Artemis Spaceship Bridge Simulator
http://www.artemis.eochu.com/
Tämä ei ole juttu Star Trekistä. Tämä on juttu kuuden pelaajan laneista.
Nämä ovat tähtilaiva Pohjanmaan löytöretket. Sen kahden tehtävän komennus: tutkia uusia outoja maailmoja, etsiä uutta elämää ja mennä sinne, minne yksikään lanipeli ei ole aikaisemmin mennyt.
Jos Star Trek -huumassa haaveilee virtuaaliurasta tähtialuksen kapteenina, pelivalikoima on vähäinen. Lupauksista huolimatta peli kuin peli paljastuu enemmänkin reaktiopohjaiseksi räiskinnäksi kuin aluksen komentamiseksi. Pakollinen poikkeus sääntöön on Starfleet Commandit, joissa komennetaan tähtialuksen kaikkia asemapaikkoja, rauhallisen taktisesti. Varsinkin moninpelissä kapteenin kyvykkyys, ei reaktionopeus, on avain voittoon.
Artemis Spaceship Bridge Simulator kuulostaakin aluksi Starfleet Commandilta. Homman pihvi on taktinen avaruustaistelu, jossa muka-federaatio kyykyttää muka-klingoneita kaksitasoisessa avaruudessa. Paitsi että Artemiksen tapa simuloida taistelua on kaltaiselleni piinkovalle Star Trek -fanaatikolle unelmien täyttymys.
Artemis muodostaa ihka oikean, viidelle tietokoneelle hajautetun tähtilaivan komentosillan, joka sisältää kaiken saman toiminnallisuuden kuin Star Trekissä. Lähiverkossa toimiva Artemis vaatii kuusi pelaajaa, joista viisi hoitaa tietokoneita ja kuudes... vastaa... orkesterinjohtamisesta.
Lähiverkossa luotu komentosilta on sosiaalista pelaamista parhaimmillaan, sillä peli käytännössä pakottaa yhteistyöhön. Avaruudessa kukaan ei katso sooloiluasi.
Artemiksen noin sadan megatavun kokoinen asennuspaketti tuupataan kuudelle lähiverkossa olevalle tietokoneelle, joista yksi pyörittää serveriä. Serverikoneen toinen tehtävä on pyörittää päänäyttöä, joten ruutupinta-alaa pitää olla riittävästi. Videotykki tai tosi iso telkkari toimii hyvin.
Loput viisi työasemaa simuloivat tähtilaivan komentosillan työpisteitä. Ne ottavat yhteyden isäntään, jonka listasta valitaan joka koneelle oma rooli. Töitä on tarjolla aseupseerille, ruorimiehelle, viestintäupseerille, tiedeupseerille ja konemestarille.
Jos pelaajia ei ole riittävästi, samalla päätteellä voi ohjata useita konsoleita tai jättää jotkut hommat tietokoneen hoidettavaksi. Yhdistely vaatii melkoista moniajotaitoa, normaaleilla reflekseillä varustettu federaation mokkeri selviää ehkä viestinnän ja sensoreiden yhdistetystä työpisteestä. Muissa hommissa kädet ovat aivan taatusti täynnä töitä.
Miehistön keskeisin rooli lankeaa ilman tietokonetta pelaavalle kapteenille, joka nököttää keskellä komentosiltaa ja jakaa käskyt miehistölleen. Mikä näyttää televisiossa helpolta, on tosielämässä helvetin hankalaa.
Kun tilanne kuumenee, Earl Grey jäähtyy kuppiin.
Make it so!
Vaasan yliopiston multimedialaboratorio muuttui mahtavaksi tähtilaivaksi, kun lauma pohjalaisia tähtilaivaston kadetteja vei USS Pohjanmaan neitsytmatkalleen.
Koska miehistöllä on vankka teoreettinen koulutus tähtilaivan rutiineihin, lyhyen opetusvideon tuijottelun jälkeen jaoimme työpisteet. Minä vedin lyhimmän tikun ja pokasin itselleni kapteenin vakanssin. Anssi Jäntti ryhtyi konemestariksi, Joonas Suokko pilotiksi, Antti Kinnunen tiedeupseeriksi, Olli Raatikainen taktiseksi upseeriksi ja Mika Ruohonen viestintäupseeriksi. Kun paikat ja pelin perustemput olivat selvillä, USS Pohjanmaa poistui telakalta.
