Shmup-pelit ovat viimeinen genre, jossa laitteistovaatimuksena ovat taito, reaktiot ja rautahermot. Palkinnoksi riittää alati kasvava pistesaalis. Aktiivisen shmup-kentän keskeisiä hahmoja on pelintekijä Kenta Cho, ilmaisten shoot' em uppien luoja.
Kenta Cho on mielenkiintoinen tuttavuus. Viikonloppukoodaajaksi tunnustautunut mies on noussut nopeasti räiskintäfanien underground-kuuluisuudeksi. ABA Games on herran yrityksen nimi, jos sitä nyt voi varsinaiseksi firmaksi kutsua. Kenta on ainoa työntekijä, eikä tarkoitus ole tuottaa voittoa. Miehen pelit ovat kaikille ilmaisia.
Kenta Cho julkaisee pelinsä ilmaiseksi, koska hän haluaa mahdollisimman monen pelaavan niitä: "Haluan myös auttaa amatöörikoodaajia julkaisemalla pelintekovälineet ja lähdekoodin netissä, jotta hekin voisivat tehdä jatkossa hyviä shoot' em uppeja." Chon mukaan ilmaiset pelit ovat usein innovatiivisempia, koska markkinoiden odotuksista ei tarvitse välittää pätkääkään.
Kolmikymppinen Kenta Cho on koodaillut jo vajaan parin vuosikymmenen ajan, ensimmäiset pelinsä hän teki Basicilla. Siviilityönään Cho tutkii informaatioteknologiaa sähkölaitteita suunnittelevassa yrityksessä. Pomokin tietää Chon peliharrasteesta ja antaa joskus palautetta hänen peleistään. Chon on vaikea mieltää itseään kuuluisaksi pelintekijäksi, vaikka maine on levinnyt shmups-ilmiön myötä ympäri maailman.
"Tuskinpa minusta tulee koskaan kuuluisaa pelintekijää", miettii Cho vaatimattomaan tapaansa.
Oma peli paras peli
Kenta Cho tekee shoot 'em uppeja, koska niitä on mukava tehdä ja vielä mukavampi pelata. Omista peleistään hänen ehdoton suosikkinsa on Parsec47, suoraviivainen ja vauhdikas räiskintä, joka vie ajatukset kauas klassisten perusräiskintöjen kultaiselle kaudelle: "Parsec47 on juuri sellainen peli, jollaisia haluan itse pelata. Sitä voi pelata hetken silloin kun siihen on aikaa, ja siihen se sopii mainiosti. Lisäksi se perustuu yhteen suosikkipeliini, Caven Dangun Feveroniin."
Pelkkää räiskintää ei Kenta Chon elämä ole. Suosikkipeleikseen hän nimeää hieman yllättäen jumala-simulaatiot, joista ehdoton ykkönen on Transport Tycoon. Viime aikoina aika on kulunut hyvin Outrun 2:ta ja Burnout 3:a pelatessa. Kenta Cho on niitä harvoja japanilaisia, jonka kotoa löytyy Japanissa vähälle suosiolle jäänyt Xbox. Toki mies omistaa kaikki muutkin kuviteltavissa olevat pelikoneet. Kämmenkonsolit ja niille ilmestyvät pelit kiinnostavat Kentaa tällä hetkellä kovasti. "Anna minulle DS-kehityskitti, niin ilman muuta rupean tekemään DS:lle pelejä", innostuu Cho.
Wonderswan-kämmenkonsolille Kenta ehti aikoinaan tehdä muutaman pelin WonderWitch-kehitysympäristön avulla. Nuokin pelit ovat jaossa ABA Gamesin japaninkielisillä nettisivuilla.
Pelifirmaan Kenta Cho ei halua töihin, koska hän haluaa tehdä pelinsä itse alusta loppuun musiikkia myöten. Lisäksi isommalla tiimillä pelin tekeminen venyisi helposti niin pitkäksi projektiksi, ettei homma välttämättä olisi enää hauskaa. Jos Kenta olisi töissä pelifirmassa, suunta olisi selvä: "Tekisin tietenkin ainutlaatuisia ja originaaleja shoot' em uppeja G.Revin, Treasuren ja Triangle Servicen hengessä."
Kenta Cho ei ole järin huolissaan pelibisnestä vaivaavasta mammuttitaudista, jossa turboahdetut, kauniilla grafiikalla kuorrutetut jatko-osat saavat suurimman huomion. "Tuhannet entistä nätimmän näköiset jatko-osat saattavat tappaa innovatiivisuuden, mutta toisaalta koko ajan julkaistaan uutta luovia pelejä kuten Katamary Damacy (PS2) ja Yoshi Touch & Go (DS). Ja jäljelle jäävät joka tapauksessa indie-pelintekijät, jotka yrittävät aina keksiä jotakin uutta."
