Miltä mahtaa tuntua kun viisikymmentä tonnia panssaria puskee 1500 hevosen voimalla kohti, sylkien kaljapullon kokoisia ammuksia ja konekivääritulta?
Vihollisten tykinammukset kimpoilevat sen paksusta nahasta ja se tuhoaa joka säällä ja mistä vauhdista tahansa kaiken vastaan tulevan. M1A2 Abrams -tankki on taistelukentän valtias, hyökkäyksen terävin kärki, puolustuksen vankka pilari ja jalkamiehen kauhu.
M1 Tank Platoon 2 on kymmenen vuotta sitten ilmestyneen ja tähän asti kaikkien aikojen parhaan tankkisimun jatko-osa. Viimeisen viiden vuoden aikana ainoa simulaattori on ollut oikeastaan Interactive Magicin iM1A2 Abrams, joka kuitenkin sortui täysin ala-arvoiseen tekniseen toteutukseen. Novalogicin Armored Fist 2 sen sijaan oli silkkaa räiskintää simulaattorin vaatteissa. M1 Tank Platoon 2 täyttääkin ammottavan aukon.
M1 Tank Platoon 2 muistuttaa monella tavalla edeltäjäänsä. Tälläkin kertaa ensimmäinen tehtävä on perustaa taistelusta toiseen pelaajan mukana seuraava neljän tankin miehistö. Menestyksen myötä voi palkita miehiään ylennyksillä ja mitaleilla, jolloin ne oppivat myös entistä taitavimmiksi tehtävissään.
Joukko-osaston voi valita kolmesta aselajista: Army, Cavalry ja Marine Corps. Armeija on perinteisin yksikkö, ratsuväki (joilla ei ole enää hevosia) yhdistelee joustavammin erityyppisiä yksiköitä ja merijalkaväki on aivan omanlaisensa porukka, jonka kalustossa paino on nopeudessa ja siirreltävyydessä.
Kattava harjoitteluosuus opettaa, miten komennetaan yksittäistä tankkia, neljän tankin joukkuetta ja lopulta kokonaista tankin, jalkaväen, tykistön ja ilmatuen yhteenliittymää. Ohjekirjassa on omistettu pitkät osuudet jokaisen harjoitustehtävän esittelyyn, joten kärsivällinen pelaaja pystyy oppimaan kaiken tarvittavan, mutta esimerkiksi Longbow 2:n lennonopettajien kaltaiseen hauskaan oppimiseen ei päästä.
Yksittäiset tehtävät on poimittu kuuluisimmista Persianlahden sodan kärhämistä sekä hypoteettisistä kolmannen maailmansodan taisteluista. Tehtävien tavoitteet ja skenaariot on rakennettu mielenkiintoisiksi. Mukana on muun muassa kuuluisa merijalkaväen puolustustaistelu Kuwaitin lentokentällä sekä skenaario, jossa venäläisten huippukalusto rynnii voimalla Fuldan aukosta Saksan rajalla.
Missä mennään?
Kampanjoissa taistellaan Persianlahdella, Libyassa, Siperiassa kiihkokansallisia venäläisiä vastaan, Moldaviassa itsenäisyyden puolesta ja lopulta Baltiassa sekä Puolassa painajaismaisessa kolmannessa maailmansodassa.
Kampanjoiden tehtävissä ei ole aivan samaa imua kuin käsin valituissa yksittäisissä taisteluissa. Kampanjat ovat täysin dynaamisia, eli kone rakentaa tehtävät yleistilanteen perusteella. Homma sortuu dynaamisen kampanjan perisyntiin, eli kone ei millään osaa tehdä yhtä vivahteikkaita tehtäviä kuin ihminen. Useimmiten kysymys onkin sektorin puolustuksesta tai valtauksesta. Lähes aina tavoitteisiin kuuluu myös vihollisen yksiköiden totaalinen tuhoaminen.
