Ei ole helppoa olla palstanpitäjä. Tavoitteenani on kirjoittaa viihdettä tai asiaa, joka kiinnostaisi mahdollisimman monia. Koska en tiedä pc-peleistä tai niiden maailmasta, en niistä kirjoita. Ja silloin lienenkin jo vaikeuksissa.
Otan mielelläni vastaan kommentteja ja ehdotuksia, mutta kaikkea en voi huomioida kirjoittaessani. Jos sen tekisin, joutuisin ylittämättömien sisäisten ristiriitojen raatelemaksi. Tässä muutamia viime kuukausien aikana minulle tulleita toivomuksia:
Yksityiskohtaisempaa ja analyyttisempaa tekstiä roolipeleistä. Tarinaa nimenomaan aloittelijoille ja ropeja tuntemattomille. Uusien pelien esittelyt olisivat asiaa. Samoin historiallinen katsaus vanhempiin peleihin. Itse asiassa koko roolipeliasiaa ei tarvittaisi Pelit-lehdessä. Keräilykorttipeleistä olisi kiva kuulla välillä, samoin Warhammerista.
Kaikki varsinainen peliasia on turhaa, riittää kun kertoisin pelihahmojemme seikkailuista. Minun täytyisi kirjoittaa vastine roolipelien vastustajille, mutta samalla on turhaa kirjoittaa heistä ja heidän tempauksistaan. Pokémon on aivan liian kaupallista asiaa palstalleni, mutta siitä olisi kiva kuulla lisää.
Ja tuosta puuttuu vielä varmasti juuri Sinun toiveesi.
Kaikkia en pysty millään miellyttämään, enkä suoraan sanoen haluakaan. En ole Tarja. Minusta ei koskaan tule koko kansan Nordicia.
Tiukasti tahdissa
Ystäväni Ville pelauttaa Rolemasteria. Hän on sijoittanut pelin seikkailut Keski-Maahan. Ville on jonkin asteen perfektionisti ja hänelle on ensiarvoisen tärkeää pelijärjestelmän realistisuus, monipuolisuus ja sääntöjen tarkkuus. Villelle realismi tarkoittaa sitä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki pitää ottaa huomioon. Ville ja suurin osa hänen pelaajistaan rakastaa taulukoita. Ihan oikeasti. He osaavat taistelutaulukot lähes ulkoa ja tietävät tarkoin paljonko 'slash critical D' on tuloksella 44.
Ville käyttää paljon valmiita seikkailuja ja kampanjoita. Seikkailu etenee yleensä tarkasti juonen mukaan, eikä Ville rohkaise pelaajia mihinkään omiin ratkaisuihin. Vihollisten ja vastusten tiedot löytyvät seikkailusta, eikä Ville juuri muuttele niitä. Miksi pitäisi? Pelaajat hyväksyvät tämän ja ovat varautuneet seuraamaan kehittyvää juonta.
Kun Villen seikkailijaporukka joutuu taisteluun, tarkistetaan ennen ensimmäistäkään taisteluheittoa tuulen suunta ja voima, hahmon kantaman repun paino ja maaston mahdollinen viettävyys asteina. Näistä ja muutamista muista muuttujista laskemalla saadaan tarkat bonukset ja vasta sen jälkeen varsin todentuntuinen taistelu voi alkaa. Se ei tosin ole yhtä nopeaa kuin ottelu todellisuudessa olisi, mutta se ei haittaa. Tärkeintä pelaajille on kaiken oleellisen huomioonottaminen ja mahdollisimman monipuolisten taulukoiden olemassaolo. Eipä keksi kokenutkaan pelaaja helpolla sellaista toimintaa, jota ei Villellä olisi laskettuna ja taulukoin määriteltynä.
Vapaata oleskelua
Toinen kaverini Antti johtaa myös Keski-Maassa tapahtuvaa kampanjaa. Hän käyttää samannimisen pelin sääntöjä, tosin vain viitteellisesti. Antti on jättänyt pois monia pelimekaanisia toimia, joiden hän katsoo vain hidastavan peliä. Antin pelissä on oleellista, että pelaaja kertoo elävästi hahmon aikeet ja perustelee toimintansa hyvin. Noppiakin Antin porukassa käytetään, mutta niiden tuloksia pidetään enemmän suuntaa antavina kuin ehdottoman tarkkarajaisina tuomioina.
