NHL Eastside Hockey Manager 2005 (PC) – Kaikkea kumista ja muovista

Jääkiekko on maailman vauhdikkain joukkuepeli, mutta Tammisen ja Pietilän silmin kysymys on oikeista miehistä oikeassa paikassa. NHL Eastside Hockey Managerissa ei hypätä kaukaloon, vaan jäädään penkin päähän karjumaan.

Suomalainen Risto Remes teki Championship Manager -sarjan innoittamana Eastside Hockey Managerin (Pelit 12/01, 90 pistettä). Siitä ei tullut harrastelijatasoista askartelupaskartelua, vaan täysverinen lätkämanageripeli. Hyvä työ palkittiin ja mies pääsi Championship Managerit tehneeseen SI Gamesiin töihin suunnittelemaan Eastside Hockey Managerista kaupallista versiota. NHL Eastside Hockey Manager 2005 on jo sarjan toinen osa.

Eastside keskittyy jääkiekkoseuran johtamiseen. Pääpaino on NHL-seurojen vetämisessä, vaikka mukana on taalaliigan ohella liigoja paristakymmenestä maasta sekä maajoukkueet kaikkine turnauksineen. SM-liigan lisäksi myös Mestis- ja Suomi-sarjassa pääsee palloilemaan, mutta suomalainen lisenssi ei ole täydellinen. Pelaajat ovat aitoja, mutta seuranimet korvataan pelkillä kaupunkien nimillä.

Totelkaa, pallopäät!

NHL Eastside Hockey Manager toimii terävimmin NHL-joukkuetta johtaessa, sillä pelaajien sopimukset, tulevaisuuden lupauksien oikeudet ja varausvuorot ovat yleistä kauppatavaraa ja pelaajien siirtyminen seurasta toiseen euroliigoja aktiivisempaa.

NHL:n waivers-sääntöjen ansiosta miesten pompottelu reservistä ykkösjoukkueeseen vaatii oikeasti harkintaa. Jos pitää vapauttaa kelpo jarrukentän laituri siksi, että juniorilupaus saisi NHL:stä peliaikaa, kannattaa miettiä tiimin tarpeita. Pelaajapolitiikka on jatkuvaa tasapainoilua talouden, tulevaisuuden ja nykyisen menestyksen välillä, mikä on vain hyvä asia. Juuri pitkäjänteisyys luo manageripeleihin tunnelmaa ja tekee hahmoista numeroita suurempia persoonia.

Ei ollut kerta eikä kaksi, kun hermostuin ahneille kasvateilleni. Olin keksinyt Igorin venäläisestä tuppukylästä, rahdannut klopin kaalisopan äärestä herkkupadoista särpimään, trimmannut huippukuntoon ja kaveri kehtasi sopimuksen umpeuduttua vaatia joukkueen suurinta liksaa. Ahne ketku lähti tietenkin jenkkiseuraan ja jouduin etsimään ykkösketjun laiturin muualta.

Kauden tärkein uudistus on ottelutoteutus. Viime kaudella tapahtumat pääteltiin vain tekstin ja tilastojen varassa, mutta nyt pelitilanteet näytetään sekunnin välein päivittyvässä grafiikassa. Pelaajia kuvaavien pallojen ja neliön kiekon kirmailu kentällä muistuttaa nykivää kiekko.tk:ta, mutta tapahtumista saa selvää, eikä eri taktiikoiden toimintaa joudu arvailemaan.

Ottelutapahtumat ovat hyvin mallillaan, sillä tuloksia oppii ennakoimaan vaikka yllätyksiä näkee. Toki tehopistemääriä, rangaistusten tiheyttä ja muita yksityiskohtia voi säätää maailmaan loppuun asti (kuten päivityksissä tehdään), mutta kokonaisuus vakuuttaa. Eniten hämäsi pitkien kiekkojen harvinaisuus, sillä pakki kuin pakki osaa heittää vastustajan puolustusalueelle ruotsalaistyyliin juuri oikeavoimaisen lätyn, joka hyytyy ennen maaliviivaa.

Monipuolisia taktiikkavalintoja rajoittaa varsinkin hyökkäyspelissä sentterin suuri rooli. Valtaosassa taktiikoita tarvitaan Joe Thorntonin kokoista ja näköistä keskushyökkääjää, joka menee painimaan maskimieheksi, lapioimaan maalin taakse irtokiekkoja ja vielä kulmavääntöihinkin, joten Koivun kokoisilla veijareilla taktiikkavaihtoehdot jäävät rajatummiksi. Toimiva uudistus olisi, jos joka ketjuun saisi itse valita voimahyökkääjänsä, eikä se olisi automaattisesti sentteri.

Suurimmat virheet eivät ole pelin vaan lajin vika. Jääkiekossa pelataan jokaisessa sarjassa pudotuspelejä, joiden arvo on lähinnä pelaajien treenaamisessa ja kokoonpanojen hakemisessa kevään tosipeleihin. Runkosarjassa riittää, että yltää pudotuspeleihin. Futismanagereissa jokaisessa pelissä riittää jännitystä, sillä liigan rupujoukkueelle hukatut pisteet voivat kauden lopussa pudottaa oman joukkueen mestaruustaistosta tai europeleistä.

Eastside Hockey Manager ei kaupallisenakaan ole menettänyt söpön pikkupelin fiilistä. Kauden 2005 eräs uudistus ovat äänitehosteet, mikä antialiasoinnin ja muiden grafiikkaherkkujen aikakaudella tuntuu jo viehättävältä.

87