Toinen kampanjoiden ongelma on suurten tavoitteiden puute. Huoltoa ei ole lainkaan, joten mitään siihen liittyvää taistelutoimintaa ei ole. Samaten joka päivä selostettavat rintamalinjojen etenemiset ovat ainoa palaute tyyliin tyyliin "pataljoona X puolusti tiukasti kolmatta venäläistä moottorirykmenttiä vastaan". Ehkä vaadin liikaa, sillä eihän vähäpätöiselle kapteenille kaikkea kerrota oikeastikaan.
Kuritonta väkeä
Varsinaisissa taisteluissa ei suinkaan komenneta vain neljää tankkia, vaan käytössä on herkullinen valikoima jalkaväkeä, ohjusvaunuja, tykistöä, raketinheittimia, rynnäkköhävittäjiä, koptereita ja jopa vakoilulennokkeja ja laivaston tykistötulta. Erilaisen kaluston tehokas käskyttäminen onkin niin tärkeätä, että valtaosa ajasta kuluu kartalla.
Joukko-osastoja komennetaan antamalla reittipisteet ja vauhti, ja kerrotaan mitä kyseisillä pisteillä tehdään ja mihin suuntaan otetaan rintamalinja. Valittavana on vihollisen välttäminen, kontakti vihollisen kanssa reitillä pysyen, aktiivinen hyökkäys reitti unohtaen ja totaalinen rynnäkkö. Näiden lisäksi jalkaväelle kerrotaan, pysyvätkö he kuljetusvaunuissa vai jalkautuvatko.
Erilaisten yksiköiden komentaminen on varsin palkitsevaa puuhaa, sillä joukot osaavat käyttäytyä oikein ja kaiken lisäksi niiden touhuamista on jännittävää katsella. Jalkaväkikomppanian eteneminen kuljetusvaunuilla metsän reunaan ja siellä vaunuista ulosrynnistys ja maastoutuminen näyttävät hienolta. Erilaisten asejärjestelmien toiminnan näyttämisessä on kiinnitetty paljon huomiota yksityiskohtiin.
Oman tankin komentaminen sen sijaan ei ole bugien ja silkkojen unohdusten takia lainkaan mutkatonta. M1A2 Abramsissa on hieno ampujan ja komentajan yhteistoimintaan perustuva hunter/killer-moodi, jossa komentaja antaa omalla tähtäimellään uusia kohteita samaan aikaan kun ampuja vielä taistelee edellisen kohteen kanssa. Käytännössä hieno järjestelmä ei kuitenkaan toimi, sillä ampuja ei tunnu tottelevan käskyjä. Sama ongelma on erilaisten ammustyyppien kanssa, sillä ampuja valitsee aina parhaan mahdollisen ammuksen, riippumatta siitä mitä pelaaja käskee.
Tankin ohjaaminen on yhtälailla kankeaa puuhaa. Näppärät tykki rungon suuntaan ja runko tykin suutaan -komennot eivät toimi lainkaan, joten ainoa tapa on ohjata tankkia suoraan kertomalla, mihin suuntaan käännytään ja hidastetaanko vai mennäänkö nopeammin. Tällainen kääntyily on aivan liian karkeaa ja työlästä, sillä jatkuvasti pitäisi holhota myös muita joukkoja. Suuntavaistokin on kovilla, koska ampujan työpiste on ainoa paikka, josta näkee mihin ilmansuuntaan tankki ja tykki osoittavat. Komentajan penkiltä se jää hämäräksi, eikä tornin päällä luukusta katsellessakaan näe oman tankin runkoa.
M1 Tank Platoon 2 on päästetty ulos pahasti keskeneräisenä. Aivan liian moni ohjekirjassa mainittu näppäinkomento ei toimi lainkaan. Komentaja ei esimerkiksi voi ottaa valonvahvistinta pois päältä, eikä hänellä ole kiikareita, vaikka molemmille on olemassa näppäinkomennot. Bugit yhdistettynä puutteellisiin ominaisuuksiin tekevät jo yhden tankin järkevästä komentamisesta aivan liian turhauttavaa ja työlästä touhua.
