Silent Storm on vuoropohjaisen toiminnan ystäville käsite. Night Watchissa tuttu pelimoottori pukeutuu mustaan nahkatakkiin ja suuntaa yöhön vampyyreita lahtaamaan.

Vuoropohjainen on pelijulkaisijoiden mielestä kirosana, jonka lipsahtaminen ilmoille automaattisesti tappaa pelin myynnin. Venäjällä asiat nähdään toisin: megahittiluokan elokuvasta tehdään räiskinnän sijasta vuoropohjainen toimintapeli. Pohjana on Nivalin legendaarinen Silent Storm.

Night Watchin fantasiamaailma on täynnä hyviä ideoita, joten se sopii mainiosti pelin pohjaksi. Valon ja pimeyden joukot ovat vuosisatoja sitten solmineet aselevon, jota kummallakin puolella valvoo oma ryhmänsä. Hyvisten joukko on yövahti, joka pitää silmällä pahojen tekemisiä, hyviä kyttää päivävahti.

Nimellisestä rauhasta huolimatta kumpikin puoli yrittää jatkuvasti horjuttaa tasapainoa omaan suuntaansa, joten vahdeilla riittää töitä. Molempien riveissä liikkuu muun muassa muodonmuuttajia, vampyyreita ja noitia.

Maagien valtakunta

Elokuvana Night Watch on nopealiikkeinen ja sekava, se heittää soppaan liikaa aineksia. Pelissä elokuvan hahmot näkyvät vain sivuosissa, mutta samalla esikuvan tarinasta ja maailmasta tajuaa paljon enemmän. Niinpä läpipeluun jälkeen elokuva tuntuu paremmalta.

Silent Stormille uskolliseen tapaan valittavissa on erilaisia hahmoluokkia ja sankarit kehittyvät pelin edetessä. Vaihtoehtoina ovat muodonmuuttaja, velho ja maagi. Näistä ensimmäinen on soturiin verrattava lähitaisteluhahmo ja velho manaa tavallisista esineistä taikaversioita sekä vahvistaa omia ja heikentää vastustajia. Maagi on tehokas yleisjyrä, joka lanaa viholliset vahvoilla taioillaan.

Hauskana ideana pelaaja voi valita muiden hahmojen luokan näiden liittyessä tiimiin. Näin enintään nelihenkisestä joukosta saa luotua tasapainoisen ryhmän.

Hyvältä kuulostavat hahmoluokat kuivuvat kasaan, kun päästään tositoimiin. Maagi on joukosta niin ylivoimainen, ettei kukaan täysjärkinen valitse omaksi hahmoluokakseen muuta. Jonkun muun luokan valinneella saattaa olla todellisia ongelmia muutaman soolotehtävän kanssa. Seksikkäältä kuulostava muodonmuuttaja on täysin turha ja kaupan päälle pelaajan hahmona on naurettava koira. Pahikset ja npc-muodonmuuttajat kyllä saavat hyppiä susina tai tiikereinä.

Velhoja ryhmässä kannattaa pitää yksi lähinnä sitä varten, että ilman omaa velhoa manaa ja terveyttä parantavia taikaesineitä on vaikea hankkia. Varsinaisessa taistelussa velho on vielä turhempi kuin muodonmuuttaja.

Hahmoluokkien epätasaisuudesta johtuen pelityyli yksinkertaistuu liikaa, koska ryhmässä ei pakon sanelemana ole kuin maageja ja yksi hassu velho. Tässä hukataan paljon potentiaalia, mikä on sääli.

Kevennetty painos

Varsinaisen taistelun perustyyli on tuttua kaikille Silent Storm -veteraaneille, kokonaisuutta on vain virtaviivaistettu kovalla kädellä. Mukana ei ole hiiviskelyä ja sankarit osaavat liikkua ainoastaan selkä suorana, kyykkyyn laskeutuminen tai maastoutuminen ei onnistu. Eri ruumiinosiin ei voi tähdätä, ja kentät ovat kooltaan huomattavasti pienempiä kuin Silent Stormissa. Näistä asioista seuraa yhteisvaikutuksena se, että suurin osa taisteluista on paikallaan seisoskelua ja oikeiden loitsujen valitsemista oikeaan aikaan.

Staattisuudestaan huolimatta taistelu jaksaa viihdyttää, sillä taikoja on riittävästi. Suoran toiminnan sijasta peli on enemmän strategiaa. Siinä tutkitaan vihollisia, ennakoidaan heidän liikkeitään ja toimitaan hallitusti.

