Yhtä varma syksyn merkki kuin sateet on uusi osa Electronic Artsin NHL-sarjaan. NHL '97 oli sarjan taatusti heikoin, joten tänä syksynä pelkät kosmeettiset muutokset ja uusi vuosiluku eivät enää riitä.
Rahastuksen maku on tuntunut joka vuosi kitkerämmältä ja EA:n lätkäpelien heikkouksia onkin siedetty vain siksi, ettei vaihtoehtoja ole juuri ollut. Tulevana talvena on kuitenkin tulossa vähintään kolme varteenotettavaa kilpailijaa.
Ei mitään havaijikiekkoa
Sarjan kiviriippa on aina ollut tekoäly. Vuosi vuodelta sen puute on häirinnyt yhä enemmän sitä mukaa, kun uusiin versioihin on lisätty kuorrutusta. Myös taktisten kuvioiden rakentelu on loistanut poissaolollaan. Huimasti parantunut tekoäly onkin NHL '98:n ehdottomasti paras uudistus.
Varsinaista peliä edeltävät valintaruudut ja tilastotiedot ovat aikaisempien osien tapaan kromintäyteisiä, mutta selkeitä ja kattavia. Lämmittävin uudistus on tietysti täysin suomennetut valikot helppeineen. Pelin selostus on edelleen englanniksi, mutta J.P. Jalo esittelee ottelut. Pelin aikanakin kaikki teksti tulee suomeksi.
Pelimuodot ovat lähes entisellään: NHL-liiga, play-offit, kansainväliset turnajaiset ja uutuutena erilliset rankkarikisat. Moninpeliä on parannettu suoralla Internet-tuella ja entistä näppärämmällä tavalla tehdä ihmispelaajien välisiä liigoja ja turnauksia. Yksi pelaaja valitaan pelin järjestäjäksi, johon muut pelaajat ottavat yhteyden, pelaavat ottelut ja saavat viimeisimmät tilanneraportit käydyistä otteluista, pelaajakaupoista ja loukkaantumisista. Nämä ovat periaatteessa erittäin hyviä uudistuksia, mutta niiden toimivuutta ei voitu testata, koska tätä kirjoitettaessa NHL '98 ei ollut vielä myynnissä.
Tästä proffa tykkäisi
Tilastot ovat yhtä kattavia kuin aikaisemminkin ja joukkueiden tiedot ovat tältä kaudelta. Uudistuksena tilastot näkee nyt myös pelin aikana, jolloin esimerkiksi ennen peliä näytetään maalivahtien torjuntaprosentit, katkojen aikana pelaajien laukaisutilastoja ja oikeastaan kaikki samanlaiset tilastot kuin oikeissa NHL-matsien tv-lähetyksissä. Hyvänä lisänä pelaajien tilastoja näytetään joko koko uralta, vain kuluneelta kaudelta tai turnauksen ajalta.
Valmentajan suunnittelemat pelitaktiikat ovat mukana ensimmäistä kertaa. Kuvioita ei pysty rakentamaan itse, vaan kiekollista ja kiekotonta peliä sekä yli- ja alivoimaa varten on muutama peruskuvio, joiden lisäksi voi valita kuinka aggressiivisesti joukkue pelaa. Colorado Avalanchen valmentaja Marc Crawford on ollut avustamassa tekoälyn ja taktiikoiden suunnittelijoita ja jokaiselle joukkueelle on annettu taktiikat, jotka Crawfordin mielestä ovat lähinnä joukkueiden oikeaa pelityyliä. Taktisia kuvioita voi vaihtaa lennosta kesken pelin.
Taktiikat ja pelikuviot olisivat pelkkiä viivoja taululla, elleivät pelaajat osaisi myös noudattaa valmentajan käskyjä. Tekoälyä on vihdoin viimein parannettu niin paljon, että pelaajat osaavat käyttäytyä kentällä järkevästi. Tietokoneen ohjaamat pelaajat osaavat pysyä alivoimaneliössä, dumpata kiekkoja päätyyn, karvata, taklata aggressiivisesti ja toimia ylipäätään kuten pelaajien kentällä pitääkin. Tietenkään kuviot ja älykkyys eivät ole täydellisiä, mutta eivät ne ole sitä oikeastikaan. Taklauspeli on itse asiassa vähän turhankin rajua, sillä välillä tuntuu, että kentällä on enemmän miehiä makuuasennossa kuin luistimilla.
Parannettu tekoäly näkyy myös koko pelin tempon vaihteluina. Kovasti katkonainen peli äityy herkästi seisoskeluksi, mutta raju taklauspeli ja kiivaasti toistuvat maalitilanteet voivat hetkessä muuttaa pelin tempon kokonaisuudessaan kiivaammaksi, jolloin luistelua tulee lisää ja pelaajat tuntuvat lisäävän yrittämistä. Luulin ensin efektin olevan vain katsojan silmissä, mutta kai se on uskottava, kun moni muukin NHL-pelien veteraani huomasi saman ilmiön.
Miksei reppu heilu?
Maalivahtipeliin on otettu parhaat puolet aikaisemmista sarjan peleistä. Veskarin saa joko kokonaan pelaajan ohjattavaksi tai vain silloin kun veskarilla on kiekko. Tietokoneen ohjauksessa veskari osaa itse hakea kiekkoa rännistä, heittää hanskan jäässä olevan kiekon päälle ja avata hyökkäyksiä tarvittaessa vaikka lähtemällä maalin suulta "kuudenneksi kenttäpelaajaksi".
