EA Sports on pyrkinyt tasapainoilemaan NBA-sarjassa kahden eri pelityypin välissä. Toisaalta pelin on tarkoitus olla arcade-tyylinen koripallohurjastelu, toisaalta kenttätapahtumiin keskittyvä luunkova simulaatio.
NBA 98 jatkaa kallistumista realismin suuntaan, mikä näillä eväillä onkin oikea valinta.
Vähän vanhaa, paljon uutta
NBA 98:iin lisätty kolmosheittokisa ei muutoksena ole aivan tärkeimmästä päästä, mutta on pudotuspeliluonteensa takia erinomainen seurapeli. Ideana on yksinkertaisuudessaan pussittaa mahdollisimman tehokkaasti kolmosviivan takaa. Toisella napilla tartutaan palloon ja toisella heitetään koreja vapauttamalla nappi hypyn lakipisteessä. Oikean rytmin löytäminen ja säilyttäminen on tärkeintä, eikä pallojen koriin uppoamista kannata edes seurata.
Tuttujen näytös-, sarja- ja pudotuspelien lisäksi NBA 98:ssa on manageripuoleen painottuva vaihtoehto, jossa pääsee rakentamaan kokonaan mieleisensä joukkueen. Keinot on rajattu varaustilaisuuteen ja vaihtokauppojen hieromiseen muiden seurojen kanssa. Vaikka taalat eivät liikukaan, mitä tahansa miehiä ei voi vaihtaa keskenään, sillä pelaajabisnekset astuvat voimaan vasta koneen hyväksynnän jälkeen. Tietokone onneksi päästää seulan läpi hieman epäsuhtaisetkin kaupat, sillä joukkueet tuskin paranisivat samantasoisia miehiä siirtelemällä. Valmentajana toimiminen on yllättävän hauskaa, vaikkei touhussa pyritäkään manageripuolen tarkkaan mallintamiseen.
Valmennuspuolen jatkoksi voi poimia joukkueelleen pelikuviot valmiista valikoimista. Omia kuvioita ei voi vieläkään suunnitella, mikä on ärsyttävä rajoitus. Helpoimmilla tasoilla ja ihmisvastustajaa vastaan ei kuvioita välttämättä tarvitse käyttää, mutta ainakin kahta vaikeinta tietokonevastustajaa vastaan niiden hyödyntäminen on lähes pakollista.
Joko pelikuvioita on hiottu tai tekoälyä paranneltu, sillä tietokone tuntuu toimivan entistä paremmin. Kone tekee pelaajalle screenejä ja löytää yleensä hyviä heittopaikkoja. Osa koneen vanhoista perisynneistäkin on tallella, sillä kone pihtailee heittoa hyvistäkin paikoista, eikä aja korille vaikka oven jättäisi tarkoituksella auki. Nämä tosin näkyvät vain yksinpelissä eivätkä läheskään yhtä räikeinä kuin NBA 97:ssa.
Kontrollit ovat kokeneet edellisestä NBA:sta aikamoisen muutoksen, vain heittäminen on säilynyt lähes ennallaan. Pelaajille on jopa hankittu pitävämmät tossut eivätkä ukkelit enää lipsuttele pitkin parkettia tehdessään tiukkoja käännöksiä.
NBA 97:ssa oli ongelmana väärin osoitteisiin karkailevat syötöt, mutta nyt ne ovat enää vain etäinen muisto. Perinteistä paina suuntaa ja syötä -systeemiä on tarkennettu ja täysin uutena parannuksena on Direct Pass -optio, jolla saa syötettyä haluamalleen miehelle. Napin painalluksella miesten jalkoihin ilmestyy numerointi ja hipelöimällä vastaavaa padin nappia, pallo syötetään kyseiselle kaverille.
Yksinkertaisen, mutta nerokkaan uudistuksen ansiosta pallon voi syöttää kolmosviivan takana vapaana kärkkyvälle takamiehelle vaikka välissä olisi omiakin miehiä. Järjestelmä ei tietenkään ole mikään automaatti, sillä hasardien välttämiseksi kannattaa vapaa syöttölinja varmistaa. Luvassa on ikäviä yllätyksiä, jos odottaa syötön lähtevän roikkuna ja tuloksena onkin pomppu suoraan vastustajan tahmaisiin hyppysiin. Samaa ideaa sovelletaan onnistuneesti myös heittopeleihin, jolloin koneen voi käskeä tekemään vaikka alley-oopin.
