Ajopelit ovat pelien aatelia, mutta ilman kunnon ohjainta nautinto on vain puolinainen. Ovatko aika ja pelit ajaneet rattisi ohitse, kannattaako uutuusmalli ostaa?
Ratteja on ilmestynyt siihen malliin, että on aika testata uutuudet. Kehitystä on tapahtunut, koska edellisen vertailun (Peliasema 2/99) paras ratti, MadCatz, ei enää tunnu lähimainkaan parhaalta.
Tärinä on jo lähes vakiokamaa, mutta PC:ltä tuttua varsinaista Force Feedbackia ei ikävä kyllä taida ratteihin tulla ennen auringon jäätymistä. Nyt muissakin kuin ACT Labsin ratissa ohjauspyörä on tosiaan ohjauspyörä, eikä pelkkä futuristinen kaaren pätkä. Lelumaisuus on vähentynyt ja rattien laatu parantunut selvästi.
Testaustapa oli simppeli. Läjä autopelejä, läjä ratteja, ja ei kun pelaamaan. Rattien kääntösädettä, painoa, jäykkyyttä sun muuta mitattiin tieteellisesti perstuntumalla eikä mihinkään tuulitunnelitesteihin alistuttu. Hyvä pitää kuitenkin mielessä, että makuasioitahan nämä mieltymyskysymykset ovat. Vaikka taannoin NegCon-kapula sai vain 2 tähteä, jotkut vannovat sen nimeen ikuisesti.
Testipeleinä toimivat ajelupelit Colin McRae, Carmageddon, Rollcage, Toca 2, Gran Turismo, Formula 1 99 ja Ridge Racer Type 4. Carmageddon tosin dumpattiin nopeasti joukosta, koska se toimi huonosti joka ratilla. Driverilla lähinnä todistettiin, ettei pelin DualShock tai digitaalinen ohjaustuntuma ole kummoinen, oli ratti mikä hyvänsä.
Muissa testatuissa peleissä ratit toimivat moitteetta, vaikka ratin soveltuvuus vaihtelikin hieman pelikohtaisesti. Nopeita ohjausliikkeitä vaativassa Colinissa parhaimmaksi osoittautui Ferrari, kun rauhallisempiin formulakisoihin sopi paremmin vakaa ACT Labs.
Entinen mestari
MadCatz Dual Force
Valmistaja: MadCatz
Testikappale: OC-Software Finland
Puh: (09) 682 2142
Hinta: noin 500 mk
HulluKizza on jo jonkin sortin klassikko. Syitä on parikin: ohjain ei maksa liikaa ja sitä saa kaikkialta.
MadCatz on kuitenkin kaukana parhaasta mahdollisesta ohjaimesta. Asentoa ei voi muuttaa, eikä ohjelmointivaihtoehtoja ole. Ratin kehästä on tallella vain reilu puolikas, ratin pinta tuntuu ämpärimuovilta (jonka tosin voi peittää nahkasukalla) ja polkimet ovat liian pitkät ja pystyssä. Vaihdevipu on kaksisuuntainen, hankalassa paikassa ja tuntuu heppoiselta.
DualForce-mallissa on bonuksena tärinä. Tämä vaatii kaksi paristoa, jotka asennetaan ratin pohjaan. Ohjain toimii analogisessa NegCon-tilassa, DualShock-emulaation alla sekä digitaalisena. Digitaaliohjauksen voi suoralta kädeltä unohtaa, sillä se toimii huonosti.
MadCatz, paljon kopioitu arkkivaari, ajaa kyllä tehtävänsä, mutta nätiksi tai edes kovin hyväksi sitä ei voi enää kehua. Kehitys kehittyy, rattisarallakin. Lisäikävänä MadCatzin ohjauksella on taipumus alkaa vaellella ikääntyessään.
Hyvää
Saatavuus.
Varma perusratti.
Huonoa
Lelumainen.
Liian pystyt polkimet.
Kiinnitys.
Vaihdevipu heppoinen.
Entinen mestari on pudonnut kärjestä perusratiksi.
**
Hullukissa parani
MadCatz MC2
Valmistaja: MadCatz
Testikappale: OC-Software Finland
Puh: (09) 682 2142
Hinta: noin 600 mk
MadCatzin perusmallin rinnalle on ilmestynyt uudempi ja kalliimpi deluxe-versio MC2, joka on selvästi paranneltu malli vanhasta. Ratti on kasvanut kokonaiseksi kehäksi ja se on vielä päällystetty pitävällä kumilla. Ote ratista on mukava ja ajotuntuma useimmilla peleillä tarkka.
