Infocom oli aikoinaan mahtavan ihanan fantastinen seikkailupelitalo, mutta hyvät pelit eivät taanneet taloudellista menestystä, ja lopulta Infocomin nimikin jouduttiin myymään pilkkahintaan Activisionille. Tämän jälkeen Activisionilta on odotettu jatkoa Infocomin klassikoille _ pitkään.
Yksi Infocomin viimeisistä hiteistä oli kieli poskella väännetty Leather Goddesses of Phobos, pikkuhärski tarina siitä, miten Phoboksen nahkajumalattaret yrittivät 30-luvulla vallata Amerikan Yhdysvalloista koostuvan Maapallon henkilökohtaiseksi huvipuistokseen. Pelaajan tehtävänä oli tehdä näiden mmmmmmielenkiintoisten naikkosten aikeet kaikkien Maan miesten toiveista välittämättä tyhjäksi. Niin, ja mukana oli myös haju! (Raaputettavan kortin muodossa).
Niinpä kun Activision ilmoitti LGoP:n saavan 50-luvulle sijoittuvan jatko-osan, ja vieläpä kuvitetun ja ääntelehtivän sellaisen, ei Pelit-lehden toimituksen uroiden riemulla ollut rajoja. Emansipoituneet naaraamme iloitsivat puolestaan tiedosta, että pelissä voi ottaa itselleen myös naisen (tai avaruusolion) roolin.
Leather Goddesses of Phobos 2 jakaantuu juonellisesti kolmeen eri peliin sen mukaan mitä hahmoa pelataan. Hahmoista ensimmäinen on ronski bensa-aseman omistaja Zeke, joka kallistelee seikkailun kuluessa lähes jokaisen hameniekan allensa. Toisena on Zeken tuleva morsio(?) Lydia, joka hipsuttelee naisellisesti, muttei jää lainkaan sulhoaan kainommaksi lähikontaktipuolella. Sekä Zeken että Lydian tehtävänä on pelastaa Maa pahojen Phoboksen Nahkajumalattarien hyökkäykseltä, mutta sitä ennen olisi selvitettävä Atom Cityn salaisuudet maahansyöksynyttä muukalaista etsien.
Kolmas ja kaikkein koomisin hahmo on Barth, maahansyöksynyt muukalainen, jolla on ymmärrettäviä vaikeuksia tulla toimeen ihmisten kanssa. Tosin hän tietää tehtävänsä tarkalleen ja on muutenkin perillä asioista.
Siihen hihiphuraat sitten loppuvatkin. Vaikka Leather Goddesses 2:n grafiikka on periaatteessa ihan kaunista ja vastaantulijat juttelevat digitoidusti äänikortilta tai jopa PC:n omalta kaiuttimelta ihan sujuvasti, itse peli on täysi tahvo. Kaikesta päätellen pelin maailma on suunniteltu laajemmaksi ja monipuolisemmaksi, mutta siitä on jätetty osa toteuttamatta. Joku on torpedoinut projektin siinä vaiheessa, kun ohjelma alkoi viedä yli 15 megan edestä kiintolevytilaa.
Leather Goddesses of Phobos 2 on aivan liian helppo. Tähän hintaan ja näillä megatavuilla hupia soisi riittävän toiseksikin päiväksi. Ikäryhmä, jolle pelistä tällaisenaan olisi haastetta, ei saa vanhemmiltaan koskaan lupaa sen ostamiseen. Vaikka vitsit ovat vain pikkutuhmia, niitä ei voi suositella alle viisivuotiaille.
Lisäksi pelin huumori on ohutta ja naurattaa kenties toisenkin kerran, muttei enää kolmatta. Ruuvin muotoinen "screw"-ikoni on ihan näppärä siinä missä viittaukset 50-luvun pulp-scifiinkin, mutta nämä ainekset ovat liian päälleliimatun makuisia, jotta tarina eläisi alkuperäisen LGoP:n tapaan. Semminkin kun loppudemo on pelkkä kollaasi pelin varrella esitellystä materiaalista.
Sitäpaitsi Nahkajumalattarien Atom Cityn ilotalosta kaappaamaa lammaspoloa käy sääliksi.
60