Miehistö oli hienosti tehtäviensä tasalla. Jäntti oli hankkinut Ebaysta itselleen arvomerkkien ja kommunikaattorilätkän lisäksi vulkaaniperuukin ja suippokorvat. Kinnusella oli yllään originaali-Trekin kapteenin univormu, itse sonnustauduin TNG-muodin mukaisesti komentajan natsoihin.
Ruori, poistukaa kiertoradalta!
Ensimmäinen tehtävä: Kovaa peliä tähtisumussa
Kapteenin lokikirja, täydentävä. USS Pohjanmaan tehtävänä on siirtyä kohti Hamak-sektoria tutkimaan outoja takionilukemia. Tohtori Twitch haluaa analysoida paikallisia tähtisumuja. Hän siirtyi aluksellemme ase- ja energiatäydennysten yhteydessä avaruusasema DS ykköseltä. Esikunnan mukaan kyseessä on rutiinitehtävä, mutta vaistoni konsolissa palavat varoitusvalot. Toivottavasti olen väärässä.
-Kapteeni Juho K. Kuork
Viestintäupseeri Mika Ruohonen ilmoittaa, että tohtori on siirtynyt alukseen ja haluaa aloittaa tähtisumujen luotaamisen. ”Herra kapteeni, esikunta muistuttaa, että tähtisumut saattavat aiheuttaa häiriöitä järjestelmiimme”, Ruohonen täydentää.
Ruohonen vastaa aluksemme diplomatiasta, sillä kaikki tiedotus tapahtuu hänen työpisteeltään. Hyvä ystävämme tohtori Twitch on jättänyt iloksemme ääniviestin. Ruohonen painaa nappulaa ja eetteristä raikaava nasaalihonotus tuo välittömästi mieleen Neelixin. Onneksi minun ei tarvitse nähdä tiedemiestä kasvotusten, kun jo pelkkä äänikin nostaa verenpainetta.
Kuittaan tiedot ja pyydän tiedeupseeri Kinnusta skannaamaan lähisektorin. Mitään hälyttävää ei löydy, joten pyydän suuntiman kohti lähintä tähtisumua. ”Suunta 180, herra kapteeni.” Välitän tiedon ruorimies Suokolle ja komennan nopeudeksi maksimipoimun. ”Ai ai, söör.” Pohjanmaalla on kaksi tapaa liikkua, tutut poimu- ja sysäysajot. Poimukerrointa on tosin tarjolla Enterprisesta poiketen vain neloseen asti, mutta silläkin suhaa vikkelästi sektorilta toiseen. Kirottu Picard saa paremmat lelut!
Tiedeupseeri on korvaamaton apu navigoinnissa, sillä näytöllä on jatkuvasti auki karttanäkymä, joka kertoo suuntimat ja koordinaatit. Nämä tiedot saisi näkymään myös kapteenin henkilökohtaiselle päätteelle. Vaan miksi lukea ne itse, kun miehistö hoitaa tämän(kin) puolestani.
Tähtilaivaa hallitaan joystick-käyttöliittymällä. Lentomalli on kohtuullisen onnistunut, joskin jättimäiset tähtialukset käyttäytyvät omaan makuuni turhan hävittäjämäisesti. Taistelussa olisi ihan oma latauksensa, jos hiljaa hiipivät, jättikokoiset alukset hiljalleen etsisivät optimaalisinta tulitusasentoa. Vielä ei Starfleet Commandeja kannata hyllyttää.
Artemiksen maailmankaikkeudessa avaruus on kaksiulotteinen käymätön korpimaa, jonka päällä tähtialukset seilaavat. Ratkaisu on ihan ymmärrettävä, sillä kolmen akselin maailmankaikkeus tekisi pelistä todella hankalasti hahmotettavan.
Saavumme tähtisumun laidalle. Poimumoottorimme lakkaavat välittömästi toimimasta, USS Pohjanmaan vauhti hidastuu mateluksi. Kyseessä ei ole tekninen vika, sillä konemestari muistuttaa esikunnan varoittamista häiriöistä. Moottoreiden lisäksi sumu vaikuttaa myös sensoreihin. Lukemia on hankala saada, toisinaan koko ruutu pimenee. Tämä ei vaikuta hyvältä. Käsken konemestari Jänttiä siirtämään lisää energiaa sensoreihin ja näkymä kirkastuu, mutta purtilomme energiavarastot alkavat huveta entistä vikkelämmin.
