Mat Hoffmanin nimeä kantava peli lainaa Tony Hawkilta kaiken oleellisen. Mutta liitääkö se lailla haukan vai katkeaako siinä pinna?
Gray Matterin PC:lle kääntämä skeittauspeli Tony Hawk's Pro Skater 2 oli yksi viime vuosien tuimimmista toimintapaketeista. Toimivaa ei tarvitse korjata, tuumataan Activisionilla ja niin Tony Hawk vaihtuu Mat Hoffmaniksi ja rullalauta BMX-pyöräksi. Muut palikat ovat prikulleen samanlaisia. Jotain jää kuitenkin puuttumaan.
Hiljaa hyvää tulee
Eteneminen alkaa yhdestä radasta yhdellä perusmallin pyörällä. Kentän tehtävistä saa palkintona lehtien kansia. Kun tarvittava määrä kansia on koossa, aukeaa seuraava kenttä.
Tehtävät ovat suhteellisen simppeleitä: viidestä tehtävästä kaksi on aina pelkkää pisteiden keruuta, ja niiden lisäksi kerätään kirjaimia tai rikotaan esineitä.
Pelin kahdeksasta kentästä kaksi on kilpailukenttiä, joissa tehtävien sijaan kilpaillaan pisteissä muiden kanssa. Mitaleille mieliäkseen on oltava kolmen parhaan pistenikkarin joukossa. Kentät ovat varsin vaihtelevia sisäradoista aina maasto- ja kaupunkimiljööseen, ja seudut vaihtelevat Lontoon maanalaisesta New Yorkin puistoihin.
Radat ovat hyvin suunniteltuja, ja temppuja pystyy tekemään jatkuvalla syötöllä. Pelissä eteneminen ei tosin edellytä läheskään koko radan hyödyntämistä, ja pisteiden keruukin sujuu kaikissa kentissä parhaiten samantyyppisillä tempauksilla.
Kisaamaan pääsee kahdeksan eri pyöräilijän nahoissa. Itse oikeutetun Mat Hoffmanin lisäksi mukana on tukku muita, kuten Dennis McCoy ja Cory Nastazio. Ulkonäön lisäksi pyöräilijöissä on eroa temppuvalikoimassa ja muutamalla eri osa-alueella. Esimerkiksi Joe Kowalski on kova mies pitämään tasapainonsa, kun taas Simon Tabronin paras ominaisuus on ilmalennot ja niiden aikana pyöriminen.
Ominaisuuksia pystyy hieman muokkaamaan valitsemalla pyöräänsä erilaisia osia, jotka aina pudottavat jotain ominaisuutta ja lisäävät toista. Matkan varrella tarttuu mukaan myös parempia versioita pyöristä, joilla kaikki ominaisuudet ovat lähtökohtaisesti parempia.
Sulavaa liikehdintää
Kontrollit ovat varsin hyvin kohdallaan. Pyörän kontrolloimisesta tulee lyhyen tutustumisen jälkeen luonnollista, ja temput alkavat sujua kuin itsestään. Näppäimistöllä ohjaaminenkin onnistuu, mutta padilla homma sujuu parhaiten. Kaikille toiminnoille löytyy oma nappinsa, jolloin perustemput ja grindit saa heitettyä nopeasti ja helposti. Pyöräilijöiden yksilölliset temput vaativat vähän enemmän vaivaa, mutta yleensä nekin jäävät kahden tai kolmen painalluksen yhdistelmiksi.
Vaikka pyörä ei ketteryydessä rullalaudalle pärjääkään, Mat Hoffmanin liikehdintä on yllättävän sulavaa ja pyörän ohjaaminen sujuu miellyttävästi. Hypyistä laskeutuminen ei ole liian tarkkaa, joten toistuvaa asvaltti-ihottumaa ei tarvitse pelätä.