MC2:n kiinnitys on riittämätön. Vaihtoehtona on vain onneton räkä ja imukuppi -ratkaisu, jolla ratti ei juuri pöydässä pysy, tai ratin reisillä pitäminen. Sylissä ajamalla ratti pysyy esiin vedettävien jalkatukien ansiosta hyvin paikallaan, mutta ajoasento ei silloin ole mukavin mahdollinen. Omien ruuvipuristimien luova käyttökin on estetty muotoilulla, sillä puristimilla ei saa loivasta muovipinnasta pitävää otetta kiristämättä niitä kuoren läpi.
Toimintanapit on laitettu pystysuoraan ratin keskelle, mikä ei ole kovin hyvä ratkaisu. Ainakaan viisitoista yli yhdeksän käsiasennosta peukalot eivät yltäneet kaikille napeille vaan koko kouraa oli siirrettävä. Ongelma ei ole iso, sillä kaikki toiminnot saa mukavasti mahtumaan pariin ylimpään nappiin.
Perus-MadCatzin letkua vaihdekeppiä on kasvatettu ja jäykennetty. Muutos on pelkästään positiivinen, sillä nyt keppi on erinomainen. Pystyvaihdekepin lisäksi ratin takana on formulamaiset viiksivaihteet, jotka tuntuvat vähän onnettomilta lipareilta mutta toimivat muuten hyvin.
Polkimet ovat loivemmassa kulmassa kuin perus-MadCatzillä ja suuremmalla alustalla. Siitä huolimatta kevyt kokonaisuus ei vaikkapa parketilla pysy paikallaan ilman lisätukea, vaan aivan rauhallisella poljintyöskentelyllä systeemin saa karkailemaan lattialla. Toinen heikkous on se, että aivan kaasu- ja jarrupolkimien alla olevat suuret avonaiset aukot johtavat suoraan poljinkotelon uumeniin. Huonompi homma, sillä kokemuksesta tiedetään lattialla pyörivien polkimien olevan herkkiä hiekka-, pöly- ja pullanmuruvaurioille.
Kaikki napit ovat ohjelmoitavissa kätevästi ja vaikkapa vaihdekepin voi määrätä vastaamaan mitä tahansa nappia. Erikoisuutena ratilla on oma ledinäyttönsä, joka ilmoittaa, kuinka paljon kaasua painetaan. Näytön avulla rattiin voi myös kalibroida kuolleen alueen, jossa ratin liikkeitä ei rekisteröidä ja ratin ääriasennon. Tämä tapahtuu kummallisesti suuntanäppäimiä painamalla, eikä rattia liikuttamalla.
Elektroniikkaa on muutenkin runsaasti, sillä ratti tunnistaa automaattisesti tilanteeseen parhaimman toimintatilan. Ajatus on kaunis, mutta useimmissa peleissä valikoissa suuntanäppäimellä seikkailun jälkeen ratti on aina muistettava palauttaa takaisin rattitilaan tai pelaaja jää lähtövaloihin seisomaan. MC2 toimii DualShock-rattina, pelkkänä padina tai digitaalisessa tilassa. MC2 ei varsinaisesti tärise vaan se lähinnä tutisee.
Hyvää
Vaihdekeppi.
Ajotuntuma.
Huonoa.
Ratin kiinnitys.
Liukuvat polkimet.
Vakuuttava kokonaisuus heikennetty huonolla kiinnityksellä.
***
Muokattava McLaren
McLaren Steering Wheel
Valmistaja: Skream
Testikappale: Toptronics Oy
Puh: (02) 273 40 00
Hinta: noin 600 mk
McLaren-ratti eroa edukseen jo kalkkiviivoilla. Kun paketin avaa, sieltä hohtaa tyylikäs mustanhopeinen muovirinkula. Nappuloiden sijoittelu vain hieman arveluttaa.
McLaren on tehty ajatuksella. Mukana tulee erillinen konsoli, jossa on vaihdekeppi ja käsijarru. Tämän palikan voi joko sitoa vyöllä tai vastaavalla tuolin käsinojaan, tai ruuvata vankasti pöydän reunaan mukana tulevalla metallisella ruuvipuristimella.