Yli 300-sivuisesta ohjekirjassa kerrotaan seikkaperäisesti eri aselajien doktriinit, yleisimmät taktiikat ja esitellään kalusto, mutta itse tankin käskyttäminen sekä pelin perusmekaniikka ohitetaan lähes tyystin. Tappio ei ole enää siitä kiinni miten hyvin taktikoi, vaan miten hyvin oppii selviytymään huonon käyttöliittymän ja sekavan käskyttämisen aiheuttamasta kaaoksesta.
Moninpelissä on varsin mielenkiintoinen viritys, jossa jenkkien puolen komentaja käskee omaa tankkien ja tukijoukkojen pataljoonaa, jossa kaikki oman pataljoonan neljä tankkia voivat olla ihmispelaajien komennossa. Viides pelaaja komentaa yksinään kaikkia vastapuolen joukkoja. Systeemi toimii herkulliselta kuulostavasti myös kampanjassa, joka sopivalla porukalla voi tietää mahtavan pitkäjänteisiä pelisessioita. Näin siis jos systeemi toimii. Ikävä kyllä sitä ei vielä päästy testaamaan.
Bugihässäkkä
Taistelukentät näyttävät ensisilmäyksellä todella komeilta, mutta monet kaukaa kauniit piirteet ovat vain kulisseja. Metsät ovat joko paperinohuita ja tikkusuoria puiden riviä tai läpipääsemättömiä massoja. Mitään siltä väliltä ei ole, jollei muutamaa pusikkoa lasketa mukaan. Rakennuksia maastossa on todella harvakseen, eikä jalkaväki tunnu osaavan käyttää niitä hyväkseen, mutta rakennukset voi vihapäissään ampua tuhannen päreiksi. Muuten maasto on mukavan kumpuilevaa.
Aseiden efekteissä ja toiminnassa on sentään kunnolla ytyä. Kanuunat jyrähtelevät miehekkääsi, vulcan-tykin nopea ruiskaus kuulostaa oikeaoppisesti sumutorvelta ja ohjusten laukaisut repivästi herkullisesti korvia. Sama linja jatkuu aseiden aiheuttamissa graafisissa efekteissäkin. Ohimenneet ammukset pölläyttävät komeasti maastoa ja kanuunan rekyyli täräyttää pehmeästi koko tankkia. Aina välillä osumat palkitaan irti lentävinä tykkitorneina. Raskaiden konetuliaseiden osumat aiheuttavat samalla tavalla hyvin näkyviä efektejä ja tärinöitä.
Tykistökeskitykset näyttävät ensimmäistä kertaa sellaisilta, joiksi ne sotakirjoista kuvittelee. MRLS-rakettien mattopommitus näyttää räjäyttävän koko ympäröivän maaston tulihelvetiksi ja muidenkin tykkien keskitykset aiheuttavat murhaavaa jälkeä. Itse asiassa tykistön teho tuntuu välillä hieman yliammutulta, sillä kaikki muu paitsi tankit hajoavat tykistökeskityksissä tuhannen päreiksi. Sen vielä ymmärtää, ettei jalkaväki kestä tykkitulta, mutta olen ymmärtänyt, että miehistönkuljetusvaunujen pääasiallinen tehtävä on suojata jalkaväkeä tykistöltä ja sirpaleilta. Sitä ne eivät nyt tee ja ongelma vain korostuu, koska venäläiset ovat niin rakastuneita tykistöönsä.
M1 Tank Platoon 2 ei lunasta sille asetettuja odotuksia. Se on ilman muuta paras maasotaa käsittelevä simulaattori, mutta ilmeisen hätäisen julkaisun takia se jää puolitiehen ja liian bugiseksi. Toivottavasti MicroProse paikkaa pahimmat mokat. Maastoon ja kampanjaan liittyviä ongelmia tuskin korjataan, joten vielä jää tilaa tehdä se todella pään räjäyttävä tankkisimu. Palataan asiaan päivityksen myötä ja eiköhän moninpelikin ole syytä testata vielä kunnolla.
82