Jäntin vakanssina on jakaa energiaa aluksen eri järjestelmien välillä ja pitää huolta siitä, että USS Pohjanmaa kestää kurituksen. Taistelukosketuksessa esimerkiksi suojat voi ylikuormittaa, jolloin järjestelmä lämpenee, mutta suojien teho kasvaa. Konemestarilla on käytössään kahdeksan jäähdytyspalikkaa, joilla lämpötilaa voi laskea.
Tohtori kerää täristen lukemiaan, kun etenemme hiljalleen kohti sumun ydintä. ”Tohtori ilmoittelee olemassaolostaan jatkuvasti”, toteaa Ruohonen rasittuneena. ”Kapteeni, saanen ehdottaa, että siirrämme energiaa asejärjestelmistä moottoreihin”, ehdottaa konemestari Jäntti. Pidän tätä hyvänä ajatuksena. Noin minuutin ajan.
Saavumme keskelle tähtisumua. Ta-daa ta-daa ta-daaa, dum dum dum, kolme vihollisalusta ilmestyy taktiseen näkymään, aivan Pohjanmaan keulan eteen. ”Punainen hälytys, suojat ylös ja virittäkää aseet”, kiljaisen tahattomalla falsetilla ja pomppaan ylös tuolistani. Tilanne on paha kun musiikkikin muuttuu uhkaavaksi! Aseupseeri Raatikainen kuittaa komentoni. ”Kapteeni, saanen ehdottaa ECM-torpedoja. Ne tepsivät vihollisen suojiin”, valistaa kylmäverinen vulkaanikonemestarini taktisista vaihtoehdoista.
Muutan ehdotuksen käskyksi aseupseeri Raatikaiselle. ”Putket ladattu viiden sekunnin kuluttua.” ”Taktinen, välittömästi aseiden latauduttua tuli on vapaa. Toistan: tuli on vapaa. Nuo paskiaiset eivät meille kukkoile!”
”Kapteeni, alus käyttäytyy todella nihkeästi”, voihkaisee Suokko ruorista. Merde! Tähtisumu vaikuttaa moottoreiden ja sensoreiden lisäksi myös hallintajärjestelmiin. ”Konemestari, siirtäkää energiaa hallintaan ja asejärjestelmiin. Yrittäkää saada virtaa myös suojiin.” Viholliset moukaroivat takasuojaamme! Rakenteellisia vaurioita! Pohjanmaa savuaa! KHAAAAANNN!
Jäntti lähettää korjauspartiot matkaan ja jatkaa energiavirran optimointia. Tärkeintä on saada virta riittämään suojille ja aseille. Energiaa on tarjolla kiinteä määrä eikä sitä riitä mihinkään! Nyt on pakko tehdä kompromisseja. Miksi aluksessani ei ole turhia järjestelmiä, joista voisin tiristää lisää virtaa? Jos hallintalaitteilta imee energiaa asejärjestelmiin, purkista tulee hitaasti ohjausliikkeisiin reagoiva ajopuu, joka joutuu nopeasti vihollistulen armoille.
Normikäytäntö energian loppuessa on nopea siirtyminen lähimmälle ABC-avaruusasemalle. Keskellä taistelutilannetta se ei tietystikään ole vaihtoehto, sillä lähin keidas keskellä avaruusmerta on valovuosien päässä. Toistaiseksi asejärjestelmiin ja suojiin vielä riittää vielä jerkkua, jotta emme jää vihollistulen armoille. Toistaiseksi.
Festina lente
Tiedeupseeri Kinnunen on skannannut vihollisten suojien taajuudet. ”Taajuuskaista gamma”, hän huutaa, ääni särkyen. Raatikainen kuittaa tiedon ja säätää vaiheiset oikealle taajuudelle. ECM-torpedot ovat tehneet tehtävänsä. ”Kapteeni, vihollisen takasuoja on luhistunut! Sen moottorit ovat poissa pelistä.” No nyt! Komennan maaliin hakeutuvat torpedot, ja Raatikainen antaa putkien hoitaa puhumisen.