Ratin kallistuskulmaa ja kaulan pituutta saa säädettyä rajallisesti ilman työkaluja, mutta vastineeksi rakenne tuntuu heppoiselta. Varsinkin pidemmällä ratinkaulalla ohjain nitisee ja ritisee uhkaavasti.
Imukuppikiinnitys oli turha koriste, j
oten kiinnitin jalustan pöydänreunaan ruuvipuristimilla (15 mk pari alehyllyltä). Polkimet ovat löysät ja äänekkäät, mutta sopivasti kallellaan, joten nilkat säästyvät paljolta. Vaikka ohjauspyörän napit ovat hankalassa paikassa, pelin aikana yleisimmin tarvitut L/R-napit ovat kätevästi kehän takapuolella piilossa.
Kaasuvipu, nelisuuntainen vaihdekeppi ja napit ovat ohjelmoitavissa yksinkertaisesti. Esimerkiksi kässärin saa vastaamaan mitä tahansa nappia naksauttamalla ratin ohjelmointitilaan, vetämällä vivusta ja painamalla sitten nappia.
Tärinä on voimakkuudeltaan juuri sopivaa, ja tässäkin kohden on McLareniin lisätty pikkuhienous. Tärinään vaikuttaa paitsi peli, myös polkimien nopea käyttö. Kiihdytykset ja äkkijarrutukset tuntuvat näin niissäkin peleissä, joissa niitä ei muuten ole huomioitu.
Ratti ottaa virtansa suoraan Pleikkarista, joten erillisiä muuntajia tai paristoja ei tarvita, ja ohjelmoitavuus on suuri plussa. Napit saisivat olla järkevämmin asemoidut, ratin akseli tukevampi ja kiinnitys parempi, mutta kuitenkin kaikkiaan McLarenista jäi hyvä mieli.
Hyvää
Erillinen kässärikonsoli.
Polkimet.
Ohjelmoitavuus.
Säädettävyys.
Huonoa
Valikkojen käyttö hankalaa.
Huteran oloinen.
Helppo ohjelmoitavuus ja muokattavuus ovat suurin plussa.
***
Ferrarin siivekkeet taas pääosassa
Guillemot Ferrari Shock 2 Racing Wheel
Valmistaja: Guillemot
Testikappale: Gametech Oy
Puh: (09) 804 612 20 tai (02) 281 3910
Hinta: noin 500 mk
Guillemotin Shock kakkosesta tulee mieleen enemmän jokin Renault kuin Ferrari, koska jalusta on muotoiltu kuin kaupunkiauton keula. Ainoat ferrarimaisuudet ovat ratin keskiötä koristava keltamusta logo ja ohjauskehän alla piiloittelevat ylileveät siivekkeet.
Siivekkeet ovatkin milteipä ratin paras puoli. Kummallekin kädelle on kaksi liparetta, joista alemmalla kontrolloidaan analogisesti kaasua tai jarrua, ylemmällä taas viuhdotaan vaihteita ylös tai alas. Näin polkimia ei tarvita välttämättä lainkaan, ja käsillä kaasuttelu toimii jopa paremmin kuin polkimet. Hiukan vaikutti tietenkin sekin, että polkimet ovat liian pystyt, joten ne rasittavat jalkoja. Polkimissa on sellainen realistinen erikoispiirre, että jarru on huomattavasti jäykempi kuin kaasu.
Ohjauspyörä tuntuu hyvältä käsissä. Pintamateriaali on mukava, eikä ratti nitise tai heilu, vaan tuntuu täsmällisen jämäkältä. Kiinnitys pöytään on tehty hyvin, metallikaulaisella puristimella. Ferrarilla saa riuhtoa aika tavalla, eikä ratti silti irtoa.
Guillemotin nappulatarjonta näyttää vähäiseltä, mutta kyse on hyvästä naamioinnista. Peukaloilla on ratin keskiössä kaksi hattua, joista oikeanpuoleinen toimii normaalien toimintanappien sijaan. Tatin nykäisy alas vastaa ruksin painallusta, tatin tönäisy ylös vastaa kolmiota. Systeemi toimii hyvin, ja valikkojen selailu sujuu joustavasti.