Kontrollien sujuvuudella on varjopuolensa: useimmat kenttien tarjoamat tehtävät ovat turhan yksinkertaisia. Kerättävät kirjaimet ja rikottavat esineet ovat liian helpoissa paikoissa, jolloin parilla kolmella yrittämällä saa yleensä pari kantta kerättyä lähes kentästä kuin kentästä. Pisterajojen rikkominen ei ole aivan yhtä helppoa, mutta kärsivällisyydellä ja tietyillä temppusarjoilla pisteitä kertyy varsin mukavasti.
Samojen temppujen toistamisesta ei onneksi ole suurtakaan hyötyä, sillä tempuista saatavat pisteet laskevat sitä mukaa, mitä useammin on saman tempun tehnyt. Monipuolisuus on päivän sana.
Ennen nähtyä
Mat Hoffmanin grafiikka on lähinnä selkeää. Pyöräilijöiden animaatio on varsin onnistunutta, mutta miehet ovat kulmikkaita ja turhan suurpiirteisen näköisiä. Radat ovat hienoja ja varsin yksityiskohtaisia. Temput näyttävät tosiaan tempuilta, joten niiden tunnistaminen ei tuota vaikeuksia.
Äänipuoli oli Tony Hawkissa kertakaikkisen erinomainen, ja onneksi Mat Hoffman on kopioinut senkin osa-alueen uskollisesti. Musiikista vastaa iso liuta nimibändejä, kuten Pennywise, B-52's ja Outkast, joten räminää ja tiukkaa menoa piisaa jopa niin paljon, että peliä pelaa vain kuunnellakseen hyvää musiikkia. Muut äänet ajavat asiansa, vaikka jäävätkin suosiolla taka-alalle musiikkiraidan taakse.
Mikäli mukana olevat kahdeksan kenttää eivät riitä, tarjolla on rataeditori, jolla voi vääntää omia ratoja. Editori on varsin monipuolinen, ja sillä saa syntymään aivan riittävän suuria ja vaihtelevia ratoja.
Mat Hoffman's Pro BMX:n ehdottomasti suurin synti on se, että kaikki on nähty ennenkin. Tony Hawk's Pro Skater 2 tulee heti pelin aloittamisen jälkeen niin elävästi mieleen, että Hoffmanin kuviot tuntee ennen kuin pääsee kunnolla edes vauhtiin. Vaikka Tony Hawkin runko kunnossa olikin, olisi sitä sentään jotain uutta voinut laittaa tarjolle.
Mikäli Tony Hawk ei ole tuttu ja BMX-temppuilu kiinnostaa, Mat Hoffmanin johtamaan pyöräilijäkatraaseen kannattaa tutustua. Laatu on laatua, oli käytössä sitten polkupyörä tai rullalauta.
Moninpeli
Yksinkertaista
TCP/IP, samalla koneella, 2 pelaajaa
Yhdellä koneella pelattaessa käteen jää vain vanha tuttu horse, jossa tehdään mahdollisimman hieno temppu, jonka jälkeen vastapeluri yrittää pistää paremmaksi. Hävinneelle lätkäistään kirjain horse-sanasta, ja kun sana on koossa, peli päättyy. Melkoisen lyhytikäistä hupia.
Lähiverkossa pääsee pelaamaan myös graffitia, jossa maalataan esineitä tekemällä niiden kohdalla jokin temppu, sekä trick attackia, jonka kantavana ideana on kerätä enemmän pisteitä kuin vastustaja.
Käynnistysongelmia?
Jos koneessa on GeForce 2 MX -näytönohjain, Mat Hoffman ei välttämättä suostu käynnistymään laisinkaan, vaan kaatuu takaisin työpöytään. Syynä tähän ovat liian uudet näytönohjaimen ajurit, joten vaihto vanhempaan versioon ratkaisee ongelman. Itselläni kelpasivat Detonator 6.50 -ajurit, jotka löytyvät esimerkiksi Pelit.fi:stä.
83
