Motörhead – Lemmy tulee, Lemmy tappaa!

Kukapa ei tuntisi Lemmy Kilminsteriä, legendaarisen Hawkwindin basistia, josta tuli vieläkin kuuluisampi kun hän kasasi oman yhtyeensä Motörheadin. Motörhead esitti parhaimpina päivinään kahta kappaletta, joista toinen oli helvetin nopea ja toinen melkein yhtä nopea. No Sleep 'til Hammersmith on vieläkin klassinen livelevy.

Lemmy on myös tunnettu raittiusväen kauhuna, joten jo pelin alkuhistoriakin sopii miehen imagoon: Virginin markkinointipomo Andrew Wright istui samassa pubissa Lemmyn kanssa, ja illan kostuessa alettiin haastaa Motörhead-pelistä. Yhteisymmärrykseen päästiin, mutta pari vuotta kului, ennen kuin idea toteutettiin.

Lemmyn & kumppaneiden saapuessa keikalle leppeän musiikin vihaajat kidnappaavat koko bändin, lukuun ottamatta käytettyä viskiä poistamassa olevaa Lemmyä. Jotta keikka voidaan pitää, täytyy Lemmyn taistella tiensä läpi erilaisten musiikkikenttien ja pelastaa bändin jäsenet.

Rap-miehiä, country-muusikoita, karaoke-tähtiä, punkkareita ja muita rusikoidaan kitaralla, pääpukkauksella ja voipa Lemmy jopa tempaista kitarastaan tukevan riffin, joka lyö kurjat natiaiset matalaksi, joskin kuluttaa Lemmyn magiaa. Motörheadin magiaa voi käyttää myös eksoottisempiin tuhoaseisiin: alaston naikkonen saa viholliset jähmettymään, ja iso Motörhead-hirviö tuhoaa kaikki näkyvissä olevat nössömusiikin fanit.

Kerättäviin bonuksiin kuuluu pisteitä kohentava raha, magiaa kasvattava Motörheadlogo, elinvoimaa lisäävä olut, polttavan henkäyksen tuova viski ja tappavan pahanhajuisen hönkäyksen tuottava kurkkupurkki.

Kun kamu on pelastettu, kaasutellaan moottoripyörällä ja kerätään bonuksia yrittäen välttää osumasta kärpäsiin. Ja sitten on vielä bonuspeleinä kaljanjuontia, hotellihuoneen hajotusta, sushin varastamista ja sellaista aitoa muusikkohenkeä sisältävää meininkiä.

Pelinä Motörhead on keskitasoinen beat'em up, (vai pitäisikö sanoa headbang'em up), jonka bonuspuoliin kuuluu etäisesti huvittava grafiikka. Rankempaankin karrikointiin olisi voinut panostaa. Outoa kyllä, musiikkia ei ole enempää kuin alussa soiva heavyriffi, joka sekään ei kuulosta Motörheadilta.

Motörhead on ilmeisesti tarkoitettukin jonkinasteiseksi vitsiksi. Olisi lähdemateriaalista kai muutakin irronnut kuin tukitavallinen pieksemispeli.

75