Kun kakkosviulun soittaja päästetään parrasvaloihin, tutuista teemoista saadaan tuoreita tulkintoja.
Vaikka PeliKuutio (ei sukua PelitKuutiolle) jäi Nintendolle selkeästi välikonsoliksi, laitteelle saatiin myös uusia, hienoja sarjoja. Pikminin rinnalla tärkein lienee Luigi’s Mansion, joka lisäsi Mario-kaanoniin synkkää tunnelmointia, humoristista säikyttelyä ja pulmien ratkontaan pohjautuvaa seikkailupelimäistä toimintaa.
Kriitikkojen suopeasta suhtautumisesta huolimatta, Marion veli on saanut odottaa seuraavaa kummitustarinaansa yli kymmenen vuotta. Pulmapitoinen toimintaseikkailu Luigi’s Mansion 2 nähdään yllättäen kahtena Nintendo 3DS:llä.
Professori Gaddin, otaksun?
Tuntematon voima särkee Evershade-laakson kummitukset kiltteinä pitävän Pimeän kuun ja Luigilla on taas töitä. Ykkösosan yhden kartanon sijaan laaksossa on viisi kohdetta, jotka Luigi puhdistaa paranormaaleista ilmiöistä professori E. Gaddin haamuimurilla. Rakennusten tyhjentämistä helpotetaan jakamalla operaatiot lyhyehköihin tehtäviin.
Miljööt kuvataan lähes staattisella kameralla, mikä takaa mainion syvyysefektin. Ympäristö on miellyttävän interaktiivista. Jos esineiden sisälle ei voi kurkata tai rekvisiitta ei muuten tee mitään erikoista, esineet vähintään tutisevat, kolisevat ja rämisevät imurin puhalluksen edessä.
Monissa seinissä ja ovissa on koloja tai halkeamia, joista pääsee vakoilemaan haamujen puuhia vielä lukituilla alueilla. Kurkkiminen ei ole pelillisesti välttämätön elementti, mikä osoittaa kehitystiimin rakkauden aihepiiriä kohtaan ja halun ylläpitää immersiota.
Yhtenäinen audiovisuaalinen ilme viimeistellään mukavan eloisalla Luigilla, joka elehtii letkeästi ja hyräilee taustamusiikin tahtiin. Haamujen uhatessa sankari hiipii kyyryssä ja ynähtelee pelokkaasti.
Nokkeluus palkitaan
Melkein jokaisessa tehtävässä on useita enemmän tai vähemmän hoksottimia koettelevia ongelmia. Haamuimuri imee ja puhaltaa tehokkaasti, minkä ansiosta sillä voi tarttua, kuljettaa, ampua ja vetää esineitä, kuten halkoja, ämpäreitä, verhoja ja mattoja. Laitteeseen kuuluu kirkasta valoa väläyttävä fikkari ja näkymättömyysilluusioita paljastava pimeän valon poltin.
Imurin omaisuuksia hyödyntävät pulmat ovat loogisia, ja turhauttava harhailu pysyy minimissä. Usein kaikki tarvittava on samassa huoneessa: paljasta tulisija pimeällä valolla ja ime liikkuvat illuusiopallot talteen, sytytä halko liekeissä ja sulata jäätynyt ovi. Kun Luigilla on kädet täynnä, tavallisia ovia ei voi edes avata, mikä auttaa ratkaisujen hahmottamisessa. Kyse ei ole niinkään siitä, ratkeaako ongelma, kuin siitä, kuinka nopeasti se ratkeaa.
Tehtäviin tuodaan vaihtelua Polterpup-haamukoiranpennun takaa-ajoilla ja E. Gaddin toad-apulaisten pelastus- ja saattokeikoilla, jotka koostuvat vähän eri tyyppisestä pohdinnasta. Polterpupin aavejälkiä seurataan pimeällä valolla, jonka poltin ylikuumenee helposti. Toadeja käytetään usein kytkimien painoina ja elävinä tykinkuulina, jotka noutavat esineitä, joihin Luigi ei ylety.