Ohjain osaa tavanomaiset ohjaustilat: NegCon, DualShock tai digitaalinen. Pressitiedotteet hypettävät vielä jostain Shock-tilasta sekä siitä, miten "ohjain tunnistaa itse parhaan käytettävissä olevan moodin". Tämä on roskaa, sillä ohjaimen joutuu itse nakuttamaan NegCon-tilaan, ennen kuin hyvästä tuntumasta voidaan puhua.
Vaan kun nakutus on suoritettu, voi hykerrellä käsiään hieroen. Shock 2 on hyvä ratti. Colinia pelatessa tuntui kuin ratti olisi suunniteltu nimenomaan rallikäyttöön, varsinkin kun siirtyminen rata-autoilun puolelle ja TOCAan aiheutti pettymyksen. Ohjaus tuntui liian laiskalta.
Ratissa on vain yksi suuri miinus, täysin epäonnistunut tärinä. Moottorit ovat meluisat, ja jyrisevät viiveellä ja liian kovaa. Guillemotin yleinen jämäkkyys ja erinomainen soveltuvuus Colin McRaeen olivat suurimmat plussat, joilla se nousi testin kärkeen.
Hyvää
Ohjauspyörä.
Erinomaiset viikset.
Tukeva kiinnitys.
Jämäkkä tuntuma.
Toimintanapit korvaava hattu.
Hiljainen, ei nitise.
Huonoa
Meluisa ja liian kova tärinä.
Ei säädettävissä.
Liian pystyt polkimet
Ratin valusaumat osuvat peukaloihin.
Vain yksi vika: huono tärinä.
****1/2 ja testivoittaja
Yksi ratti neljään eri laitteeseen
ACT Labs RS
Valmistaja: ACT Labs
Testikappale: Sanura Suomi Oy
Puh: (09) 512 385 50
Hinta: noin 700 mk, lisäadapterit noin 200 mk kappale
ACT Labsin kookas ratti on sikäli mielenkiintoinen ratkaisu, että adapteria vaihtamalla vehkeen saa toimimaan PlayStationilla, PC:llä, Nintendolla ja Segalla. Koukku on siinä, että ratin mukana tulee adapteri vain yhteen pelikoneeseen ja ylimääräiset on ostettava erikseen. Itse adapterin vaihtaminen sujuu helposti vetämällä johto irti ratista ja työntämällä toinen tilalle.
Ratin kehä on testin kookkain ja sen pehmustetusta keinonahkapäällysteestä saa mukavan otteen. Lelumaisuudesta ei ole aavistustakaan. Napit on sijoitettu ratin eteen molemmilla peukaloilla paineltavaksi ja niihin yltää hyvin. Formulamainen viiksivaihde on etusormille heti ratin takana, vaikka vaihteet toimivat hyvin niin ne tuntuvat heppoisilta.
Ratti kiinnitetään pöytään kahdella jämerällä ruuvipuristimella, joihin on fiksusti laitettu mutka. Pöydän alareunassa olevan vahvikeraudan ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Ratti pysyy pöydässä erinomaisesti kiinni, vaikka sen irrottaminen ja kiinnittäminen onkin vähän työlästä.
Polkimet ovat testin parhaat. Ne on sijoitettu isolle ja raskaalle alustalle, jossa on tilaa jopa jarrujalan lepuuttamiseen. Polkimet eivät tarvitse lattialla mitään tukemista, sillä ne pysyvät hyvin paikallaan. Niiden tuntuma on tarkka ja liikerata riittävän pitkä. Lisähienoutena jarrupoljin on jäykempi kuin kaasu.
Ratin suurin puute on se, ettei se tue minkäänlaista tärinää. Vahinko ei ole iso, sillä tärinä on rattien ehkä huonoimmin hyödynnetty ominaisuus. Itse rattiosa on raskas ja kookas, mutta se on silti herkkä hajoamaan. Varsinainen ratti on kiinni jalustassa ohuella muoviputkella, jolla on ikävä taipumus katkeilla iskuista ja viimeistään ratin pudotessa hyllyltä lattialle.
Hyvää
Testin parhaat polkimet.
Mukava rattiosa.
Pitävä kiinnitys.
Huonoa
Lepsut viiksivaihteet.
Hajoaa herkästi.
Useamman pelikoneen omistajan hyvä yleisratti.