Wham! Qa’blam! Kaksi vihollisalusta tuhoutuu, kolmas nilkuttaa ulos tähtisumusta. Komennan USS Pohjanmaan takaa-ajoon ja käsken Raatikaista jatkamaan tulitusta. Mitä hemmettiä? Vihulainen ei näytä kärsivän tähtisumusta, vaan ulostautuu pölypilven keskeltä parasta mahdollista vauhtia. Emme pysty jatkamaan takaa-ajoa. ”Kapteeni, tohtori ihmettelee, miksi emme ole jo matkalla tutkimaan seuraavaa tähtisumua”, viestintäupseeri Ruohonen valistaa. Missä on lähin ilmalukko?
Tilanneraportti paljastaa, että USS Pohjanmaa ei ole elämänsä kunnossa. Taistelu imi suurimman osan energiavarastoista, joten paluumatkasta avaruusasemalle tulee pitkä, kivinen ja hidas. Onneksi viimeinen vastustajamme ei hänkään ole iskussa. Alustamme jahdataan, mutta runnotun vihollisen vauhti on yhtä hidas kuin meilläkin. Käsken konemestaria siirtämään kaiken mahdollisen energian moottoreihin. Nollasta on paha jakaa, mutta onneksi USS Pohjanmaa pystyy itsekin hitaasti palauttamaan energiatasojaan, joten voimme välillä ottaa muutaman poimuloikan.
Aseman jo siintäessä tapahtumahorisontissa, huomaan kolmannen vihollisaluksen täysin identtisellä kurssilla kanssamme. Käsken aseupseeria lataamaan miinan ja tiputamme vihulaiselle pienen yllätyksen. Keskellä suunnatonta avaruutta on yhden pikselin kokoinen ansa, johon vihollispaatti yllättäen ui. Koko kolmikko on nyt teilattu!
Täydennyksien ja huollon jälkeen matkaamme kohti toisia tähtisumuja hyvän tohtorimme painostuksesta, sen kummempiin ongelmiin enää törmäämättä.
Kapteenin vastuuta ei syyttä korosteta, sillä homma vaatii totuttelua. Tähtilaivaston akatemiaa vastaava Artemiksen tutoriaalivideo käy läpi jokaisen komentosillan konsolin, mutta kapteenin hommat opitaan kantapään kautta. Onneksi Star Trek oli tuttu jokaiselle miehistön jäsenelle: kun penkistä vinkaisi punaisen hälytyksen, jokainen tiesi, mitä se tarkoittaa.
Televisiosarjassa toiminta komentosillalla on harmonista. Kukaan ei huutele toistensa päälle ja kapteeni jakaa käskyt ilman yskähtelyjä. Artemis paljastaa karun totuuden, sillä härdellin äityessä pahimmilleen kapteenia pommitetaan tilannetiedoilla joka suunnasta. Aikaa on vain sekunnin murto-osia tehdä ne päätökset, jotka pitävät miehistön elävien kirjoissa. Jos kapteeni menee lukkoon, se saattaa maksaa koko miehistön hengen.
Märkäkorvakapteeni on nopeasti kurkkuaan myöden kusessa, kun suojat pettävät, energia loppuu ja kolme vihollisalusta moukaroi omaa purkkia joka puolelta. Viestintäupseeri Ruohonen tiivistää oleellisen: ”Tässä palaa nopeasti mieleen opit armeijasta. Kaiken avain on välittää mahdollisimman paljon tietoa mahdollisimman kompaktissa paketissa.”
Pienen treenaamisen jälkeen aloimme kasvaa Ruohosen teeseihin, kun tiedeupseeri jämäkästi kertoi sensorihavainnoista, ruori kuittasi suuntimat ja konemestari ehdotti, mihin energiaa kannattaa missäkin tilanteessa suunnata. Harjoitus tekee kapteenin.
Toinen tehtävä: Soturin tie
Henkilökohtainen lokikirja, lisäys: USS Pohjanmaa koki vakavan menetyksen, kun aseupseeri Raatikainen käskettiin kotiin. Suoritimme nopean uudelleen organisoinnin. Jäntti ylennettiin kapteeniksi, Suokko vaihtoi konemestariksi ja Kinnunen ruorimieheksi. Ruohosesta tuli yhdistetty tiede- ja viestintäupseeri. Minä otin vastuulleni asejärjestelmät.