Kaikki pulmat eivät ole tehtävien läpäisyn kannalta välttämättömiä, mikä tuo toimintaan vapauden tuntua. Bonusjuttuihin kuuluvat muun muassa klassisten boo-haamujen kiinniotto ja jalokivien etsiminen. Useimmat kätköt sinkauttavat sisuksistaan ympäri huonetta leviävää kolikko- ja setelirahaa, joka avaa imuripäivityksiä. Jos kohteen kaikki pimeän valon edessä uuvahtavat boot on napattu, valikkoon aukeaa bonustehtävä.
Haamukalastusta
Kun aaveet hyökkäävät tai ne on tavalla tai toisella huijattu esiin, huoneen ovet jysähtävät kummituskaltereilla kiinni. Haamuja ei napata noin vain, sillä ne ovat usein osan ajasta näkymättömiä tai piilossa. Viimeistään hyökätessään ne paljastuvat ja nopea fikkarin väläys jäykistää ne hetkeksi. Kummitus napataan ripeästi imurin imuun ja kun haamun pojot laskevat nollaan, laite nappaa sen talteen.
Nalkkiin jäänyt kummitus yrittää karkuun ja sitä vedetään imurilla vastakkaiseen suuntaan. Pakenevat aaveet kiskovat puolestaan Luigia mukanaan, mikä on vaarallista, jos Luigi ajautuu muiden vihollisten ulottuville. Haamut käyttäytyvät hieman eri tavoin, osa kantaa esineitä tai aseita, jolloin roina pitää ensin imeä haamujen hyppysistä pois. Sujuvat taistelut ovat miellyttävän omaleimaista meininkiä, mikä on aina plussaa.
Tusinahaamut ovat yksinään pala piirakkaa, mutta loppua kohden matsit kiristyvät vastustajien määrän ja kestävyyden noustessa. Finaalia edeltävässä hurjassa haamujamboreessa jouduin jo tosissaan töihin. Pitkää matsikavalkadia vaikeutettiin entisestään eri huoneissa sijaitsevien kahakoiden aloituksien aikarajoilla. Vaikeustason yllättävä kiristyminen koetteli hermoja, sillä tehtävät alkavat Luigin tuuperruttua alusta. No, se ei pelaa joka pelkää ja varsinainen loppumatsi ei enää tuottanut vaikeuksia.
Todellinen haamujengi
Yksinpelin jälkeen kannattaa kokeilla neljän pelaajan tiimimoninpeliä, jossa on yritystä. Luigi-joukko lähtee 5–25 kerroksen haamutorniin, jossa noustaan ylöspäin, kun kaikki kerroksen aaveet on napattu. Satunnaisesti luodun kerrostalon katolla kohdataan iso pomohaamu ja sen kätyrit. Kummituksista irtoaa kokemuspisteitä, joilla saa imuripäivityksiä ja kierroksen lopussa vähän rahaa yksinpelin kassaan.
Vaihtoehtoisia pelimuotoja ovat aikarajoitettu luukunetsintä Rush ja haamupentujen metsästys Polterpup. Torneihin saa mennä yksinään, paikallisessa porukassa tai nettitiimissä.
Luigi’s Mansion 2 on viehättävä toimintaseikkailu, jossa on pulmarumban myötä ripaus perinteistä seikkailupelifiilistä. Marion uskollinen kakkosmies Luigi on viimeistään nyt sankari omilla ehdoillaan. Toivottavasti seuraavaa Luigin kartanoa ei tarvitse odottaa 2020-luvulle saakka.
Petri Heikkinen
Ennen kaappausta kummitukset säikytetään fikkarilla.
Pimeä valo paljastaa pallomaiset boot ja näkymättömät illuusioesineet.
Kun imurin vetomittari on täynnä, haamun energiasta voi kaapata ison siivun kertalaakilla.
90