****
Pikkuruinen myös polkimiltaan
Saitek RX150
Valmistaja: Saitek
Testikappale: Sanura Suomi Oy
Puh: (09) 512 385 50
Hinta: noin 500 mk
Saitekin ratti on todella pienikokoinen viritys, joten sen varastoiminen tuskin muodostuu kenellekään ongelmaksi. Ratin kehä on pieni, mutta siitä saa riitävän hyvän otteen. Pintamateriaalina käytetty liukas muovi ei varsinaisesti ihastuta.
Nappeja on riittävät neljä, joista
kaksi on sijoitettu ratin keskustan tukipuulle ja kaksi itse ohjainpyörään kätevästi peukalon alle. Viiksivaihteet ovat ratin takana. Ne ovat todella huonot, sillä viikset vain taipuvat painettaessa ikävästi.
Ratin kiinnitys on vankimmasta ja nopeimmasta päästä. Ratti pysyy hyvin pöydässä sen omalla ruuvipuristimella, joka on pitkän tukivarren päässä. Näin ratin saa pöytään vaikka sen etureunassa olisi suurikin tukirauta.
Ajotuntuma on hyvä useimmilla peleillä eikä ole suurtakaan eroa, sillä käyttääkö rattia NegCon- vai DualShock-muodossa. Saitekin malli tosin tarvitsee tärisemistä varten pari patteria. Ratkaisu ei ole kaikkein paras, sillä pattereillakaan tärinät eivät ole vakuuttavia.
Ratin ehdottomasti huonoin piirre ovat sen surkeat polkimet. Kaasu ja jarru on laitettu onnettoman pienelle ja kevyelle alustalle. Ratkaisu muistuttaa erehdyttävästi ompelukoneen läpyskäpolkimia. Kymmenpennisen kokoiset muovilaput alusta pohjassa eivät riitä pitämään polkimia paikallaan vaan ne liikkuvat herkästi vähänkin liukkaalla lattialla. Lyhyiden liikeratojen takia polkimilla ei saa tarkkaa tuntumaa yhteenkään peliin vaan ne tuntuvat toimivan aina kuin digitaalisesti. Polkimet laskevat kokonaisuutta selvästi.
Hyvää
Kiinnitys.
Helppo varastoida.
Huonoa
Testin heikoimmat polkimet.
Huonot viiksivaihteet.
Surkeat polkimet pilaavat kätevän kokonaisuuden.
*1/2
Tarvitsenko rattia?
Jatkuvasti nopeita korjausliikkeitä vaativat pelit toimivat kivasti myös DualShockilla tai vastaavilla ohjaimilla, eikä esimerkiksi Rollcage luonnistu ratilla juuri lainkaan. Sen sijaan TOCAn tai Gran Turismon tyyliset, pääasiassa pitkiä kaarteita sisältävät ajopelit, joissa kaasun hallinta ja rauhalliset ohjausliikkeet ovat tarpeen, hyötyvät ratista suunnattomasti.
Yksiselitteisesti parasta rattia ei ole. Pelikohtaiset mieltymykset, hinta ja oma maku ratkaisevat paljon. Guillemont on hyvä yleisratti niille, jotka haluavat valmiin kokonaisuuden tärinää myöten. ACT Labs taas sopii nille, jotka pelaavat sekä PC:llä että Pleikkarilla. Tärisemättömien rattien luokassa se on hyvä perusratti kummallekin pelikoneelle.
On myös syytä varmistaa, että ratille on tilaa. Rattien erilaiset kiinnitykset aiheuttavat omat vaatimuksensa pöydälle, ja kaikkine virityksineen pelipaikka alkaa nopeasti muistuttaa ratin ympärille rakennettua ohjaamoa. Parilla ruuvipuristimella ja polkimien alle sujautettavalla kumimatolla saa vehkeen kuin vehkeen pysymään paikoillaan. Vaan mitäpä pienestä vaivannäöstä, jos palkkiona on kunnon ajotuntuma.
Digitaalinen, analoginen
Peliohjaimissa digitaalinen tarkoittaa sitä, että nupin kääntö vasemmalle kääntää autoa aina saman verran vasemmalle. Pelintekijöiden vastuulla on se, miten auto itseasiassa ruudulla käyttäytyy.
Analogisella eli DualShock-ohjaimella pieni ohjaimen kääntö kääntää auton pyöriä piirun verran vasemmalle, suurempi kääntö koukkaa auton nokan jyrkemmin. Pelaaja siis voi vaikuttaa ajokin käyttäytymiseen tarkemmin.
