Arvosteltu: PC
Psyonix/Eidos
Versio: Avoin beta
Minimi: Dual Core 2.0 GHz/2 Gt RAM, Nvidia 8800 tai ATI 2900Suositus: 2.5+ GHz Quad Core/8 Gt RAM, Nvidia 260 series tai ATI 5850
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
Moninpeli: 8
Muuta: Vain Steamista, Free 2 Play
Ikäraja: 18
Heinlein oli väärässä, sillä ilmaisia lounaita on. Esimerkiksi mehevä veripalttu á la Nosgoth.
Uusverikylvyissä tuorestuva Counter-Strike on varmaan ikuinen peli, mutta muuten puhtaasti moninpeliin luottamisessa on paljon sudenkuoppia pudottavaksi. Niissä makaavat muun muassa Evolve ja Titanfall.
Niihin minulla sentään olisi parannusehdotuksia, mutta Nosgothia kutsun Nnosgothiksi. Se on tehty täsmälleen niin kuin minä räiskintämoninpelin tekisin.
Tee sit näin
Olen koonnut näkemykseni moninpelimenestyksestä viideksi teesiksi, joista ensimmäinen ja tärkein on tämä: tiimiräiskinnän perusidean pitää olla yksinkertainen, tai muuten käy Natural Selection kakkoset. Kun (erinomainen) pelin perusidea ei aukene heti eikä edes pian, kokeilijat vaihtavat maisemaa.
Jo idealtaan Nosgoth maistuu tuoreelta kuin A– suoraan reisivaltimosta: neljä ihmistä taistelee neljää vampyyria vastaan Legacy of Kain -pelien maailmassa. Team Deathmatchin lisäksi pelissä on Conquest-tyylinen Flashpoint, jota juuri kukaan ei tosin pelaa. Tulossa on hauska Capture The Flag -variantti, jossa lipun korvaa vampyyrien raahaama ruumis.
Tyhminkin tajuaa mitä pitää tehdä, jollei muuta niin ainakin osaa juosta muiden mukana ja painella hiiren nappia. Osaaminen ei ole kiinni ainakaan erinomaisista tutoriaaleista. Niissä ei jauheta turhaa paskaa, vaan opetetaan nopeasti ja tehokkaasti, hahmoluokka kerrallaan, mitä se tekee ja miten. Lopussa oppilas saa vielä hyödyllisen pikku palkinnon.
Pelissä Nosgoth opettaa perustaktiikan varsin nopeasti ja kurkusta pitäen: Jos ihmiset eivät pysy ryhmässä vaan sooloilevat, he kuolevat yksin. Vampyyreilla on vähän helpompaa, mutta itsekseen ja yksi kerrallaan nyhertävät vampyyrit imevät, mutta eivät tiimiä hyödyttävällä tavalla.
Teesi kaksi: mitä vähemmän pelaajat tietävät toisistaan, sen mukavampi yhteisö. Nosgothin erinomainen oivallus on se, ettei pelaajien taitoluokkia enää näytetä. Selkeiden numeraalisten arvojen puuttuminen estää melkoisen määrän nillitystä matchmakingin imaginäärisistä vioista sekä tutun leppoisan ”fucking n00bs” -nettidialogin.
Nitinää vaimentaa myös pelin nokkela tasapainotus. Peli on tasapainotettu hienosti: ensin toiset pelaavat vampyyreinä, toiset ihmisinä. Sen jälkeen puolet vaihdetaan, ja voittaja katsotaan yhteispisteistä. Näin ollen ihmisten ja vampyyrien keskinäinen tasapaino ei ole kovin tärkeä.
Hyvä niin, koska ihmiset ovat yleensä alta-vastaajia.
Slish slash, swooosh thonk!
Teesi kolme: aseen näennäisen koon (hillitön sinko) tai tehon (roisi minigun) ja sen tekemän vahingon pitää vastata toisiaan. Katson nimenomaan Evolvea, jossa hirviön ja isojen aseiden tekemässä vahingossa desimaalipilkku oli liikkunut väärään suuntaan.
Nyt sydämeni lepäsi (minkä adrenaliinisyöksyltä pystyi), sillä Nosgothin taistelu ei ole kihnutusta. Se on maistuva yhdistelmä epäsymmetristä lähi- ja kaukotaistelua terästettynä aluevaikutusaseilla ja muilla puolustus- tai hyökkäyskyvyillä. Yhteenotot ovat nopeita ja rajuja. Lämää tehdään kunnolla eikä lapasella, mutta ei niin masentavan kunnolla, että peli on heti poikki kun vampyyri ensimmäisen kerran istuu rinnan päällä ja raapii kurkkua.
