Toimintaseikkailu Legacy of Kain: Defiance yhdistää Kain-vampyyrin ja muotopuolen Razielin tarinat.
Puolijumala Kain johti Nosgothin vampyyreja, kunnes Kainia uskollisesti palvellut Raziel kehittyi Nosgothin ensimmäiseksi siivekkääksi vampyyriksi. Asemansa turvatakseen Kain tappoi röyhkeän nousukkaan, mutta nimetön jumala nosti jo muumioituneen Razielin kadotuksesta takaisin verisen kostoretken pyörteisiin.
Defiancessa seurataan vuoron perään Kainia ja Razielia. Hienona ideana antisankareiden seikkailut sijoittuvat samoihin paikkoihin, mutta ajallisesti viidensadan vuoden päähän toisistaan. Kainin suuruuden ajan palatsit ovat Razielin ajassa pelkkiä raunioita. Tarina avartaa ansiokkaasti vampyyrisaagaa, mutta untuvikot ovat helposti ulalla draaman vyöryessä päälle, eikä tarina pelkällä Defiancen peluulla avaudu.
Jutun juoni on ohjastaa Kainia ja Razielia vuorotellen kenttä kerrallaan. Perustoiminnot ovat samat ja miekka heiluu kummankin kädessä, mutta erikoiskyvyissä on selkeä ero. Kainin telekinetiikka on hulvaton apu taisteluissa. Vihollisia voi paiskoa toistensa niskaan tai vaikka ansapiikkeihin. Vampyyrina vesi on Kainille kauhistus, ja ilman veren imemistä energiapalkki valuu kuiviin. Raziel pystyy liitämään siiventyngillään, ja hän pääsee myös liikkumaan henkimaailmassa. Taistelijanlahjoiltaan Raziel häviää Kainille.
Suoraviivaista mättöä mutkistaa vain kuvakulma. Kameran paikan määrää kone, mutta kuvaa voi pyörittää akselinsa ympäri ja pelihahmosta pois päin. Pelaaminen sujuu, kunhan malttaa pitää oikean peukalon irti tatista eikä luuhaa nurkissa, joissa kamera kadottaa herkästi sankarin.
Gootahtavassa arkkitehtuurissa on kokoa ja näköä, mutta pelireitti on usein ankarasti rajattu. Grafiikka näyttää peruskomealta, mutta efektit kärsivät liikakäytöstä. Räikein esimerkki efekteillä kikkailusta on Razielin spektraalimaailma, jossa tehosteet puurouttavat näkymät niin, että heikoimpia pyörryttää.
Legacy of Kain: Defiance jää tekniseltä toteutukseltaan piirun vaille kiitettävästä. Kehno kamera ja ruudun sotkevat efektit tiputtavat tasoa kuitenkin selvästi, mutta muuten PlayStation 2 -versiosta ei näy kääntämisen tuska vaan peli pyörii nätisti. Selkeä miinus Xbox-versioon verrattuna on laajakuvatuen puute.
Defiance syventää sarjan faneille tarinaa hienosti, mutta aloittelijoille on olemassa kiinnostavampia seikkailuita Prince of Persiasta alkaen.
75
