Eräs pelinjohtaja valitti viestissään sitä, että hänen peliporukkansa tuntuu kangistuneen liikaa vanhoihin ympyröihinsä eikä halua omaksua mitään uusia tuulia. Hänellä itsellään olisi monia tuoreita ideoita, mutta muut eivät innostu niistä lainkaan. Voin vain lohduttaa häntä todeten, että et ole yksin.
Monelle pelinjohtajalle lienee tuttua se, kuinka jotakin kirjaa lukiessaan miettii, että olisi hienoa pelauttaa roolipelikampanjaa kirjan ympäristössä. Sama koskee tietysti elokuvia. Moni pelinjohtaja on varmasti saanut innostuksen kipinän jotakin kauhu- tai toimintaelokuvaa katsellessaan. Valitettava tosiasia on, että vaikka lukija/katsoja itse innostuu kirjasta/leffasta ja saa siitä ideoita ja vaikutteita, toiset eivät välttämättä ole lainkaan yhtä innostuneita. Heille kyseinen teos voi olla vain yksi tarina monien joukossa, eivätkä he ainakaan sitä lukematta tai näkemättä kiinnostu sen maailmasta ja seikkailuista.
Miten pelaajat sitten saa innostumaan hyvästä ideasta tai kiinnostavasta genrestä? Pitäisikö heidät houkutella kirjan tai videon ääreen? Ei ollenkaan hullumpi ajatus. Jos houkuttelu ei auta, käytä painostusta ja lievää pakkoa! Ai että eikö tuo mene jo vähän liian pitkälle? Ei välttämättä.
Jos pelaaja on tosissaan kiinnostunut pelaamisesta, miksi hän ei voisi nähdä sitä vaivaa, että tutustuu pelin maailmaan etukäteen? Eihän se pahimmillaankaan vie kuin muutaman illan (eihän tarkoitus ole lukea KAIKKIA Dragonlance-kirjoja!). Meneehän pelinjohtajalta moninkertaisesti aikaa seikkailujen suunnitteluun ja pelimaailman rakentamiseen. Ja keskustella voidaan toki siitäkin, onko hyvän kirjan tai leffan kokeminen ylipäätään 'vaivannäkemistä'. Eikö sen ainakin pitäisi olla kiinnostavaa ajanvietettä?
Maailman tunteminen antaa pelaajalle mahdollisuuden keskittyä paremmin hahmonsa pelaamiseen. Hänen ei tarvitse koko ajan kysellä perusasioita, koska hän tietää ne jo ennalta. Pelimaailman sosiaalisten, poliittisten, maantieteellisten ja kulttuuristen yksityiskohtien tunteminen antaa pelaajalle itsevarmuutta hahmonsa käsittelyyn. On helppoa pelata, kun tuntee hahmon elinympäristön ja sen termit, eikä tarvitse tarkistaa toisilta jokaista käsitettä, tapaa tai toimintaa. Näin pelaaja säästää myös pelinjohtajan aikaa antaen tälle mahdollisuuden keskittyä tarinan sujuvaan etenemiseen.
Hyvän kristityn tavoin koetan elää saarnojeni mukaan; peliporukkani katsoi juuri yhdessä Matrixin, ja ensi viikolla alamme pelaamaan sitä ropena.
Hyvä roolipeli
Jokainen ropeltaja kohtaa joskus kysymyksen, mikä on paras roolipeli. Vastaus tuohon on tietysti aina henkilökohtainen mielipide. Mitään yhteismitallista tapaa roolipelien paremmuuden selvittämiseksi kun ei liene keksitty.
Roolipelien kanssa työkseen puuhaavat joutuvat vastaamaan tuon kaltaisiin kysymyksiin usein. Heidän on myös mietittävä vastauksiaan. Pelkkä oman mielipelin mainitseminen ei ole aina paras tapa. Eri ihmiset kaipaavat erilaisia pelejä, eikä konkaripelaajan arvostama Harn välttämättä tyydytä aloittelevan ropeilijan toiveita helppoudesta ja yksinkertaisuudesta.
Millainen sitten on hyvä roolipeli? Vastausta kysymykseen lähdin hakemaan Turun Fantasiapelien tunnetulta gurulta, Mika Laaksoselta. Mika tietää peleistä sekä työnsä että harrastuksensa puolesta, ja toimihan hän kymmenen vuotta ropelehti Maguksen päätoimittajanakin.
