysiskun juuri viimeisellä sekunnilla.
Brotmanin laki: Mikäli elokuvassa ei tapahdu mitään ensimmäisen kelan aikana, mitään ei tapahdu jatkossakaan.
Bullitt-vaihteet: Autotakaa-ajossa sankari pistää isompaa vaihdetta silmää useammin kuin autossa on vaihteita. Tulee Bullitt-elokuvasta, jossa Steve McQueenin autossa on ilmeisesti 16 vaihdetta.
Cole-sääntö: Yhdessäkään vuoden 1977 jälkeen tehdyssä hyvässä elokuvassa ei ole Cole-nimistä roolihahmoa.
Putoava roisto: Lähes jokaisessa toimintaelokuvassa roisto putoaa lopputaistelussa mahdollisimman korkealta, mieluiten lasin läpi ja lopulta auton päälle.
Hassujen nimien ensimmäinen sääntö: Hassut roolinimet eivät ole oikeasti hassuja, paitsi W.C. Fieldsin ja Groucho Marxin elokuvissa.
Idioottijuoni: Elokuvajuoni, jossa henkilöiden ongelmat ratkeaisivat hetkessä, mikäli he eivät olisi idiootteja.
Joel Silver -sääntö: Toimintaelokuvan naiset ovat juonen kannalta merkityksettömiä, paitsi alastomina ja kuolleina.
Yhden jutun juonikuvio: Elokuvan lakimiehellä on hoidettavanaan vain yksi juttu, se mistä elokuva kertoo.
Murphyn laki: Vuoden 1985 jälkeen tehdyissä elokuvissa Murphy on poliisi, pappi, juoppo, kovis tai useaa näistä. Jossakin vaiheessa Murphy vetää baarissa pään täyteen.
Yksi kerrallaan -sääntö: Kun sankari on taistelemassa roistojoukkoa vastaan, pahikset ovat niin herrasmiehiä, että käyvät päälle vain yksi kerrallaan.
Krooninen tunnelinäkö: Kauhuelokuvan sankari näkee vain sen, minkä elokuvakamerakin näkee. Siksi hän huomaa vain suoraan edestä tapahtuvat hyökkäykset.
Sturgeonin laki: 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Scifi-kirjailija Theodore Sturgeon ei suoraan viitannut elokuviin mutta sääntö pätee myös niihin.
Kilpikonna-efekti: Kun tyyppi on joutunut tappelussa lattialle selälleen, hän ei pysty nousemaan välittömästi ylös.
Vinny-sääntö: Jokaisessa amerikanitalialaisista kertovassa elokuvassa pitää olla yksi Vinny.
Hääkakkusääntö: Hääaiheisissa elokuvissa hääkakku pitää tuhota muutoin kuin syömällä.