Lähitaistelu on mahdollista, mutta käytännössä sitä ei tarvita. Maagit pitävät iholle änkeävät ihmissudet loitolla telekinesialla, jolla kohteita voi hauskasti viskoa pitkin nurkkia. Suurin pettymys on se, että tuhoutuvaa ympäristöä ei käytetä hyödyksi. Kahdessa tehtävässä vihollisia on pakko viskoa päin tiettyjä esineitä ja satunnaiset pikkuosat ympäristöstä hajoavat vihollisen lentäessä niitä päin. Yleensä nämä ovat vain graafisia kikkoja, joista ei ole pelillisesti iloa.

Tehtäväsuunnittelu on pääasiassa onnistunutta, tosin mukaan on eksynyt pari selvää pelinpidennysyritystä. Puolivälissä metsässä harhailu ilman selvää päämäärää on harvinaisen huono aivopieru ja myöhemmin päätään aukovan pahispomon perässä ravaaminen vetää vieterin pari kertaa yli. Aina kun pelaaja saa pahiksen kiinni, kutsuu tämä paikalle apuvoimia. Tätä samaa toistetaan liikaa ja tehtävä tuntuu jatkuvan maailmanloppuun asti.

Sinisessä usvassa

Yksi elokuvan jippoja on Twilight (hämärä), näkyvän todellisuuden rinnalla oleva ulottuvuus, johon vain erilaiset fantasiahahmot pääsevät. Leffassa sen avulla kuljetaan kerran oven läpi, pelissä käytännössä kaikki toiminta tapahtuu hämärässä. Tämä on periaatteessa hauska idea, mutta sivuvaikutuksena iso osa pelin näyttävästä grafiikasta menee hukkaan. Hämärässä kun maailma vain hohtaa sinisen eri sävyissä, mihin kyllästyy nopeasti. Graafinen kikka olisi hauska, jos sitä käytettäisiin satunnaisesti. Nyt se ylikulutetaan niin puhki, että parempi ratkaisu olisi ollut unohtaa koko hämärä ja pitää taistelut normaaliulottuvuudessa.

Äänimaailma on toimiva ja musiikki ei varsinaisesti häiritse. Taistelussa kuunnellaan edelleen outoa metallirenkutusta, mutta se on huomattavasti onnistuneempaa kuin Hammer & Sicklen karsea speed metal. Lisäksi musiikki sopii moderniin yleishenkeen, toisin kuin Sirpin ja Vasaran sotatoimintaan.

Ääninäyttelijät ovat samoja kuin edellisissä Nivalin peleissä ja sen huomaa. Työn taso on niin huvittavaa Ö-luokkaa, että lopputulokselle ei voi kuin nauraa. Onneksi tämä ei edelleenkään häiritse varsinaisesta pelistä nauttimista.

Liiankin sujuvaa ja mutkatonta

Silent Storm -friikkinä minun pitäisi itkeä verta kunniakkaan pelimoottorin yksinkertaistamisesta ja turhasta virtaviivaistamisesta tyhmille massoille. En kuitenkaan jaksa lyödä jokaisen kulman hiomista Night Watchin viaksi, sillä osa on myös selviä vahvuuksia. Niin kauan kuin kenttiä ei venytetä liian pitkiksi, Night Watchin toiminta etenee hyvää tahtia ilman pikkuasioihin juuttumista. Tämä sopii myös esikuvan moderniin fantasiamythokseen.

Hiotun käyttöliittymän ansiosta pelaaminen on mukavan mutkatonta. Kaikkeen pääsee käsiksi hiirellä tai loogisilla pikanäppäimillä, ja toimintapalkin voi muokata haluamakseen. Hahmoilla on yhteisen inventaarion lisäksi viisi omaa pikataskua, johon voi panna aseita ja parannusaineita. Ainoa selvä puute on maahan jääneiden tavaroiden keräämiseen käytettävän ruudun uupuminen. Nyt pelaajan täytyy poimia esineet yksi kerrallaan, mikä on tuskallisen hidasta.

Night Watch on viihdyttävä muutaman illan toimintapala mielenkiintoisessa maailmassa. Se jää kauas Silent Stormien monipuolisuudesta, mutta omana virtaviivaistettuna itsenään sen nauttii mukisematta yhden kerran. Uusintakierroksiin materiaali ei enää kanna.