Tehtävämme on Conquest eli mennä ja vetää vihuja pataan, kunnes se ei enää onnistu. Kiristimme vaikeustasoa aloittelijoiden kolmosesta miehekkääseen kasiin, ehkä tänään on hyvä päivä kuolla. Vulkaanikapteeni Jäntin alaisuudessa valmistaudun ensimmäiseen komennukseeni tähtilaivan aseupseerina. Olkoon Kahless kanssani, virratkoon vihollisteni veri vuolaina jokina!
Luutnantti Ju’ho Q’riKosqi
Vastahakoisesti ihailen kapteeniamme. Vaikka hän onkin vulkaani, logiikan nimeen vannovan pelkurikansan edustaja, hän ei vetäydy isostakaan taistelusta. Se paljastuu lähes välittömästi, kun saavuttuamme tehtäväsektorille joudumme viiden vihollistaistelijan muodostamaan sumppuun.
Soturirodun uljaana edustajana lataan oma-aloitteisesti maksimituhoa kylvävät ydinpommit torpedoputkiin. Mutta joudun poistamaan latauksen, sillä kapteeni haluaa vihollisilta ensin suojat matalaksi ja vasta sitten tuhota heidät. Murisen, mutta teen kuten kapteeni käskee. Komentoketjussa ei sooloilla.
Taktinen konsoli tarjoaa näköalapaikan Worfin maailmaan. Borgeja pahempia ovat vain Paramountin lakimiehet, joten Star Trekistä poiketen vaiheiset ovat sädettimiä ja yleiskätevät fotonitorpedot korvataan melkoisella arsenaalilla erilaisia tuhon välikappaleita, aina suojakentät tiputtavista ECM-torpedoista massiivista tuhoa aiheuttaviin ydinkärkiin.
Aseupseeri valitsee taktisesta ruudusta kohteet, lataa torpedoputket ja lähettää kuolettavan putkipostin oikeaan osoitteeseen. Sädeaseet kannattaa jättää automaattitulitukselle, muuten näpit loppuvat kesken.
ECM-torpedot toimivat kuin valmistajan mainoksissa. Vihollistaistelijoiden suojat tippuvat ja kapteeni antaa käyttää kuolettavaa ydinvoimaa. Qap’la! Torpedo poistuu putkesta. Seuraan silmä kovana pientä punaista pistettä, joka hiljalleen matkaa kohti viiden vihollisaluksen röykkiötä. Näkyy välähdys ja taktisessa näytössä on enää yksi kolmio. USS Pohjanmaa on voittoisa! Kapteenillamme on sittenkin kunniaa!
Kapteeni moittii minua väärästä, oma-aloitteisesta torpedovalinnasta ja mainitsee leikkisästi sotaoikeuden. Pyydän epäklingonmaisesti anteeksi ja lasken vahingossa aluksen suojat. Taktisessa konsolissa on todella paljon nappuloita kaltaiselleni naq’ki-sormiselle soturille.
Putkiin on helppo ladata väärän sortin torpedot, sillä ensin valitaan ladattava a-tarvike, sitten klikataan haluttuja torpedoputkia. Hiukankaan kovemmassa kohkauksessa ruutuun jää helposti väärä valinta ja sitten putki onkin tyhjennettävä ennen oikean kalan latausta. Tarkkaavaisuus on hyve, sillä tyhjentäminen kestää pidempään kuin putkien lataaminen. Noin kymmenen sekunnin odotus on taistelukentällä pieni ikuisuus.
Kohti valoa!
Kasitasolla maailmankaikkeus on vaaroja täynnä. Ei kauaa takionifiltteri tuhise, kun USS Pohjanmaa on jälleen vihollistaistelijoiden saartama. Kapteeni komentaa tulen vapaaksi. Tunnen suurta mielihyvää, tähän minut on luotu! Ammattilaisen ottein tuhoan keltamaksaisten vastustajien suojat ECM-torpedoilla, jonka jälkeen kylvän massiivista tuhoa maaliin hakeutuvilla täsmäaseilla.
Estetiikka jää informaation jalkoihin. Päänäytössä voisi ihailla värikästä avaruutta ja vektoreista rakennettua avaruuspaattiamme, mutta muutamasta kolmiosta koostuva taktinen näkymä antaa paljon enemmän informaatiota. Se kuvaa vihollisten ampuma-alueet ja näyttää myös Pohjanmaan torpedoputkien kantaman. Mikä grafiikassa hävitään, voitetaan informaatiossa, ja taistelukentällä tieto on valtaa.
