Papyrys jatkaa uskollisesti valitsemallaan linjalla. Amerikanherkkujen ikuistaminen ajopeleiksi sujuu entiseen tapaan tyylillä ja taidolla. Ovaaliratojen ihanuutta saa jälleen kerran ihmetellä itsensä kipeäksi.
Hyppy Nascar ensimmäisestä Nascar toiseen ei ole niin suuri kuin loikka MicroProsen Formula 1 Grand Prix'stä viime kesänä ilmestyneeseen F1GP 2:een. Yksityiskohtia on toki siloteltu, autojen keinoälyä äkäistetty ja todentuntua lisätty entisestään. Tervetulleena lisänä ns. spotter-veikko latelee viestejä kuskin kuulokkeisiin ja varoittaa esimerkiksi kosketusetäisyydellä uhittelevista autoista.
Vaikka voissa paistaisi
Realismia kavahtavalle on tarjolla uutena pelivaihtoehtona kolikkopelimäistä tunnelmaa tavoitteleva arcade. Segan Daytonan (paitsi PC-versio) sutjakkaa tuhinaa ei saavuteta, mutta satunnaissimuloijaa moinen auton hallintaa helpottava ominaisuus ilahduttanee.
Edeltäjänsä tapaan Nascar 2:n voi muokata mieleisekseen. Lähes kaikki pelin parametrit ovat säädeltävissä kanssakilpaajien aggressiivisuudesta autojen lukumäärään. Kisat voi käydä luonnollisesti haluamansa mittaisena. Tutut ajamista helpottavat ominaisuudet voi tarvittaessa aktivoida esille, vaikkakin niiden käytännön merkitys on suhteellinen. Esimerkiksi "jarruapu" tuntuu jarruttavan menoa liiankin kanssa.
Simulaatio ei olisi simulaatio, ellei ajokin kimpussa saisi äheltää sydämensä kyllyydestä. Auton voi maalatakin oman halunsa ja mielensä mukaiseksi. Nascar 1:n luomuksia ei voi suoraan siirtää Nascar 2:een ilman kepulikonsteja, joten auton suunnittelu on aloitettava alusta. Auton ulkonäköä voi muokata entistä monipuolisemmin.
Säätäjän taivas
Seuraavaksi on haettava omaan ajotyyliin ja kulloisellekin radalle parhaiten sopivat säädöt. Entisillä (Nascar 1:stä tutuilla) säädöillä ei välttämättä enää pärjää, mikä on jokseenkin hassua, sillä pitihän Nascar ykkösenkin jo simuloida tosiolevaa ansiokkaasti. Auton käytöstä ohjaavat kehittyneemmät algoritmit pakottavat kuitenkin uusien asetusten etsimiseen. Haaste säilyy näin joka tapauksessa tuoreena.
Säätökohteita on riittävästi, mitään oleellista ei ole unohdettu. Niiden yksityskohtainen kuvaaminen ymmärrettävällä suomenkielellä ei ole helppoa ja veisi suhteettoman paljon palstatilaa. Tärkeintä on, että viriteltävää on tarpeeksi ja että säädöt todella vaikuttavat auton käyttäytymiseen.
Lopuksi on vielä löydettävä parhaat, nopeimmat ajolinjat ja totuteltava vihollisautojen entistä hyökkäävämpään käytökseen.
Nascar 2:n näkymät soljuvat testikokoonpanolla yllättäen lähes yskimättä (=pelikelvosti) kaikilla mahdollisilla yksityiskohdilla ja lisukkeilla kuorrutettuna. Koristeita ei ehkä ole niin yltäkylläisesti kuin Geoff Crammondin hiotussa F1GP2:ssa, mutta kokonaisuus on simulaatioksi silmäähivelevä. Asfaltin ja ruohikon kuviot eliminoimalla päivitys sutjakoituu entisestään.
Outoja ilmiöitä ja ärräpäitä
Eniten häkellystä herättänyt "uutuus" Nascar 2:ssa on se, ettei peliä voi tallentaa kesken kisan. Armottomimmat realismifriikit saattavat pitää päätöstä jopa oikeutettuna, eihän oikea Nascar-kuskikaan käy kesken kisan koisaamaan tai lähde kavereiden kanssa kaupungille. Papyruksen virallisen kommentin mukaan toimivaa tallennusta ei ehditty ympätä peliin ajoissa ja se hylättiin kokonaan.
Satunnaista sunnuntaisimuloijaa moinen tuskin isommasti harmittaa, mutta ajopeleihin vakavalla hartaudella suhtautuvan tunnelmat tuskin ovat taivaissa siinä vaiheessa, kun täysimittaista kisaa on jäljellä muutama kähyinen kierros ja ovikello soi tärkeiden vieraiden merkkinä. Pirut ja penteleet taatusti vilahtavat mieleen anatomisista yksityiskohdista puhumattakaan. Jos pelin pysäyttäminen (pause) kerran onnistuu, niin miksi ihmeessä ei myös tallentaminen? Korjaustiedoston kuumeinen odotus on joka tapauksessa alkanut...
Vaikka ajotuntumaa ja keinoälyä on viritetty yhä aidommaksi, muu toteutus laahaa jälkijunassa. Nascar 2 on kieltämättä juuri sen näköinen kuin sen ilmeisesti on tarkoituskin olla: se näyttää täysiveriseltä Papyrus-simulaatiolta. Taivas on kuitenkin aitoon asiaan verrattuna väärän sininen, rata tylsän harmaa ja ruohikko äitelän vihreä. Paletin taitajaa olisi tarvittu.
Kehuja eivät ansaitse myöskään äänet, ne ovat yksinkertaisesti ponnettomat. Spotterin kommentointi sentään piristää äänimaisemaa, mutta kolarinkolinat jäävät etäisiksi. Simulaatiofriikki toisaalta tuskin kaipaa taivaalle komeita cumuluksia ja tyytyy taatusti puuduttavaan pärinään. Tärkeintä ei loppujen lopuksi ole silmien hively ja korvien kosiskelu vaan oikea ajotuntuma.
In Papyrus We Trust
Nascar Racing 2 on simulaatio sekä hyvässä että myös pikkuriikkisen pahassa. Kolikkopelivaihtoehto yrittää tuoda sen laajemman yleisön hallittavaksi, mutta on toisaalta turhahko ominaisuus, koska simulaatio-osuudenkin kanssa pääsee sinuiksi nopeasti. Eurooppalaista ajopeliharrastajaa häkellyttää yksioikoisten ovaaliratojen runsaus, mutta ilman niitä Nascar ei yksinkertaisesti olisi Nascar.
Papyrus hallitsee ajosimulaation teon jalon taidon ja saa yleensä pelinsä valmiiksi lähestulkoon aikataulussa. Visuaalisesti Nascar Racing 2 ei ehkä ole se kaikkein komein, mutta toisaalta ajotuntuma on kohdallaan. Ja mikä parasta, nauttimiseen ei tarvita viimeistä huutoa olevaa Pentiumia. Yksinkertaisesti sanottuna: Papyrukseen voi luottaa!
88