Antti suunnittelee monet seikkailut itse. Hän ei määrittele etukäteen jokaista vihollista, polkua, ansaa ja kylän väkilukua. Hän luottaa siihen, että keksii ne kyllä tilanteen mukaan. Pelaajat tietävät sen ja ovat oppineet myös vaikuttamaan pelin kulkuun omilla ideoillaan ja ehdotuksillaan. Eihän maailman tarvitse olla yksin pj:n luomus.
Kun Antin seikkailijaporukka kohtaa vihollisen, pelaajat kertovat hahmojensa reaktiot ja näiden aikomat toimet. Antti määrittelee vihollisen toiminnan tilanteen mukaan, mutta ei käytä siihen mitään taulukoita. Hän koettaa pitää tapahtumat jännittävinä muuttaen vihollisten ominaisuuksia ja taitoja tarpeen mukaan, tietenkin kertomatta siitä pelaajille. Itse taistelutilanteessa heitetään kyllä noppiakin, otteluita ei ratkaista pelkästään sanallisesti.
Antin taistelut sujuvat melko nopeasti, mutta ei peli silti ole mitenkään hätäistä. Pelaajien aika vain menee yksityiskohtien kuvailuun ja hahmojen toiminnan esittämiseen taulukoiden tutkimisen sijasta.
Rooli vai peli, kumpi parempi
Kumpi tapa sitten on parempi? Siihen ei yksiselitteistä vastausta ole, eikä tarvitakaan.
Villen tapa korostaa roolipelin pelimäistä puolta. Tiukasti sääntöjen mukainen pelaaminen, tarkat taulukot ja ylipäätään kaiken selvä määrittely tekee pelaamisesta paljolti strategista suunnittelua. Pelaaja voi etukäteen laskea hänelle parhaat mahdollisuudet ja toimia niiden mukaan. Perustelemattomia yllätyksiä ei satu. On paljon pelaajia, jotka pitävät suhteellisen tiukasta sääntökehyksestä. Sitä käyttäessä kaikki ainakin tietävät, miten ja millä perusteilla asiat ratkaistaan.
Pelinjohtajalle tällainen tapa on siinä mielessä helpompi, että hänen ei tarvitse ottaa joskus epämiellyttävää vastuuta omista päätöksistä, vaan kaikessa on aina 'kirja takana'.
Antin tapa korostaa pelaamisen vapautta. Siinä roolin pelaaminen on tärkeämpää kuin sääntöjen pikkutarkka noudattaminen. Villen pelaajille voisi olla kauhistus todeta, kuinka Antin pelaaja "pystyy vaan päättämään, että se tekee noin, ilman mitään heittoja".
Pelaajat voivat käyttää mielikuvitustaan eikä kaikki ole kiinni huonosta noppaonnesta. Myös pelinjohtaja voi modifioida vastuksia ja vihollisia tilanteen mukaan, koska hän ei ole pahassa määrin taulukoista riippuvainen. Rajoituksina voidaan mainita se, että tällainen pelitapa edellyttää peliporukan luottamusta pelinjohtajaan. Tällä puolestaan tulisi olla jonkin verran kokemusta pelauttamisesta. Ihan vasta-alkajan voi olla vaikeaa 'vetää hatusta' kaikenlaista jatkuvalla syötöllä.
Itse pelaan mieluummin Antin ryhmässä. Ei Villenkään porukassa paha ole pelata, täytyy vain sopeutua siihen, että se on nimenomaan peliä, ei tarinointia. En väitä Villen tyyliä huonoksi, mutta roolipelissä haluan keskittyä enemmän hahmoni tekemisiin kuin taulukoihin. Jokainen kuitenkin tyylillään.
Aloittelemme muuten juuri viikinkiaiheista kampanjaa. Tarkoitus olisi pelata suhteellisen asiallisesti ja realistisesti, ei siis mitään conaneita ja tulipalloja. Oma hahmoni osaa purjehtia, rakentaa laivoja ja laulaa. Ain merimies merta rakastaa...
