Sarjakuvien käsikirjoituksissa mennään liian usein yli siitä, missä aita on matalin. Garth Ennis menee aidasta kuin aidasta ryskeellä läpi.
Pohjois-Irlannista kotoisin olevan Garth Ennisin (s. 1970) nuoruudentöistä kuuluisimmat ovat Judge Dredd, Hellblazer ja Preacher. Kahdessa ensin mainitussa hän hyppäsi onnistuneesti mukaan jo valmiiseen sarjaan, mutta DC:n Vertigolle tehty Preacher (1995–2000) oli kokonaan hänen ja piirtäjä Steve Dillonin aikaansaannosta.
Suomessakin muutaman alpparin verran julkaistun Preacherin luoma maine ja menestys toi miehen nuoruuden synnit uudelleen julki – True Faith -niminen uskonnollinen satiiri julkaistiin Vertigo-alpparina 1997. Se oli ilmestynyt Britanniassa jo vuonna 1990, mutta uskonnollisten protestien vuoksi vedetty nopeasti pois markkinoilta. Riittäisikö tuo mainoslauseeksi... Albumi kannattaa joka tapauksessa lukea, jos sen jostain käsiinsä saa.
Argh! Ennis
Ennis on kautta käsikirjoittajauransa suosinut toista maailmansotaa, siis aihepiirinä. Viimeisin saavutus on peribrittiläisen Battler Brittonin (ime mangaa, jos nimi ei ole tuttu) henkiin herättäminen Yhdysvalloissa. Kammottavilla kansilla varustettu sotasarja jatkaa Britton-sankaritarinaa menneitten esikuviensa malliin pystypäin ja -rinnoin, mutta hieman enemmän olin sarjalta toivonut. Etenkin kun Ennis tätä ennen oli kirjoittanut maan mainion War Story -sarjan ja umpihullun Rifle Brigade -parodian.
Joe Kubertin ja Robert Kanigherin Enemy Ace on vanha amerikkalainen sotasarja, joka kertoo saksalaisista kolmitaso-Fokkereista ensimmäisessä maailmansodassa. Sarja on vuosien varrella kirvoittanut uusilta tekijöiltä monta komeaa tulkintaa. George Prattin maalaama ja kirjoittama War Idyll on niistä ehkä ulkoisesti komein, mutta Garth Ennisin sarjan lopettava War in Heaven sisällöllisesti vaikuttavin. Siinä ikääntyvä lentäjä-ässä Von Hammer pohtii toisen maailmansodan oikeutusta taistelu- ja kotirintamalla kohtaamiensa karmeuksien keskellä.
Barf! Ennis
Parhaimmillaan Ennis on kuvatessaan supersankareitten onnetonta kääntöpuolta. Yhtä aikaa Preacher-sarjan kanssa tehty Hitman kertoo Gotham Cityssä majailevasta palkkatappajasta, joka tappaa valikoiden – vain pahoja poikia. Sarjassa on loistavia kolmannen luokan supersankarisivuhahmoja, heistä hauskimpana sankari nimeltä Sixpack. Jo pelkkä nimi luo vahvoja mielikuvia...
Suoraa jatkumoa Hitmanille on Punisher, jota Ennis on kirjoittanut jo usean vuoden ajan. Ja hyvin on herra saanut niinkin puisevan ja yksioikoisen antisankarin kuin Tuomari toimimaan. Frank Castlen aka Punisherin ainoa tavoite elämässä on kostaa perheensä murha kaikille kriminaaleille ja sarja voisi periaatteessa olla vain luettelo Frankin tapoista. Onneksi Ennis tuo sarjaan särmää onnistuneilla sivuhahmoilla. Barracuda-niminen pahempaakin pahempi pahis onnistui lehtisarjassa niin hyvin, että tällä hetkellä pyörii oma Barracuda-minisarja.
Myös Authority-sarjasta irrotettu onneton antisankari Kev on saanut monta mainiota lehtisarjaa, mutta The Boys on sittenkin kaikista supersankarisarjoista kamalin. Supersankarius on tässä noussut viittaniekoille pahasti päähän ja heitä lähtee listimään sekalainen joukko sankareihin pettyneitä poikia. Puheet ja teot ovat yhtä kamalia kuin sarjan piirrosjälkikin. Turhaan kannessa suositellaan sarjaa vain varttuneille, ei tähän lapsi koskisikaan. (Paitsi että onhan tässä värit…)
Jos jokin klassinen sarjislaji on Ennisin tuotannosta puuttunut, niin se on villi länsi. Vaan ei puutu enää. Ghost Rider paikkaa tämän aukon komeasti. Tätä kirjoittaessani vielä kesken oleva Trail of Tears -tarina sijoittuu sisällissodan jälkeiseen aikaan ja se on ainakin alun perusteella komeaa ja vaikuttavaa, kenties osallistuvaakin luettavaa. Tuskin maltan odottaa jatkoa.
- A man called Kev #1-5, Wildstorm 2006–2007
- Battler Britton #1-5, Wildstorm 2006–2007
- The Boys #1-6, Wildstorm 2006–2007
- The Punisher presents Barracuda #1-5, Marvel 2007
- Ghost Rider: Trail of Tears #1-6, Marvel 2007