Neljäs teesi: mitä enemmän tuunattavaa ja avattavaa, sen pitempi matka kyllästymiseen.
Tällä hetkellä Nosgothissa on kuusi ihmisluokkaa ja kuusi vampyyriluokkaa. Koska peli on epäsymmetrinen, se tarkoittaa tusinaa oikeasti erilaista hahmoa. Niitä saa kivasti tuunattua, sillä jokaisella hahmolla on perushyökkäys, erikoishyökkäys sekä kaksi erikoisominaisuutta, joista jokaisessa on useampi vaihtoehto. Viimeistely hoidetaan perkeillä, jotka parantavat jotain hahmon ominaisuutta, esimerkiksi aseen latausnopeutta tai erikoisominaisuuksien cooldownia.
Tiimityö alkaa jo pelihahmon valinnasta. Pitää valita sellainen, joka tukee tiimiä, eikä se, jota juuri silloin huvittaa pelata, tai se yksi ainoa, jota on pelannut aina Nosgothin aikojen alusta.
Ajatelkaa edes ihmisiä!
Tavanomaisempi vaihtoehto ovat ihmiset. Näiden veripussien pääominaisuus ovat erilaiset pitkän matkan fantasia-aseet, jotka kummasti muistuttavat normiräiskintöjen ikonisia tuliaseita. Lähitaistelu onnistuu hätätapauksessa aseen perällä nuijimalla.
Hunterilla on paineilmalla toimiva puoliautomaattinen rynnäkköjalkajousi, josta on jopa burst-moodissa toimiva versio. Ominaisuuksista suosituimmat ovat vampyyrin kahlitseva myrkkybola ja räjähtävät nuolet.
Alkemisti nakkelee räjähteitä jonkinlaisella M79:n fantasiaversiolla, myös erikoisominaisuudet ovat erilaisia aluevaikutusjuttuja, myrkystä kaverien parantamiseen ja sokaisukranaatteihin. Prophet räiskii nopeasti tuplapistooleilla ja heittää rutkasti erilaisia loitsuja.
Scoutin pitkäjousi on kuin luotu tarkkaan kaukoampumiseen, mutta tarvittaessa vähän tehoton lonkalta ammuskelukin onnistuu. Scoutissa käytän itse komboa, jossa se voi olla 8 sekuntia näkymätön. Se antaa hyvän sauman käyttää jousen erikoishyökkäystä, täyttä viritystä, joka kestää hetken, mutta tekee mojovaa vahinkoa. Käytän vielä aluehyökkäystä, jossa taivaalta sataa nuolia.
Yllättäen uusin luokka, Vanguard, ei olekaan haulikkoväännös vaan kilpimies, joka nakkelee tehokkaita, mutta hitaita heittokirveitä. Kilpi antaa suojaa vampyyrihyökkäyksiltä, mutta on sillä muutakin käyttöä. Vanguardin erikoisominaisuuksista Shield Bash on erinomainen: ensin kilvellä vampyyri tokkuraan ja sitten heittokirves otsaan.
Jokainen ihminen voi vaihtaa pääaseensa vähän erilaiseen, joko sellaiseen jossa on isompi lipas ja tulinopeus, mutta vähemmän tehoa, tai päinvastoin pienempi lipas, hitaampi tulitus mutta enemmän tehoa. Joka aseesta on myös joku toiminnaltaan erikoisempi versio.
Vampyyrien imussa
Jokaisen vampyyrin päähyökkäys on raatelu, ja jokainen vampyyri osaa kiivetä seiniä, mikä on erinomaisen hauskaa.
Vampyyrien päästrategia on hajottaa ihmistiimin koheesio, ja sitten sekasorron keskellä panna menemään raatelukynsillä. Vampyyrina pelaaminen on sikäli helpompaa, että tiimityö ei ole ihan yhtä oleellista, eikä kynsiä ladata. Lisäksi vampyyreilla on erinomaisia pakenemiseen liittyviä erikoiskykyjä.
Reaver on rehellinen saalistaja, jonka erikoishyökkäys on mahtava loikka. Antelias autoaim ylläpitää illuusiota mahtavasta tappajasta. Loikasta on taitopohjainen ammattilaisversio, joka tekee enemmän vahinkoa mutta hylkää autoaimin. Muuten tasa-arvoisten erikoisominaisuuksien joukossa Reaverin myrkkypommi on ilmiselvä must, sitä käyttää yhdeksän Reaveria kymmenestä.
