Yhtä varmaa kuin syksyn tulo Suomeen, on uuden NHL-version ilmestyminen kaupan hyllyille. Joka vuosi peli näyttää komeammalta ja vaatii kovemman koneen.
EA Sports hankkii itselleen katkeria vihamiehiä julkaisemalla NHL-sarjaan jatkuvasti uusia versioita, joiden muutokset edellisiin osiin verrattuna ovat olleet pääasiassa kosmeettisia. Yksi markkinoiden kylmistä totuuksista on kuitenkin, ettei ketään kiinnosta, jos jokin asia ei miellytä, vaan tärkeää on se, mistä pidetään ja ollaan valmiita maksamaan vaihtokelpoista valuuttaa.
Vanha tuttu
NHL 99:ssä pelataan aidoilla ammattilaisjoukkueilla ja maajoukkueet tulevat lähinnä kylkiäisinä. Kokoonpanot eivät pidä aivan tarkasti paikkaansa ja varsinkin maajoukkueet ovat täynnä tuntemattomia suuruuksia, sillä kaikki NHL:n ulkopuoliset pelaajat, Leijonien maalivahteja myöten, ovat keksittyjä. Jos kokoonpanojen virheet häiritsevät niin NHL 99:n mukana tulee editori, jolla kaiken voi korjata luomalla puuttuvat äijät ja korjailemalla vanhoja. Helpommalla pääsee, jos hakee netistä upouudet kokoonpanot tai edes paremman editorin.
Otteluvaihtoehtoina ovat ystävyys-, sarja-, pudotuspelit ja kansainväliset turnaukset. Täydellisenä uutuutena mukana ovat myös harjoitukset, joissa saa vapaasti määrätä mitä asiaa treenataan. Läpiajot ja mies miestä vastaan -tilanteet sekä yli- tai alivoimaharjoitukset toteutuvat helposti.
Taktiikkapuoli on samoilla linjoilla kuin aikaisemmin. Puolustukseen, hyökkäykseen ja erikoistilanteisiin valitaan omat kuvionsa, jotka kertovat, kuinka pelaajat sijoittuvat puolustukseen alivoimalla tai kuinka ketju liikkuu hyökkäysalueella. Jokainen taktiikka esitellään lyhyessä animaatiossa, josta näkee selvästi, miten valittu taktiikka vaikuttaa peliin.
Vaikka ulkoisesti kuviot eivät olekaan muuttuneet niin eron huomaa pelissä. Pelaajat liikkuvat tarkasti valittujen taktiikoiden mukaan, jolloin pelikavereiden ratkaisut osaa paremmin ennakoida. Erityisesti erikoistilannepelaaminen on kehittynyt ja hyvä pelaaja saa kehitettyä ihmisvastustajaakin vastaan tyylipuhtaan ylivoimapainostuksen.
Puutteitakin on, sillä yli- ja alivoimakuvioiden pelaaminen loppuu samalla hetkellä kun rangaistus päättyy. Tekoälyn ohjaamien pelaajien käyttäytyminen muuttuu kuin taikaiskusta, ylivoimaryhmitys hajoaa ja puolustajat rupeavat pelaamaan normaalisti, vaikka jäähypenkiltä tullut pelaaja ei luistele edes jäällä. Tilanne näyttää aina yhtä typerältä, ja pelin pitäisikin vaihtaa tekoälyn pelityyliä kenttätapahtumien eikä kellon tahtiin.
Näppituntuma
Padista on löydyttävä nappeja vähintään kolme ja mieluummin rutkasti enemmän. Normaalien laukausten, syöttöjen ja spurttien lisäksi nappeihin voi sijoittaa vaikka takaperin luistelun.
