MotoGP 2:ssa on oivallettu, mikä tekee ajopelistä hyvän. Kaiken muun voi antaa anteeksi, mutta ajotuntuman pitää olla niin hyvä, että ote tiehen välittyy padista suoraan selkäytimeen.
MotoGP 2:ssa ajetaan road racingiä kyykkypyörillä. Tutut viisisataiset kaksitahtiset ovat saaneet rinnalleen tonniset nelitahdit. Pienemmät loistavat ketteryydellään mutkissa, mutta suorilla tonniset paahtavat armotta ohi.
Mukana ovat kaikki tärkeimmät japanilaiset valmistajat sekä eurooppalaiset Aprilia ja Proton. Kuluvalla kaudella MotoGP-sarjaan rytinällä mukaan tullut legendaarinen Ducati ei valitettavasti ehtinyt mukaan. Valinnanvara on kuitenkin näennäistä, koska Hondat on tehty aivan liian ylivoimaisiksi.
Kontrolleissa kuski ja pyörä on erotettu toisistaan. Tatin vaakaliikkeellä ohjataan ja pystyliikkeellä siirretään kuskin asentoa pyörän päällä. Mitä edempänä tatti on, sitä matalampana katteen alla kuski makaa, jolloin pyörä halkaisee ilmaa nopeammin. Siirtyminen taakse nostaa kuskia pystyyn hidastaen ja antaen lisää ketteryyttä mutkissa. Etu- ja takajarrulla hidastetaan erikseen oikeaoppisesti. Parasta hienovaraisessa ajotuntumassa ja kontrolleissa on se, että vaikka niissä on paljon opeteltavaa, sunnuntaikuskikin pysyy radalla.
Kuudestatoista radasta jotkut vaativat nopeutta pitkille suorille, toisissa ketteryys mutkissa nousee arvoonsa. Pyörän säätöä ei ole viety inhorealistiselle tasolle, mutta renkaiden seoksia, vaihteiden välityksiä, jousituksen jäykkyyttä ja akseliväliä rukkaamalla pyörän saa kustomoitua radalle sopivaksi. Tosin menestys on enemmän kiinni hyvistä ajolinjoista kuin mekaanikon lahjoista.
Koko kautta uramoodissa ajettaessa voitoista sekä onnistuneista harjoitustehtävistä annetaan pisteitä, jotka käytetään kuskin taitojen parantamiseen ketteryydessä, jarrutuksessa, kiihtyvyydessä ja nopeudessa.
Porkkanana on myös uusia pyöriä ja kuskeja, käänteisiä ja peilattuja ratoja sekä kosolti muuta pientä kivaa, jota saa tietyt kierrosajat alittamalla. Stunttikisoissa kisataan voiton lisäksi erilaisten temppujen osaamisella. Puhtaasti ajetuista sektoreista, keulimisesta, etupyörällä ajamisesta, sudittelusta ja sladittelusta saa kaikista pisteitä.
Loista Livessä
Saamistaan kehuista huolimatta MotoGP jäi pienen porukan lystiksi, mutta koki pienen renesanssin, kun demo oli pakattu jokaisen Xbox Live -starttipaketin mukaan. MotoGP 2:n suurin yksittäinen uudistus on Live-moninpelin upottaminen olennaiseksi osaksi peliä.
Kuudentoista ihmispelaajan sulavat kisat netissä ovat jo sinällään saavutus. Climax ei ole tyytynyt MotoGP 2:ssa siihen, vaan on tehnyt nettipelistä niin helppoa kuin suinkin mahdollista. Yksinpelissä voi jatkuvasti vertailla kierrosaikoja ja tuloksia Liven kautta sekä tuttavien että maailman parhaiden kuskien suorituksiin. Kutsut moninpeliin tulevat perille, vaikka itse olisikin vain yksinpelissä.
Moninpelissä voi yksittäisten kisojen lisäksi ajaa kokonaisen kauden aika-ajoineen niin, että kokonaispisteet lasketaan kisasta toiseen. Pelimuotoihin on keksitty vaihtelua muun muassa variaatiolla, jossa kisataan radan hallinnasta. Sektorit vaihtavat omistajaa sen perusteella, kenellä on nopein sektoriaika.
MotoGP:tä vaivannut mutkien oikomis -huijaus on estetty sillä, että radan ulkopuolella ajaessa kello käy moninkertaisella nopeudella. Vanhojakaan moninpelitapoja ei ole unohdettu, vaan kisaamaan pääsee ristiin rastiin sekoittamalla jaetun ruudun, linkkikaapelin ja Xbox Liven kautta pelattavan moninpelin.
Paljon aiempaa yksityiskohtaisempi grafiikka on kostautunut ajoittaisella nykimisellä varsinkin lähdöissä, kun pyöriä on paljon lähekkäin. MotoGP näyttää jatkajaansa verrattuna räikeältä, mutta luonnollisuuden tavoittelussa on menty ehkä liian pehmeisiin sävyihin. Kuva on ajoittain suttuinen, vaikka radat ja pyörät hakevat ulkonäöllään turhaan vertaistaan mistä tahansa konsoleiden ajopelistä.
MotoGP 2 on Xboxin köyhän ajopelitarjonnan ehdoton tähti. Se toimii yhtä hyvin aloittelijan kuin paatuneen veteraanin hanskassa ja kuuluu jokaiseen vähänkään ajopelejä arvostavan kotiin.
93
