EA Sportsia parjataan siitä, etteivät sen urheilupelit pääse riittävän lähelle lajin todellista luonnetta. NBA Street -katukoriksessa kaikki realistinen tai ryppyotsainen heitetään sukkana menemään, ja juuri siksi NBA Street myös toimii.

NBA Street Vol. 2:ssa realismille viitataan kintaalla, sillä keksityt hahmot kamppailevat nykyisten NBA-tähtien ja 70-luvun suuruuksien kanssa katujen kuninkuudesta. Kaikki on yliampuvaa pelaajien karikatyyrimäisestä ulkonäöstä liioiteltuihin liikkeisiin. Valtaosalla tähdistä on omat nimikkoliikkeensä Larry Birdin lasertarkasta hyppyheitosta Darryl Dawkinsin suklaaukkos-donkkiin, jolla NBA:n historiassa ensimmäisen kerran rikottiin korilevy.

Pelkkä pallon pussittaminen ei voittoon riitä, sillä korit on tehtävä donkeilla, alley oopeilla ja muilla kikoilla. Off the heezay on todellisuudessa harvoin nähty NBA Streetin vakioharhautus, jossa pallo pompautetaan hölmistyneen vastustajan otsasta takaisin kuljetettavaksi. Heitolta näyttävä back 2 papa taas sotkee puolustuksen kuviot, sillä kikassa sama mies pompauttaa pallon korilautaan ja nappaa sen takaisin.

Back 2 papa -kikassa ei todellisuudessa ole järjen hiventäkään, mutta sitä tarvitaan liikesarjojen tekemiseen. Donkki, jota ennen on harhauteltu ja kuljeteltu, palkitaan avokätisemmin pisteillä kuin vaatimaton normaali nosto korin alta. NBA Streetissä ei lasketa vain koreja vaan myös tyyliä.

Yksinpelissä voi pelata kolme kolmea vastaan katukorista joko yksittäisissä peleissä tai turnauksissa. Pitkäikäisin on Be a Legend, jossa omasta hahmosta kasvatetaan kykypisteitä keräämällä katukoriksen uutta legendaa. Matkalla maineeseen voi avata uusia hahmoja, kenttiä, peliasuja ja muuta hauskaa. Erikoisimpana piirteenä pelityylillään voi ansaita lisänimen, jolla luotua hahmoa kutsutaan peliselostuksissa aina miestä käytettäessä.

Vaikka yksinpeli toimii, kimppapeli on edelleen NBA Streetin suurin vahvuus. Kaksi vastaan kaksi -pelit sujuvat porukalta jo muutaman minuutin harjoittelun jälkeen, sillä näyttävätkään liikkeet eivät vaadi kuin muutaman perusnapin hallintaa. Muutamalla turbonapin ja kikkanapin yhdistelmällä jo pärjää, mutta pelihahmojen yksilölliset harhautukset ja donkit pitävät menon tuoreena.

Parempi kuin ennen

Vol. 2 parantaa alkuperäistä NBA Streetia. Ykkösosassa puolustaminen oli lähes mahdotonta, sillä vastustajan kikoille ei voinut tehdä mitään. Vol. 2:ssa on vastaliikkeitä, joilla harhautukset voi pysäyttää. Blokkipeli on parantunut, sillä se ei toimi enää automaattisesti, vaan on pelaajan hallittavissa. Muutokset parantavat kimppapeliä entisestään, koska touhu ei ole enää jatkuvaa hyökkäämistä ja mahdollisimman komean korin tekemistä, vaan pallottomallakin on jotain yritettävää.

Gamebreakerit eli erikoisliikkeet ovat kaksivaiheisia. Jokainen onnistunut harhautus, donkki tai liikesarja nostaa gamebreaker-mittaria. Mittarin täytyttyä voi tehdä näyttävän gamebreaker-korin, joka ei vain anna pisteitä omalle joukkueelle vaan myös vähentää vastustajan saalista. Vanhastaan tuttu juttu, mutta Vol. 2:ssa ensimmäisen gamebreakerin voi pistää talteen ja yrittää toisen asteen gamebreakeria. Se antaa enemmän pisteitä, vie vielä enemmän pojoja vastustajalta eikä ole edes blokattavissa. Varsinkin kimppapeleissä breakereilla leikkiminen on osa avaintaktiikoista.

Animaatiot noudattavat liioiteltua peli-ideaa. NBA Streetissä donkki kantaa korille ongelmitta vapaaheittoviivan takaa ja kärrynpyörä on toimiva harhautus hyökkäyspäässä. Aidot NBA-miehet muistuttavat esikuviaan, mutta kaikista hahmoista on tehty sarjakuvamaisia, mikä sopii perusilmeeseen erinomaisesti.

Vaikka katu-uskottavuus ja lökäpöksyistä pilkottavat kalsarit ovat toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja, NBA Streetin hip-hop-henkinen soundtrack toimii. EA on lisensoinut taustalle räp-klassikoita Black Sheepistä Nellyn uusiin raitoihin, mikä sopii koomiseen ghettotunnelmaan. Tosin hassunhauska selostaja ei toimi yhtä hyvin, sillä miehen sanavarasto ja vitsit kierrätetään aivan liian tiheään.

Kokonaisuus on erinomainen, ja Vol. 2 uppoaa sekä yksinpelinä että varsinkin kimppakivana. PS2- ja Xbox-versioissa en onnistunut näkemään suuria eroja. Xbox-versio on aavistuksen nätimpi ja viimeistellymmän näköinen eikä vaadi kimppapeliä varten padien lisäksi multitapin hankkimista. Siksi ottaisin Xbox-version, jos valita pitäisi.