Tankkimainen Tyrant on taitavissa käsissä (ja ahtaissa käytävissä) hemmetin kätevä. Sen erikoishyökkäys on jossain määrin ohjailtavissa oleva rynnäkkö, joka nakkelee eteen osuvat ihmiset sinne tänne. Sen voi vaihtaa hyppyhyökkäykseen, jossa tanner tömisee ja ihmiset kaatuvat.
Sentinel osaa lentää, ja kuten kaikki lentovehkeet, se on (mielestäni) Nosgothin eniten taitoa vaativa luokka. Sen erikoishyökkäys on napata ihminen mukaan ja tiputtaa se korkealta, mieluiten kavereiden viimeisteltäväksi.
Deceiver on myös suosikkihahmojani. Perushyökkäyksessä Deceiver omaksuu satunnaisen ihmispelaajan ulkonäön ja soluttautuminen onnistuu, kun livahtaa kaaoksessa laumaan. Vähän särmempiä ihmispelaajia vastaan se ei ihan helposti onnistu, mutta silloinkin takataskusta löytyy näkymättömyys tai valemaalit, joilla pääsee saalista iskuetäisyydelle.
Uusin luokka on Summoner, joka on etupäässä tukiluokka. Summonerin erikoishyökkäys on pitkän matkan aluehyökkäys ja maaliinhakeutuvat pikkudemonit.
Ei peliverot verta juo
Nosgothissa on hinta-laatu-suhde kohdallaan, sillä se on ilmainen. Tai niin ilmainen kuin free 2 play -peli osaa. Viides teesini onkin, että ilmaispelin on oltava reilu.
Nossen kaksi valuuttaa ovat pelaamalla tienattava kulta ja visalla tienattavat riimukivet. Vampyyriteemasta huolimatta pelissä ei juoda viattomien verta, sillä Nosgoth on yksi niitä harvinaisia reiluja F2P-pelejä. Kaikki pelaamisen liittyvä, eli uudet aseet ja ominaisuudet saa auki pelaamalla. Esimerkiksi uuden hahmoluokan saa avata viiden tason välein, eli alussa niitä saa noileasti auki.
Ominaisuudet voi ostaa pysyvästi tai vuokrata viikoksi. Näin ei tule ostettua sikaa säkissä. Jos haluaa kaiken heti auki, siihen on tosi halpa paketti: kolmella kympillä saa ihan kaiken pelillisen kaman, luokat, aseet ja perkit.
Se spesiaali, mitä rahalla voi ostaa on puhdasta blingiä. Uusia skinejä, uusia teloitusanimaatioita suosikkivampyyreille, ja ainoana peliin vaikuttavina asioina buustereita nopeuttamaan kullan tai kokemuksen tai kummankin kertymistä. Kiusaus maksaa rahalla muutakin on suuri, koska avattavaa on varsin paljon. Se toimii myös porkkanana, koska muutaman matsin välein voi shoppailla jotain kivaa.
Harva vampyyrin huomaa
Nosgoth on pelinä priimaa tavaraa. Kekseliäs pelimekaniikka toimii, peli ei lannista aloittelijaa mutta palkitsee taidosta, jopa graafinen ilme on omaperäinen ja kekseliäs.
Kuten aluksi sanoin, pelkän moninpelin julkaisu on uudelle yrittäjälle riskibisnes. Vaikka Nosgoth tekee mielestäni melkein kaiken oikein, sen pelaajamäärissä ei ole kehumista. Se ”melkein” on se Akilleen kantapää. Kuutosteesini: kenttiä pitää olla tarpeeksi, enemmän on parempi.
Nosgothissa on vain viisi kenttää, joista se viides, karu Crucible, julkaistiin juuri. Neljä kentistä on edelleen täsmälleen samat kuin vuosi sitten ensi kertaa Nötkötistä kirjoittaessani. Kenttiä pitäisi tässä vaiheessa olla vähintään kahdeksan, mieluummin kaksitoista.
Niin hyvä kuin Nosgoth nyt onkin, tiedän että ennemmin tai myöhemmin samojen kenttien hierominen saa verenhimoni hyytymään, ja sisäinen vampyyrini ryömii takaisin arkkuun odottamaan aikaa parempaa.
Vaan eipä mikään ole ikuista paitsi Lilith, kaikkien vampyyrien äiti.
Esimerkillinen, erinomainen ilmainen tiimiräiskintä. Ainoa ongelma on vähäinen kenttien määrä.
Pelit suosittelee.
89