”Aseupseeri, ladatkaa ydinpommi”, kapteeni komentaa. Teen työtä käskettyä, mutta unohdan valita kohteeni. Kaunis ydinräjähdys jää näkemättä, sillä punainen piste matkaakin kohti sektorin ulkoreunaa. Mak’dar! Se oli samalla torpedovarastoni viimeinen pihahdus. Jäljellä on vain viisi miinaa, noita pakenevien pelkureiden aseita.
Mutta rakas USS Pohjanmaamme ei enää ole elämänsä taistelukunnossa. Konemestariksi siirtynyt ruorimies Suokko huutaa aluksen energiatason lähestyvän nollaa ja suojat ovat pettämässä! Kapteeni komentaa meidät irti taistelusta. Kirottua! Jäljellä oli enää yksi vihollistaistelija.
Kuin pelkurit nilkutamme kohti avaruusasemaa. Saan käskyn jättää miinakentän jälkeemme. Kapteeni, energia ei riitä! Jäntti käskee siirtämään sitä moottoreista, jolloin vauhti loppuu kokonaan asejärjestelmän imiessä vähäisiä energianrippeitämme. Kylvän miinakentän mahdollisimman nopeasti ja Suokko siirtää vähäiset energiareservimme takaisin moottoreille. Yksi miina osuu, mutta vihollinen jatkaa takaa-ajoaan.
”Viestintäupseeri Ruohonen, lähettäkää viholliselle antautumiskäsky”, vulkaanikapteenimme epäloogisesti komentaa. Mutta Jäntti-gambiitti tuottaakin tulosta, sillä takaa-ajossa oleva runneltu vihollislaiva yllättäen antautuu ja irtautuu taistelusta. Mitä nerokkuutta! Mitä täydellistä vihollisen taistelumoraalin analysointia! Kitkuttelemme asemalle ja täydennämme varastomme.
Kohti taistelua! Kohti kunniaa! Sitä onkin jaossa, sillä seuraavaksi noin kymmenen vihollisalusta saartaa Pohjanmaan. Juuri silloin koneupseeri Suokon trikooderi hälyttää. Koska nykyisissä älytrikordereissa takaisinsoitto on disabloitu, hän joutuu poistumaan komentosillalta.
Ghay’cha’! Kaikki energia makaa moottoreissa, vaikka juuri nyt pitäisi ammuskella. Singahdan omalta konsoliltani ja siirrän energiaa hallinnasta, moottoreista ja suojista aseisiin. Putkiposti on valmiina lähtöön!
Perinteisen ECM-uuvutuksen jälkeen lataan ydinohjukset. Mutta energiamme on melkein loppu. Jos laukaisen aseet, emme millään pääse turvaetäisyydelle. Star Trekin perinteiden mukaan USS Pohjanmaalla on enää yksi kurssi kuljettavanaan. Katson kapteeni Jänttiä, joka nyökkää.
Kiitän kapteenia yhteisistä palvelustunneista ja painan laukaisunappulaa. Taistelu jatkuu Sto’Vo’Korissa, jonne Pohjanmaan puhdistava ydintuli vie mukanaan seitsemän vihollisalusta ja rampauttaa loput. Näivettykööt he hitaasti säteilyyn!
”Hyvä jumala Jäntti, mitä minä olen tehnyt?”
”Sen mitä pitikin. Sen mitä aina teet: käänsit kuoleman mahdollisuudeksi el...hetkinen!”
Valkyrioiden kerätessä meistä sotureista ensimmäisiä, Suokko palaa komentosillalle ja kysyy, jäikö mistään paitsi.
Tänään oli hyvä päivä kuolla!
Best of Both Worlds
Odotin Artemikselta paljon, mutta peli ylitti huikean korkeat odotukseni. Tämä on aidoimman mahdollisen Star Trek -kokemuksen lisäksi heittämällä paras koskaan pelaamani lanipeli.
Porukan roolia ei voi korostaa liikaa, sillä ryppyotsaisten tylsimysten (enkä tarkoita klingoneja) kanssa homma ei taatusti olisi pelittänyt näin loistavasti. Joka jantteri eläytyi rooliinsa ja otti homman tosissaan. Tämän lähemmäs oikeaa tähtilaivan komentosiltaa ei modernilla tekniikalla voi päästä!