"Jokaisella meistä on tietysti omat toiveemme ja mielipiteemme, mutta joitakin yleisiä kriteerejä on suhteellisen helppo kertoa. Mielestäni hyvä roolipeli on sellainen, joka on säännöiltään järkevä. Tällä tarkoitan sääntöjen sisäistä logiikkaa ja riittävää kattavuutta", kertoo Mika.
"Vaikka sääntöjä on oltava tarpeeksi, eivät ne saa olla liian monimutkaisia. Pelinjohtajan on ymmärrettävä ne ilman insinööri- tai matemaatikkokoulutusta. Lisäksi hyvä systeemi on selkeästi kirjoitettu ja helppokäyttöinen. Helppokäyttöisyydellä tarkoitan nopeutta, en pelkästään yksinkertaisuutta. Hyvänä esimerkkinä pidän White Wolfin storytellingiä. Se on selvä ja kattava mutta ei monimutkaisen hankala. Vastaavasti esimerkiksi Millennium's endissä on sinänsä hyvä monipuolinen systeemi, mutta kaikessa yksityiskohtaisuudessaan se alkaa olla jo hiukan hidas ja jähmeä."
Siitä tuleekin mieleen kysymys, saako tuollaisesta 'realismista' tarpeeksi etua verrattuna sen aiheuttamaan ajan menetykseen. Mika tuntuu olevan samoilla linjoilla kuin minä, asiallinen heebo siis.
Suhteet kohdalleen
"Itse käytän mieluummin yhden taistelun läpi käymiseen viisi minuuttia ja muuhun pelaamiseen viisikymmentäviisi. Joissakin systeemeissä suhde menee toisinpäin, mitä en pidä hyvänä", Mika jatkaa.
"Odotan, että hyvä roolipeli kannustaa nimenomaan roolin pelaamiseen, niin että pelihahmo tuntuu oikealta, elävältä henkilöltä. Hyvässä ropessa on uskottava ja ehjä maailma, jonka pelaaja hahmonsa kautta tuntee omakseen. Varsinkin aloittelijoilla on hyvä, että maailma on helposti ymmärrettävä, eikä liian erikoinen. Pelaaja pystyy suhteellisen helposti eläytymään Keski-Maan tai Star Warsin maailmaan, edellyttäen tietysti, että ne ovat hänelle edes hiukan tuttuja ennestään. Vastakohtana tulee mieleen edesmenneen Talislanta-roolipelin maailma. Se oli hyvä ja originaali, mutta varmasti monelle hyvinkin vaikea sisäistää."
Tuota kuunnellessa tulivat mieleeni palstan alussa pohtimani asiat. Maailmaan on hyvä tutustua ennen pelaamista. Mika jatkaa: "Myöhemmin kun pelinjohtajalla on kokemuksen tuomaa tietoa ja varmuutta, hän voi hyvin kokeilla jotain haastavampaa maailmaa tai systeemiä. Sellaisella aloittaminen voi kuitenkin olla varma tapa raunioittaa koko pelaaminen heti alkuunsa. Kun pj joutuu johdattamaan muut pelaajat ennestään tuntemattomaan maailmaan, on tärkeää, että se on tarpeeksi monipuolisesti kuvattu. Hyvänä tässä suhteessa pidän Warhammer Fantasy Roleplayta. Siinä on koko maailma kaikkine perusasioineen selvästi esitetty, vaikkei itse systeemi kaikkein paras olisikaan. Toisaalta taas muuten mainiossa Cyberpunkissa maailman kuvaus on puutteellinen, suorastaan huono. Kirjassa on keskitytty vain pelisysteemiin unohtaen tärkeä osa-alue melkein kokonaan."
"Hyvä roolipelisäännöstö antaa tukevan perustan, mutta kannustaa samalla pelinjohtajaa oman järjen käyttöön. Se antaa riittävästi vapautta ja rohkaisua, jolloin pj saa mahdollisuuden kehittyä. Huono rope antaa sellaisen käsityksen, että mitä ei säännöissä mainita, sitä et voi tehdä. Valitettavan moni peliporukka kärsii tästä tälläkin hetkellä."
Siinä painavaa asiaa, johon ei ole paljon lisättävää.