Edellisen NBA:n pomputtelu oli vähän tylsää seurattavaa, koska miehet käsittelivät palloa aina samalla kädellä. Nyt kättä voi halutessaan vaihtaa eikä se ole pelkkä animaation lisäkikka vaan palloa voi tosiaan suojata vartalolla. Myös pivot, hartiat kyyryssä korille ajaminen ja vanha tuttu turbonappi löytyvät kikkapussista. Turbo on valitettavasti edelleen samanlainen tuomiopäivän ase kuin viimeksikin, mutta sen voikin jättää kokonaan pois kontrolleista peliä pilaamasta.
Mustat donkkaa tykimmin
Donkkaamista ei ole pakko jättää koneen tehtäväksi vaan pelaaja saa halutessaan ohjata koko suoritusta ja pienellä treenaamisella saa aikaan muikeita pussituksia. Varastossa on ainakin sellaisia koriraudassa roikkumiskeinoja kuin 180, 360, Tomahawk, One Hand, 2-hander, Reverse, Finger Roll ja tietenkin Windmill.
Hauskinta touhussa on, että donkkien onnistuminen riippuu täysin ohjattavasta pelaajasta ja parhaimmille miehille on omat suosikkiliikkeet. Donkit ovat joskus vähän liiankin näyttäviä, mutta touhussa onkin enemmän iloittelun makua kuin pyrkimystä tarkkaan urheilusimulaatioon.
Vaikka hyökkäys onkin paras puolustus muutoksen tuulet puhaltavat myös puolustuspeliin. Hyökkäyksestä tuttua Direct-systeemiä hyödynnetään nyt puolustajan valinnassa, silloin ohjattavakseen saa haluamansa miehen eikä pallon sijainnilla ole merkitystä. Puolustuksessa saa aina takaisin viimeksi ohjaamansa miehen yhdellä painalluksella. Varsin kätevää, jos on juuri pelannut itsensä ulos yrittäessään pallonriistoa. Mikään ei tietenkään estä ohjaamasta perinteiseen tapaan aina palloa lähintä puolustajaa tai koko kautta samaa pelipaikkaa, vaikkapa sentterinä.
Riistot ja syötönkatkot saa omaan hallintaansa. Ne toimivat realistisesti, sillä palloa saa harvoin revittyä pelaajan käsistä suoraan itselleen. Yleensä peliväline kirpoaa vapaasti kentälle nopeimman napattavaksi.
Fiksuimmat ovat jo arvanneet, että kontrolliuudistusten täydellinen hyödyntäminen vaati vähintään kymmennappisen padin, mutta toimeen tulee nelinappisellakin, kunhan raaskii luopua toisarvoisista herkuista suosiolla.
Grafiikka, varsinkin animaatio, on parantunut kukonaskelin, vaikkei koneessa olisikaan 3D-kiihdytintä. Kun NHL 98:ssa miesten kasvot näyttävät vappunaamareilta, sopivat NBA 98:ssa pelaajien kasvot kuin nenä naamaan ja miehet ovat jopa itsensä näköisiä. Pelaajien koko erot otetaan myös piirroksissa huomioon. Touhussa on vain menty tahattoman komiikan puolelle kun pahimmillaan kentän lyhyin mies ei yllä pisintä honkkelia edes napaan. Myös valikoiden taustakuvissa on päädytty yllättäviin ratkaisuihin, jotenkin huutosakki oli miellyttävämpi tausta-aihe kuin lähikuva kaksimetrisen körilään karvaisista sääristä.
Viime kerralla jäi pelistä uupumaan kunnollinen selostaja ja tapahtumia kommentoi vain kenttäkuuluttaja. Nyt mukana on selostus, mutta kenttäkuulutukset ovat lähes kadonneet. Kaikkea ei tietenkään voi saada, mutta taustalla kaikuva kuuluttaja loisi mukavasti paikallisväriä ja tunnelman todellisesta ottelusta. Tosin nykyinen ratkaisu taitaa olla aika harkittu, sillä pelipuolella on pyritty televisiomaiseen toteutukseen, jolloin kenttäkuulutusten ei kuulukaan erottua.
EA Sports pääsi yllättämään ja onneksi positiivisesti. NBA 98:ssa ei ole mitään maailmoja mullistavaa, mutta niin paljon pikku hienouksia ja tuoreita ideoita, että peli on kehittynyt selvästi. Vuoden ehdottomasti parhaita pelejä.
92