Tuntikausien avaruusmatka loppui kesken juuri silloin, kun meno alkoi maistua ja väki alkoi olla tehtäviensä tasalla. Yläpeukku irtosi myös muulta miehistöltä sekä parilta turvamieheltä, jotka olivat tulleet seuraamaan panssarilaiva Pohjanmaan menoa sivusta. Vaikka session organisointi onkin vähän vaativaa, nämä matkat tuskin jäävät USS Pohjanmaan viimeisiksi.
Jatkojutun aihepiirikin on jo selvillä, sillä Artemikseen on lukuisia Star Trek -modeja, jotka antavat lähes aidolle asialle sen viimeisen autenttisuuden sinappihunnun. Tyrkyllä on Enterprisen jokainen iteraatio, viholliset ovat joko klingoneita, borgeja tai romulaaneja, jopa valikot on tuunattu LCARS-mallin mukaisiksi.
Artemiksen hienouden ymmärtää lopullisesti vasta kun on itse sitä pelannut sitä. Pelin ohjelmoinut Thom Robertson ansaitsee mitä nöyrimmät kiitokseni. Sain viimein toteutettua erään lapsuuden haaveeni, kun pienen hetken ajaksi Vaasan yliopiston multimedialaboratorio muuttui oikeaksi tähtilaivan komentosillaksi ja minä olin kapteeni Kirk.
Juho Kuorikoski
Kuvat Jussi Vauramo
KUVATEKSTIT:
Artemis1: Aseupseerin konsoli näyttää ensialkuun todella monimutkaiselta, mutta homma helpottuu, kun pelin logiikka aukeaa. Vasen yläkulma kertoo statistiikkaa aluksessa, vasemmassa alakulmassa on käytettävät aseet sekä torpedoputket. Oikeasta reunasta vaihdetaan päänäytön näkymää ja sen alapuolelta kytketään suojat, vaihdetaan vaiheisten taajuutta ja zoomaillaan näkymää.
Artemis2: Avaruusnäkymät ovat värikkäitä, mutta päänäytöllä on harvoin aikaa näyttää silmäkarkkia. Tieto on voimaa.
Artemis3: Konemestari vastaa aluksen energiatasoista ja säätää lisävirtaa kapteenin käskyistä eri järjestelmille. Järjestelmiä voi myös ylikuormittaa, mutta tämä tuottaa lämpöä. Lämpökuorma saattaa rikkoa järjestelmät, joten se on pitää hävittää. Konemestari vastaa myös vaurioiden korjaamisesta. Fiksailut voi jättää myös tietokoneen hoidettavaksi, mutta bittiaivo käyttää samoihin hommiin huomattavasti pidemmän ajan.
Artemis4: Konemestari Jäntillä on kädet täynnä, kun vähäinen energia pitäisi saada riittämään koko alukselle.
Artemis5: Joonas Suokko hoiteli ensimäisellä kierroksella ruorimiehen pestiä. Käytössä oli joystick, vaikka USS Pohjanmaata olisi aivan hyvin voinut ohjata myös näppäimistöltä.
Artemis6: Aseupseeri Raatikainen antaa torpedoiden hoitaa diplomatian. Enterprisesta poiketen USS Pohjanmaan taktisella konsolilla on istuin.
Artemis7: Kapteeni Kuorikoski pohtii tiedeupseeri Antti Kinnusen outoja sensorihavaintoja. Taustalla istuu matruusi Jani Niiranen, joka seurasi USS Pohjanmaan toimintaa sivusta.
Artemis8: Vaasan yliopiston multimedialaboratorio oli helppo muuttaa komentosillaksi. Työpisteet olivat jo valmiiksi lähes oikeilla paikoillaan, luokassa oli videotykki ja äänentoistokin potki riittävän hyvin.
Artemis9: Anssi Jäntti panosti pelisessioon. Ensimmäisen kierroksen konemestarilla ja toisen kierroksen kapteenilla kiersi vulkaaniveri suonissaan.
Laitteistovaatimukset: Tietokone, jossa on DirectX 9.0c -yhteensopiva näytönohjain Shader Model 2.0 -tuella, 300 megatavua kiintolevytilaa, verkkoyhteys, Windows XP.
Testattu: Pentium 4 2,4 GHz, 2 Gt RAM, Windows XP, Radeon HD 4350
Hinta: 40 USD, sisältää käyttöoikeuden kuuteen tietokoneeseen.