Viime kaudella täysin hyödytöntä harhautusliikkeitä tekevää kikkanappia on kehitetty, vaikkei se vieläkään ole täysin onnistunut. Harhautusnappia ei voi käyttää joka ukkelilla eikä milloin haluaa, vaan se toimii vain joukkueen tähtipelaajilla. Kun kikat hallitseva mailataituri pääsee maalipaikkaan, syttyy miehen jalkoihin selkeä tähti, jonka perusteella tietää milloin kikkanappia voi käyttää. Napin painamisen jälkeen äijä tekee automaattisesti harhautuksen ja laukoo kohti maalia eikä pelaajalla ole enää minkäänlaista valtaa tapahtumiin. Tyylikkään näköistä, mutta tylsää. Kiinnostavampi olisi FIFAmainen toteutus, jossa pelaaja päättää, millainen harhautus tehdään.
Hyvänä pelillisenä muutoksena spurttinapin tehoa on vähennetty rajusti. Spurtti on viimein vain pyrähdys eikä mikään miestä kuin miestä kiidättävä jälkipoltin. Hyvä luistelija liukuu selvästi nopeammin kuin hidas ja kankea puolustaja, jolloin Kariyan kaltaiset helposti kaadettavat, mutta vauhdikkaat pelaajat pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
Syöttöpeli ei varsinaisesti ole muuttunut, sillä tavalliset syötöt, ja seinä- ja jättösyötöt onnistuvat edelleen parilla painalluksella, mutta kiekon liikettä on parannettu hidastamalla sen vauhtia. Verkkaisemmin kulkevat passit on helpompi katkoa, joten puolustuspeliin saa viimein muutakin yritettävää kuin pelkän vastustajan taklaamisen. Pikkuriesana napakat avaukset ovat NHL 99:ssä harvinaisia, mikä vähän vähentää pelin näyttävyyttä ja animaation aitoutta.
EA kuunteli asiakkaidensa toiveita ja toteutti NHL 99 -toivelistan kaksi ehdottomasti typerintä ideaa, laukaisuvoimamittarin ja tutkanäytön. Vetonapin painaminen käynnistää voimamittarin ja mitä kauemmin painaa, sitä kovempi laukaus lähtee. Kiekon lopullisen nopeuden näkee ruudun alalaidassa näkyvästä tutkalukemasta. Vetojen jakaminen pelkästään lyönti- ja rannelaukauksiin olisi riittänyt edelleen aivan hyvin, koska suora laukaus ei veskareille uppoa, vaikka tutkaan iskisi kuinka hurjat lukemat tahansa. Ne saa onneksi pois päältä.
Muutoin laukausten hallinta on vanhoilla linjoilla. Harhautuslaukauksella voi yrittää hämätä pakkia tai maalivahtia heittäytymään. One-timerit toimivat lähes samoin kuin ennenkin, mutta nyt ne onnistuvat myös suoraan aloituksesta. NHL 98:ssa laukausten ohjaus oli jo mukana, mutta se oli toteutettu puolihuolimattomasti. Nyt maalin edessä kärkkyvät hyökkääjät yrittävät ohjata laukauksen uuteen osoitteeseen, jos vedon jälkeen painaa uudelleen laukaisunappia. Kaiken kaikkiaan hyvä uudistus, sillä nyt siniviivalaukauksillakin on jotain merkitystä ja b-pistealoitukset ovat yhtä hyviä maalipaikkoja kuin todellisuudessakin.
Nyrkkihippa
Tappelut on kokonaan uudistettu ja niitä voi olla ottelussa useampia. Ennen hanskojen heittämistä pelaajat voivat töniä vastustajaa tai härnätä käsieleillä. Valitettavasti härnääminen on laimeaa "Anna tulla vaan!" -huiskimista eikä edes keskisormea tai tikimäisiä pusuhuulia ole mukana.
