Eidos ei halua jäädä EA:n jalkoihin futispelien sarjatuotannossa, vaan intoutui julkaisemaan World League Socceristaan uuden version sopivasti joulumarkkinoille ja vain puoli vuotta edellisestä kerrasta. Pelin näkyvin muutos on suurlupaus Michael Owenin palkkaaminen kansikuvapojaksi, mutta muuten WLS vaikuttaa vanhan toistolta.
Erilaisia otteluvaihtoehtoja on riittävästi. Ystävyysotteluiden lisäksi pelataan kansallista tai kansainvälistä liigaa sekä cupia. Kansallisessa liigassa on lisähauskuutena mahdollisuus päästä pelaamaan Mestareiden liigaan, jos ensin voittaa oman maansa mestaruuden.
Maa- ja seurajoukkueita pelissä on parisataa, mutta siitä huolimatta mukana ei ole yhtään suomalaisseuraa. Kaikki englantilaiset joukkueet pelaavat aidoilla kokoonpanoilla, mutta muiden maiden seurojen nimilistoissa esiintyy erikoisia nimenväännöksiä, jotka vain muistuttavat oikeita pelaajia. Vaikka kaikille miehille on olemassa aidot esikuvat, eivät pelaajien taitotasot noudata todellisuutta. Äijien kyvyt jakaantuvat koko joukkueen tason mukaan eikä joukkueiden sisällä yksilöllisiä eroja esiinny.
Kuviot kuntoon
Taktiikkapuolella pelaaja valitsee joukkueensa pelisysteemin. Yksittäisten pelaajien tarkan paikan saa muuttaa täysin vapaasti, joten ryhmityksestä saa rakennettua juuri sellaisen kuin haluaa. Lisähienoutena pelipaikat voi määrittää erikseen hyökkäys- ja puolustustilanteisiin, jolloin pelaajat sijoittuvat sen mukaan, onko pallo omilla vai ei.
Puolustustaktiikat määrätään joka miehelle erikseen, mikä tekee koko joukkueen pelisysteemin muuttamisesta hidasta puuhaa. Pelityylinä voi olla aluepuolustus, miesvartiointipeli, näiden yhdistelmä tai pelaajan voi vapauttaa kokonaan puolustustehtävistä. Puolustustaktiikka ei ole pelkkää silmänlumetta: valinnan vaikutukset määräävät miten puolustajat sijoittuvat suhteessa hyökkääjiin.
Kontrollien rasittavin piirre on pelin tapa vaihtaa pelaajan ohjattavaksi automaattisesti aina palloa lähin mies. Hän ei aina ole paras mahdollinen valinta, sillä puolustaessa pitäisi pysyä hyökkääjän ja maalin välissä. Nyt ohjattavakseen voi saada jo hyökkääjän selän taakse jääneen pakin, joka on tilanteesta auttamattomasti ulkona, vaikka maalinedustalla seisoskelee paremmin sijoittuneita omia miehiä.
Muutoin puolustaminen sujuu pelissä hyvin. Pallonriistoa voi yrittää taklaamalla tai juoksemalla vastustajan iholle ja horjuttamalla saada pallon itselleen. Taklaaminen on helpompi tapa, mutta varsinkin selkäänajoista tuomari viheltää herkästi pilliin. Erotuomarin linja on kuitenkin selkeä, joten rikkeet eivät yleensä tule yllätyksenä.
Puolustajan taklauksia voi väistellä juoksemalla karkuun käyttämällä spurttinappia. Rytminvaihdos toimii pelissä tyylikkäästi, sillä pelaaja siirtää pallon parin askeleen päähän eteensä ja juoksee sen sitten mahdollisimman nopeasti kiinni. Myös vastustajan harhauttaminen onnistuu, jolloin taklauksen voi väistää pyörähdyksellä tai siirtämällä pallon sivuun.
Laukauksen suuntaa hallitaan kääntämällä pallollisen miehen kasvot oikeaan suuntaan ennen vetoa. Idea on muuten hyvä, mutta padilla hienosäätö ei ole mahdollista ja mies tähtää joko maalia tai kulmalippua kohti. Vetojen tarkka suuntaaminen onnistuukin paremmin jälkikosketuksella tai liikkumalla maalinedustalla poikkisuunnassa. Epätarkan tähtäyksen huomaa vain kaukolaukauksissa, mutta laukominen tuntuu silti kiikkerältä.
Syöttöpeli toimii kohtuullisen hyvin. Perussyöttönapilla pallo siirtyy aina lähimmälle pelaajalle, mutta se ei tässä pelissä häiritse. Äijät liikkuvat kentällä niin selvissä riveissä, ettei avointa syöttölinjaa olisikaan kuin lähimmille pelikavereille. Monipuolisuutta syöttöpeliin tuovat potkunappi, jolla saa ammuttua kaaripalloja, ja läpisyöttönapit, jolla voi potkia pistopalloja. Syötöt eroavat perussyötöstä sikäli, että niille ei ole valmiiksi määrätty vastaanottajaa, vaan syöttö tähdätään vain haluttuun suuntaan.
Tekoäly ei tarjoa kovin kummoista vastusta, vaikka pelaakin kohtuullisen hyvin. Kone jättää puolustaessaan liikaa tilaa laidoille, josta on helppo nousta kulmiin jakamaan keskityksiä. Hyökkäyspäässä se pelaa kuitenkin varmemmin ja ampuu hanakasti päästyään maalipaikkaan. Ajoittain tekoäly venyy todelle komeisiin osumiin ampumalla maalivahtinsa avauksen verkon perukoille ilman, että pallo kävi kertaakaan nurmen pinnassa, vaikka veskarin jälkeen palloon koski useampikin pelaaja.
Nytkintää tahdissa
WLS:n animaatioista puuttuvat pikkuhienoudet, jotka tekisivät pelistä elävän näköisen. Kaikki pelaajat juoksevat kentällä samalla tavalla ja paikallaan seistessä nytkyttelevät itseään samaan tahtiin. Yhtäaikaisten liikkeiden takia kavereiden toiminta näyttää mekaaniselta.
Muuten WLS:n grafiikka on tyylikästä. Pelikentät näyttävät hyviltä, kun nurmen ulkonäkö vaihtelee sään ja vuorokauden ajan mukaan. Ilta-auringon valossa kylpevä stadion, jonka pääkatsomon varjo lankeaa huurteiselle nurmelle, on WLS:ssä tuttu näky.
Pelin säästeliään kiintolevyn kulutuksen huomaa varsinkin WLS:n äänissä, ja taustakohinana toimivan yleisön vaisuus jättää pelin tunnelmaan paikkaamattoman aukon. Selostus on yksitoikkoinen ja huvittavasti pelaajien nimet lausutaan aivan erilaisella äänellä kuin muu selostus. Lopputulos kuulostaa siltä kuin kommentaattori huutelisi kenttäpelaajien nimiä selostajan puheiden sekaan.
WLS:ää pelaa aivan mielikseen, mutta sen pelitapahtumista puuttuu vaihtelevuus, joka tekisi otteluista pidemmän päälle mielenkiintoisia. Huonona merkkinä peli ei saa minkäänlaista lisäsärmää, vaikka sitä pelaisi kaveria vastaan.
79