Ainakaan vielä en ole löytänyt mitään NHL '97:n "deken" kaltaisia varmoja veskarin ohi meneviä temppuja, suurin osa maaleista tuntuu tulevan oikealle NHL-kiekolle tyypillisesti reboundeista. One-timerit ja siniviivalaukaukset tuottavat tulosta vain harvoin, ellei pelaa helpoimmalla vaikeustasolla. Erinomaisena uudistuksena laukaukset eivät suinkaan aina mene suoraan kohti maalia, vaan kiekko voi lentää esimerkiksi kokonaan maalin yli tai kimmota raudoista katsomoon.
Kontrollit ja niiden muokattavuus on pantu täysin uusiksi. Hankalat ohjaimen tuplanäpäytykset ovat poissa ja tilalla on neljä perusnappia: laukaus, syöttö, luistelupyrähdys ja erikoisliike, jonka taakse on tehty kuuluisimmille pelaajille yksilöllisiä temppuja. Puolustuksessa napit vaihtavat aktiivista pelaajaa, tekevät taklauksen, nopeuttavat luistelua ja käskevät pelaajan heittäytymään kiekon eteen. Jos ohjaimessa on enemmän nappeja, voi niiden taakse laittaa ketjujen ja taktiikoiden vaihdot, kuvakulmat ja muita erikoistoimintoja.
Kaikki kontrollit ovat vapaasti muokattavissa. Helposti onnistuva luistelunopeuden lisäys on kaksiteräinen miekka, sillä tietokoneen pelaajat eivät sitä juuri käytä, mikä tietää usein ongelmia hyökkäysten rakentelussa. Nopeutus aiheuttaa myös sen, että taklaukset tuntuvat rajummin ja laitaa päin lujaa luistelu heittää järjestään pelaajan rähmälleen.
Tuomareiden tarkkaavaisuus on säädeltävissä. Normaalien kahden minuutin jäähyjen lisäksi pahemmista koiruuksista, kuten poikittaisesta mailasta selkään, heilahtaa kaksi plus kaksi minuuttia. Tappelut ovat jälleen mukana ja niitä on NHLPA:n toivomuksesta korkeintaan kaksi per matsi.
Kuvakulmat ovat lähes täsmälleen samat kuin NHL '97:ssa. Sen sijaan animaatiot varsinkin 3D-tuella ovat paljon aikaisempaa kauniimpaa katsottavaa. Pelaajien liikkumisen animaatioon on käytetty niin paljon frameja, että ne ovat todella elävän näköisiä. Pelaajille on annettu kaikenlaisia pieniä liikkeitä, joiden ansiosta ne näyttävät entistä enemmän eläviltä eivätkä vain kasalta polygoneja. Sulavan animaation ansiosta pelaajien liikkeiden havaitseminen on paljon helpompaa ja esimerkiksi laukausten määrittelyn pystyy näkemään paljon selkeämmin. Näin siis 3D-tuen kanssa. Ilman sitä animaatio ja grafiikka on aika lähellä NHL '97:aa.
Onko tämä jääkiekkoa?
Mokiakin on lipsahtanut mukaan. Laukauksia maalia kohti tulee aivan liikaa, mikä vääristää tilastoja. Oikeita laukauksia ei ole niin paljon kuin tilastot näyttävät, mutta tuntuu että jokainen edes vähän maalin suuntaan vedetty sutaisu lasketaan laukaukseksi. Muuten hienot automaattiset uusinnat maaleista näyttävät joskus aivan jotain muuta kuin maalin.
Pahin puute, joka on rieponut ensimmäisestä EA:n NHL-pelistä saakka on kuitenkin se, ettei edelleenkään voi valita vain yhtä pelaajaa ohjattavaksi. Peli vaihtaa automaattisesti kiekollisen pelaajan ohjattavaksi, mikä varmaan useimmille menettelee, mutta miksei voi antaa vaihtoehtoa pelata vain yhtä pelaajaa? Ei luulisi olevan kovin vaikeaa.
NHL '98 ei tietenkään ole täysin realistinen jääkiekkopeli. Minusta sellaisen vaatiminen on naurettavaa, eikä silloin välttämättä ymmärretä, kuinka monipuolinen laji jääkiekko on. Toki realismiin pitää pyrkiä, mutta kahdentoista itsenäisesti ajattelevan ja luovan ihmisen mallintaminen tietokonepelissä lienee mahdotonta. Jääkiekkoa tietokonepelinä ei voi arvostella vertaamalla sitä oikeaan jääkiekkoon, vaan se on arvosteltava samalla tavalla kuin muutkin pelit: kuinka hauska sitä on pelata.
Toivottavasti kukaan jääkiekosta pitävä ei jätä NHL '98:aa katsastamatta vain edellisten osien aiheuttamien pettymysten takia. EA Sports on selvästi kuunnellut kritiikkiä ja onnistunut korjaamaan kaikki tärkeimmät ongelmat. Toki parantamisen varaa vielä on, mutta lopputulos on riittävän realistinen, silti hauskan vauhdikas ja helposti ohjattava jääkiekkopeli.
94