Kaksi peliä vuodessa pitää lääkärin loitolla
Yhteen peliin Cho käyttää keskimäärin kuusi kuukautta, joista ensimmäiset kolme kuukautta kuluvat ideoita testatessa ja kokeillessa. Lopulta vain yksi prototyyppi jää elämään. Tällä hetkellä työn alla on kaksi peliä, joista toinen - yllätys, yllätys - ei ole räiskintä, vaan pohjautuu vanhaan Basic-peliin Battle of Fortress (Toride-no-koubou). Cho kuvaa sen hieman Wormsia muistuttavaksi kaksintaistelupeliksi. Tarkempia yksityiskohtia Kenta Cho ei uusista peleistään vielä paljasta, etenkin kun näillä näkymin vain toinen niistä näkee päivänvalon.
Nostalginen vektorigrafiikka säilyy Chon tavaramerkkinä. Syy tähän on yksinkertainen: "En vain osaa tehdä siistejä bitmappeja tai kaunista 3D-grafiikkaa. Lisäksi abstrakti toteutus istuu hyvin retro-tekno-tyyliin, jota haluan pelieni edustavan." Chon pelit tuovat mieleen Segan Rezin. Kenta Cho kertoo olleensa todella vaikuttunut Rezistä, koska se todisti, että yksinkertaisella wireframe-grafiikalla ja oivaltavalla äänenkäytöllä voidaan luoda todella mukaansatempaava pelikokemus.
Loppukevennyshenkisesti kysäisin Kenta Cholta, mikä on parasta mitä Suomi on antanut Japanille. Ehdotin muumeja, Sibeliusta, saunaa ja Hanoi Rocksia. Mutta yksi oli ylitse muiden: Nokia! Kenta Cho haluaisi hankkia Nokian japanilaisen silmin uniikin 7600-puhelimen. Nokian puhelimet ovat Japanissa kuulemma haluttuja, mutta myös mahdottoman kalliita, koska niitä ei myydä liittymän kytkykauppana kuten muita puhelimia.
Ihan vain puhelimiinsa pelisisältöä etsivien suuryritysten tiedoksi.
ABA Games: www.asahi-net.or.jp/~cs8k-cyu/
Shmup-sanasto: www.sega-16.com/Feature-%20Shmup%20Glossary.htm
Kello kilkattaa
Torus Trooper
Kenta Chon eteerisin luomus on Torus Trooper (2004), jossa kiidetään huimaa vauhtia pyssyt ojossa putkea pitkin. Torus kuuluu putkiräiskintöjen jaloon perheeseen. Lajin klassikoista ensimmäisenä tulee mieleen Tempest, Chon yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistä. Torus Trooperin voisi kuvata lyhyesti Tempestin ja WipEoutin perilliseksi.
Pelin nerokkuus on siinä, että osumat eivät ole kohtalokkaita, vaan eteneminen hyytyy ajan loppumiseen. Lisäaikaa saa pysymällä hengissä ja keräämällä pisteitä, isompien vastustajien kurittamisesta kelloon tulee kerralla kymmenien sekuntien bonus. Oman aluksen hajoaminen kilauttaa kellosta 15 sekuntia pois. Ammu tai tule ammutuksi -filosofia on se joka tiellä pitää, kuten kunnon shoot 'em upeissa pitääkin.
Lisävauhtia piiskaamalla pisteitä ropisee entistä nopeammin. Jarrua painamalla pyssyyn ladataan R-Typemäinen megatujaus, jolla saa siistittyä edessä olevaa putkenpätkää melkoisen matkan eteenpäin. Mitä enemmän vihollisia osuu megatujauksen tielle, sitä enemmän bonuksia vilkkuu ruudulla. Tyydyttävää! Vauhdin hurmasta huolimatta Torus Trooper ei ole maailman vaikein räiskintä, vaikka ammussade on parhaimmillaan millennium-ilotulituksen luokkaa.
Torus Trooperin vahvuus on sen persoonallisuus. Putkiräiskinnät ovat todellisia harvinaisuuksia, eikä niihin juuri törmää viriilistä shmups-scenestä huolimatta. Torus Trooper rentouttaa ja siirtää ajatuksenriennon jonnekin selkäytimin syvimpiin sopukoihin. Sen maukas mutta hienovarainen valojen ja värien leikki vie lopulta auvoisaan shoot' em up -nirvanaan.
Apua, alukseni täyttää ruudun!
Tumiki Fighter
Tumiki Fighter (2004) on Kenta Chon peliksi yllättävän värikäs, jopa söpöinen, jos nyt vektorein piirrettyä peliä voi sellaiseksi kutsua. Pelin perusidea on hilpeän nerokas ja sukua Katamary Damacylle. Esikuvana ovat olleet Damacyn lisäksi Namcon Phozon ja vanha kehno Skykid-räiskintä.