Varsinaisessa iskujen vaihdossa vastustajaa voi mättää turpiin kevyillä jabeilla tai rivakammilla suorilla. Kohti satelevia iskuja voi väistellä tai napata paidasta kiinni ja yrittää kiskoa se korviin. Osuus on kuitenkin pahasti keskeneräinen. Nujakat ovat hirveitä pelattavia ja tappelut pitää mieluummin kokonaan pois päältä, sillä nyrkkisankarit tottelevat komentoja häiritsevän suurella viiveellä.
Eniten peliä muuttava uudistus löytyy kontrolleista. Ennen NHL-sarjassa pelaaja ohjasi aina kiekollista miestä pelaten käytännössä kaikkia pelipaikkoja. NHL 99:ssä voi ohjauksen lukita vain yhteen pelipaikkaan, jolloin kone hoitaa kaikkien muiden äijien ohjaamisen riippumatta siitä, kenellä kiekko on. Silloin ei kiekon perässä tarvitse ryntäillä vaan voi rauhassa keskittyä oman miehen tai alueen vartiointiin.
Uudistus tekee pelistä aivan erilaisen ja kaiken lisäksi vain yhdellä paikalla pelaaminen on yksinpelinä paljon vaikeampaa, jolloin koneestakin saa jo jotain vastusta. Systeemi ei ole täysin virheetön, sillä kamera seuraa aina kiekkoa eikä ohjattavaa miestä. Pakkina pelatessa jää väkisinkin ulos kuvasta tai ainakin ruudun äärilaidoille, jos sijoittuu oikein.
Samat kikat
Eedeltäjistään NHL 99 ei eroa ainakaan siinä, että maalit on tehtävä määrätyillä kikoilla. Suoralle laukaukselle ei ole hyvää maalipaikkaa laisinkaan, vaan kaikki osumat syntyvät reboundeista, one-timereista, ohjauksista ja läpiajoista. Maalikikat ovat kasvamassa NHL:n perisynniksi, sillä pelillisesti olisi kiinnostavampaa, jos hyökkäyksiin saisi enemmän vaihtelua. Nyt ottelusta toiseen on kierrätettävä kaavamaisesti aivan samoja kuvioita, jos haluaa tilanteiden lisäksi tehdä maalejakin.
Otteluselostus on hyvä, vaikkei se enää säväytäkään samalla tavalla kuin aikaisemmin. Miesten lauseet ovat tuttuja jo viime kaudelta eikä pelitilanteille ole vaihtoehtoisia kommentteja. Se tekee kaksikon jutustelusta nopeasti pitkäveteisen kuuloista. Parhaimmillaan selostus on pelikatkoilla, jolloin kamera zoomaa kenttäpelaajaan ja kommentaattorit kehuvat kilpaa vaikkapa Selänteen otteita miehen legendaarisella tulokaskaudella. Se on älyttömän aidon kuuloista ja juuri tällaisia valmiiksi ohjelmoituja keskusteluja soisi kuulevansa enemmän myös kommentteina varsinaisiin pelitilanteisiin.
Vaikka kuvankaappauksissa NHL 99 ei juuri eroa viime vuoden versiosta, niin liikkeessä nähtynä uutukainen on paljon tyylikkäämpi. Ukkelit luistelevat kentällä elävästi ja tekevät jatkuvasti jotain pientä kuten kompastelevat vastustajan mailaan. Pelaajien tekemät pikkutemput huomaa viimeistään hidastuksissa, joita kone tarjoaa automaattisesti maaleista tai komeista taklauksista.
EA Sports teki sen taas. NHL 99:stä keksii miljoona asiaa, jota siinä ei ole vaikka pitäisi, mutta kaiken vaatiminen yhdeltä peliltä on naurettavaa. Kaikki mukana olevat ominaisuudet on tehty tappeluja lukuunottamatta hyvin, joten käteen jää jälleen kerran erinomainen lätkäpeli. Vieläkään peli ei ole täydellinen vaan ikään kuin kiusalla kokonaisuus tyydyttää, muttei tee kylläiseksi. Lisää ja parempaa pitäisi vielä saada.
90
