Pc-pelaajan peruskone
Kokosimme Jimm’sin kanssa tehokkaan peruspelikoneen, jota päivitetään tulevissa numeroissa.
Pc-pelaaminen on taas uudessa nosteessa, kiitos digitaalisen jakelun ja koko pelialan rakenteellisen murroksen. Pienet indiepelit eivät vaadi ihmeellistä vääntöä, mutta ilahduttavasti isot julkaisijat panostavat nykyään pc-käännöksiin aikaisempaa enemmän. Itäeurooppalaiset pelitalot puolestaan pitävät perinteistä parhaimpaan mahdolliseen pc-tekniikkaan perustuvaa pelisuunnittelun lippua korkealla.
Pc-pelaajan suurin rasite on raudan jatkuva päivittäminen. Siitä on nykyään päästy pitkälti eroon, ja riittävällä kertainvestoinnilla selviää yleensä helposti pitemmän aikaa. Tärkeää on tajuta ostaa kerralla tarpeeksi tehokas kone, valmiiksi vanha rauta vanhenee luonnollisesti nopeammin. Siihen kaikkein kalleimpaan huippurautaan ei kuitenkaan tarvitse sijoittaa, ja konekokoonpanoon valittiin uusia, mutta silti järkevän hintaisia komponentteja. Tavoitteena oli koota tehokas, mutta (edes suhteellisen) järkevän hintainen kone.
Pieni on kaunista
Pelikoneet on usein koottu megalomaanisen kokoisiin koteloihin, joissa on paljon kaikissa sateenkaaren väreissä vilkkuvia ledivaloja. Vältimme tätä tietoisesti ja koteloksi valittiin Antecin hyvin tuuletettu One-kotelo, jonka jäljiltä yksiöön jää vielä tilaa kavereillekin. Massamuistit asentuvat Oneen ilman työkaluja ja kotelo aukeaa helposti huoltotöitä varten. Jäähdytystä avustamassa koneessa on Antecin valmiiksi paketoitu prosessorinestejäähy, jota ei tarvitse huoltaa ja joka on vaivaton asentaa.
Prosessorina on Intelin uusimman Ivy Bridge -sukupolven neliytiminen i7-3770K, joka pyörii 3,5 gigahertsin kellotaajuudella. Siitä riittää vääntöä prosessori-intensiivisiin peleihin, kuten vaikkapa mörppeihin. Se myös tuottaa entistä vähemmän lämpöä.
Muistia koneeseen asennettiin kahdeksan gigatavua. Se saattaa nykyisillä edullisilla hinnoilla tuntua jo pieneltä määrältä, mutta todellisuudessa isompaa muistimäärää tarvitsee harvoin edes hyötykäytössä. Itse en muista täyttäneeni oman koneeni kahdeksaa gigaa kertaakaan edes raskaassa Photoshop-työskentelyssä – lähellä tosin on käyty.
Kenen leirissä seisot
Näytönohjaimen valinta jakaa pc-kansan rivit aina yhtä jyrkästi kahteen leiriin. Toiset pitävät Radeoneista, toisen Geforceista, kummatkin omista hyvistä syistään. Päädyimme Nvidian uuden malliston yhden piirin huippumalliin, GTX680:een. Pääsyyt valintaan ovat erinomainen suorituskyky ja vastaavia Radeon-malleja hiljaisempi käyntiääni, kiitos uuden tuotantotekniikan ja onnistuneen tuuletindesignin. Kortti myös syö sen verran vähän virtaa, että koneeseen riitti kohtalaisen konservatiivinen 650 watin virtalähde.
Emolevyllä on kelvollinen äänikortti, mutta lisäsijoitus tasokkaaseen Xonar DG -monikanavakorttiin ei haittaa. Etenkin, jos pelaa kuulokkeet päässä, sillä Xonarissa on erinomainen sisäänrakennettu kuulokevahvistin.
Kone jaksaa pyörittää kevyesti mitä tahansa tällä hetkellä julkaistua pc-peliä, jollei jollain Arma 2:lla halua ehdoin tahdoin vetää konetta polvilleen. Jos kokonaisuuteen haluaa vielä hiukan lisää vauhtia, voi käynnistyslevyn rakentaa raid 0:na kahdesta 60 gigan SSD-levystä, jolloin levyt yhdistetään yhdeksi nopeaksi 120 gigatavun paketiksi. SSD-levyn ansiosta Windows käynnistyy lähes silmänräpäyksessä ja paljon levyä käyttävät pelit (esimerkiksi Skyrim) voi asentaa käyttöjärjestelmältä yli jääneeseen tilaan. Omasta mielestäni sijoitus SSD:hen kannattaa ehdottomasti, eron tavalliseen mekaaniseen kiintolevyyn huomaa jokapäiväisessä käytössä selvästi.
SSD-raidin lisäksi muita optioita ovat Asusin tasokas IPS-paneelia käyttävä full hd -näyttö ja Logitechin hiiri, näppäimistö ja padi. Kaikkien hinnat on listattu oheisessa taulukossa erikseen.
Valitulla paketilla pelaa hyvin (hyvin) pitkän aikaa, mutta tarkoituksena on seurata markkinoita ja päivittää konetta tasaisin väliajoin. Palaamme asiaan aina tarpeen tullen.
Tapio Salminen
