Kuukauden pakollinen Doom-klooni on outo tapaus. Pelillä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla minkäänlaisia edellytyksiä menestyä, mutta silti sitä on hauska pelata.
Sata vuotta tästä hetkestä tulevaisuuteen maa on saastunut, puoliksi sodissa raunioitunut ja kaikin puolin ikävä paikka elää. Pakopaikkana toimivat ulkomaailmoihin sijoittuneet siirtokunnat, jotka yleisen tiedon mukaan ovat varsinaisia paratiiseja.
Oudosti nimetty Lifeforce Tenka (jenkeissä Codename Tenka) on mennyt retkuun ja törsännyt monen vuoden palkkansa menolippuun. Mutta perillä ei odota paratiisi, vaan helvetti: planeetta Extruvius 328/B on Trojan Inc:in, sotatarvikkeita valmistavan jättiyhtymän tehdas, jossa ihmisiä muutetaan kyberneettisiksi tappokoneiksi.
Tenkan ollessa muutosprosessissa jotain menee pieleen, eikä lasituubista astukaan esiin uskollista soturia, vaan varsin ärsyyntynyt veijari, joka yksin tuumin päättää tasoittaa koko tehdaskompleksin. Homma hoituu erittäin doomimaisesti yksin käytäviä koluten, bonuksia poimien ja liipasinta puristaen.
Vanhentunut tekniikka
Tenka ilmestyi alun perin PlayStationille, ja PC-versio on konsolikäännös niin hyvässä kuin pahassa. Pelattavuus on kohdallaan. Salaovia ei pahemmin tarvitse etsiä, ja turhauttava edestakaisin juokseminen on vähäistä, kiitos pienten pelialueiden. Ainoa uusi idea, lasertähtäin, sekä näyttää mielenkiintoiselta että todella auttaa tähtäämistä. Vaikeustasokin on ihan ok, vaikka hiirellä tähdäten viholliset tippuvatkin todella helposti.
Toisaalta pelitilanteen voi ärsyttävästi tallentaa vain tasojen välillä, viholliset ovat lapsellisen näköisiä ja käyttäytyvät aivottomasti. Karttaa ei ole, mikä ei kylläkään paljon haittaa. Peli ei tue 3D-kortteja ja on hidas yli 320x240-pisteen tiloissa, 512x384-pisteen tila oli testikoneella viimeinen pelattava tarkkuus. Matalaresoluutioisena peli on tietty kammottavan ruma.
Oli värejä sitten 256 tai 65 000 ja risat, sokkelot näyttävät vesivärimaalatulta legotaiteelta. Grafiikan yleisasu on liian tumma ja sotkuinen. Lisäharmia aiheuttaa se, ettei pelin aikana voi muuttaa esimerkiksi näytön tarkkuutta tai ääniasetuksia. Gammakorjauksen rukkaaminen sentään onnistuu.
Grafiikkavirheet ovat yleisiä: seinien taitokset kupruilevat niitä lähestyttäessä, lattioiden kuviot vaeltavat oudosti, seinälevyjen saumoista näkee joskus kulman taakse ja kuviopinnoitteet ovat kamalia. Valoefektejä sellaisina, joina valoefektit käsitän, ei PC-versiossa ole, vaikka jossain silmiini osuneessa pleikkariversion mainoksessa niitä kehuttiin. Räjähdyksissä ja aseiden suuliekeissä emuloidaan läpinäkyvyyttä jättämällä joka toinen pikseli piirtämättä kuin shakkilaudassa ikään, mikä näyttää todella hirveältä.
Kenttädesign on hyvin kaksiulotteista, jedimäisiä pudotuksia tai hyökkäyksiä ennalta-arvaamattomista suunnista ei tule eteen koskaan. Viholliset ovat persoonattomia vektoriklönttejä, jotka vieläpä usein paljastavat etukäteen olinpaikkansa yrittämällä ampua Tenkaa seinän läpi, ennen kuin tämä on edes näkyvissä. Stereoääni kertoo heti ampujan suunnan.
Ihan jees _ kaikesta huolimatta
Tämän ryöpytyksen jälkeen ei voi kuin ihmetellä, mikä on se jokin, joka Tenkassa kaikesta huolimatta innostaa pelaamaan. Peli on todellakin niin Doom kuin Doom voi olla. Ainoat erot pelityypin kantaisään ovat sankarin kumartumis- ja hyppimiskyvyt ja kuvakulman kallistamismahdollisuus.
Aseitakin on vain muutama: normaali pumputipumputi-pyssy kasvaa monitoimiaseeksi kun kerää tarvittavan määrän vihollisten jälkeensä jättämiä vihreitä laatikoita. Lisäksi voi viskoa kranaatteja ja pudottaa maahan miinoja. Siinä kaikki.
Melkeinpä sanoisin, että mystiset elementit ovat tasapainoisuus, letkeä meininki ja erinomainen musiikki. Tekno- ja sähkökitaratykitys rytmittää toimintaa makoisasti, ammuksia on riittävästi ja viholliset kuukahtavat laakista tai parista. Kartan puutekaan ei ole niin suuri haitta kuin luulisi. Hiirellä tähtääminen on nopeaa ja helppoa _ jopa liian helppoa _ eikä äijä takertele seiniin tai esteisiin. Tenka muistuttaa hämmästyttävän paljon rupu-Doom-suosikkiani Last Ritesia (Pelit 7/97).
Mitään kestävää hupia Tenka ei kuitenkaan ole. Kun on pelannut tunnin, on nähnyt kaiken, peliä kun ei hiiriavusteisesti pelattuna vaikeaksi voi väittää. Muutaman peli-illan jälkeen saavutin kyllästymispisteen, ja peli päätyi CD-soittimeen taustapopiksi, mikä pitkitti CD:n käyttökelpoisuutta parilla päivällä. Onnittelut vain muusikolle. Toivottavasti Peliasemaversio tuotti Psygnosikselle tarpeeksi katetta, sillä PC-versio on uuden aallon quakkien rinnalla köyhä esitys.
72