Tumiko Fighter on horisontaalisesti vierittyvä perusräiskintä hauskalla kikkakiemuralla kuorrutettuna. Tuhannen päreiksi roiskahtavien vihollisten palaset ja osat voi liimata oman aluksen pintaan. Oma alus on nopeasti koko universumin kaamein variksenpelätin, ja parhaimmillaan se peittää lähes koko kuvaruudun!
Lihomisesta on hyötyäkin. Aluksen tulivoima kasvaa huimasti koon kasvaessa, ja ammukset roiskivat hilpeästi vähän minne sattuu sen mukaan minkälaisen tekeleen pelaaja on aluksestaan rakentanut. Aluksen paisuessa jättikokoiseksi vihollisammusten väistäminen alkaa olla mahdotonta. Niinpä "erikoiskykynä" aluksen voi pienentää alkuperäiseen kokoon näppärästi nappia painamalla, jolloin tulivoima hiipuu hetkeksi. Toisaalta tuolloin tulitussuunnan saa lukittua tarvittaessa hieman vinovinkkeliin.
Tumiki Fighterin nerokkuuden salaisuus on se, että vaikeustasosta päättää pelaaja tietyllä tavalla itse kesken pelin: mitä isompi oma alus on, sitä vaikeampi vihollisammuksia ja vihollisia on väistellä. Toisaalta yksi osuma ei vie heti henkeä, koska aluksen pintahipiään kerätty avaruusromu toimii myös suojana.
Tumiki Fighter on hervoton, jopa hullu räiskintäelämys.
Kuin kaksi marjaa - tai sitten ei!
rRootage/Noiz2sa
Kuvissa rRootage (2003) ja Noiz2sa (2002) muistuttavat toisiaan. Oikeasti ne ovat toistensa vastakohtia, muutenkin kuin värien ja valojen käytössä. rRootage on kaksosista se tummahipiäinen ja Noiz2sa vaaleaverikkö.
rRootage on loputonta automaattisesti generoituvien loppuhirviöiden kuritusta, Noiz2sa hysteeristä pikkusittiäisten listimistä ja kunkin kentän lopussa odottaa isompi ilopilleri. Siinä missä rRootage hemmottelee Gikawingin tai Ikarugan tunnelmiin viettelevillä pelivaihtoehdoilla, Noiz2sa on sujuvaa perusräiskintää ilman sen kummempia hienouksia. Molemmissa kahmitaan mukaan vihreää bonushöttöä, eli pisteitäkin täytyy kerätä.
rRootage on monen mielestä Kenta Chon ykköspeli. Kieltämättä sen Ikaruga-moodi on hauskaa hubaa. Pelaaja voi aluksen väriä muuttamalla kimmottaa samanväriset vihollisen ammukset automaattisesti kohti sitä kymmenettä loppumoosesta. Vaan toisen taivas on toisen puudutus. Vaihtelua rRootagessa ei juuri ole, mutta vaikeustaso riittää kaikkein riuskimmallekin räiskintäveteraanille.
Jos minulla olisi valta, voima ja kunnia, yhdistäisin rRootagen ja Nois2sa:n yhdeksi ja samaksi peliksi. Tuolloin vauhtia ja dynamiikkaa tulisi heti kilokaupalla lisää. Vaan kuka estää vaihtamasta peliä lennosta toiseen, Kenta Chon pelien latausajat ovat sekunnin luokkaa, mikä näinä gigasyöppöjen ja hitaasti käynnistyvien pelien aikakaudella on oudon vapauttava elämys.
Suositellaan räiskintäveteraaneille
Parsec47
Chon oma suosikki Parsec47 (2003) on vauhdikas, hauska, suoraviivainen perus-shmupsi Dangun Feveronin hengessä. Toisella napilla ammutaan ja toisella jarrutetaan. Ja jarrua tarvitaan, koska ruudulla käy hervoton hyörinä. Aluksen vauhtia hidastamalla vihollisammusten ympärillä tanssiminen sujuu kuin leikki.
Jarrunapilla myös ladataan pyssyt megaiskuun. Lock-pelivaihtoehdossa kudit hakeutuvat automaattisesti vihollisen herkkiin kohtiin, roll-vaihtoehdossa ammusmyrsky räjähtää suoraan eteenpäin. Itse nautin enemmän Lock-tilasta.
Parsec47:ta on turha jupista sen enempää. Se on hillitöntä psykedeelistä roiskintaa läpi loppumattomien vihollisaaltojen. Parsec47 on ehkä Kenta Chon perinteisin peli, mutta syyttä se ei ole herran itsensä suosikki. Siinä on hillittömän hyvä meininki, ilman turhia kommervenkkejä tai uusia pelattavuutta monimutkaistavia innovaatioita. Se sopii vuosikausia räiskintöjä veivanneille, muut eivät välttämättä ymmärrä tämän herkun päälle.
