Komposiitti, komponentti, 720p, Dolby Digital. Viihde-elektroniikan teknotermit kuulostavat helposti munkkilatinalta.
Tämä vuosi on ollut vilkas televisioiden vaihtovuosi. Taustalla on siirtyminen digitaalisiin televisiolähetyksiin. Uusi televisio on poltellut myös pelaajia, sillä Xbox 360 ja PS3 tukevat teräväpiirtokuvaa. Hintakaan ei ole enää este, sillä teräväpiirtotelevisioita saa vihdoin jokaisen kukkarolle sopivaan hintaan.
Varjopuolena on, että asiat eivät ole konsolipelaajalle enää yhtä yksinkertaisia kuin ennen. Konsolin mukana tulevilla johdoilla ei usein saa kuin viime vuosikymmenen kuvan- ja äänenlaatua. Pitää siis tietää, mitä hankkia millekin kokoonpanolle ja ymmärtää tekniikkaa ainakin sen verran, että osaa säätää asetukset oikein. Osina sopassa on erilaisia johtoja sekä kuvalle että äänelle, eri näyttötarkkuuksia ja erilaisia ääniformaatteja. Lisäksi pitää tuntea laitteiden perusominaisuudet.
Terävää kuvaa ja isoja ruutuja
Aiemmin kaikki televisiot käyttivät kuvaputkitekniikkaa. Kuvaputket ovat jo melkein poistuneet kaupoista, mutta tilalle ei ole tullut yhtä korvaavaa tekniikkaa, vaan useita. Vaihtoehtoina ovat LCD- ja plasmataulutelevisiot, taustaprojektiotelevisiot sekä videoprojektorit.
Uudet televisiot ovat kuvaputkivanhuksia tarkempia teräväpiirtotelevisioita. Standardoituja teräväpiirtotarkkuuksia on kaksi. Televisioista valtaosan tarkkuus on lähellä 720p-teräväpiirtotarkkuutta (tunnetaan termillä HD Ready). Kalliimmat mallit pääsevät korkeimpaan 1080p-tarkkuuteen (Full HD).
Pelikäytössä korkeammalla resoluutiolla on vain rajoitetusti käyttöä, sillä suurin osa teräväpiirtopeleistä käyttää yhä 720p-grafiikkaa. Blu-ray- ja HD DVD -teräväpiirtoelokuvat on sen sijaan tallennettu 1080p-tarkkuudella, joka on niin tarkka, että yksityiskohtien havaitseminen vaatii suurta näyttöä ja totuttua lyhyempää katseluetäisyyttä. Esimerkiksi 40-tuumaisen 1080p-television tarkkuus menee hukkaan, jos katseluetäisyys on paljon yli kaksi metriä.
LCD-televisiot ovat tämän hetken suosikkeja. Niitä on kaikissa hintaluokissa ja niiden koot vaihtelevat pikkuruisista matkatelevisioista 50 tuuman olohuoneen valtiaisiin. LCD-televisiot ovat vauhdilla siirtymässä käyttämään 1080p-teräväpiirtotarkkuutta. Näitä niin sanottuja Full HD -televisioita löytyy jo muistakin kuin kalleimmasta hintaluokasta.
LCD-televisio on hyvä kaikkeen käyttöön. Sen heikkous on kuitenkin mustan taso. Vaikka tekniikka on selvästi parantunut, ei ruudun musta ole vieläkään mustaa, vaan tummanharmaata. Mitä parempi LCD-televisio, sitä tummempiin sävyihin se pääsee. Puutteet eivät tule esiin valaistussa myymälässä, vaan näkyvät hämärässä tai pimeässä katseluhuoneessa.
Plasmatelevision suurin myyntivaltti on LCD:tä parempi mustan taso. Plasmatelevisiot ovat aina suuria, yleisimmät koot ovat 42 ja 50 tuumaa. Pelaajalle suurin kynnys plasman hankkimiselle on ollut pelko siitä, että televisio rikkoutuu, kun pitkään paikallaan oleva kuva palaa kiinni kuvaruutuun eli jää pysyvästi näkymään haamukuvana. Kiinnipalamisongelmasta on nykyplasmoissa kuitenkin päästy pääosin eroon. Plasman käyttö ei silti ole yhtä huoletonta kuin LCD-television.
Taustaprojektiotelevisiolla saa ison kuvan edullisesti. Koot ovat 40–70 tuumaa. Taustaprojektiotelevisiot eivät ole yhtä ohuita kuin taulutelevisiot, mutta ohuempia kuin kuvaputket. Aikaisemmin taustaprojektiolaitteita vaivasi kapea pystysuunnan katselukulma, mikä tarkoittaa sitä, että värit vääristyivät, jos kuvaa katsoi ruudun keskitasoa korkeammalta tai matalammalta. Nykyään katselukulma on selvästi suurempi, eikä se ole enää ongelma. Taustaprojektiotelevisiot käyttävät LCD-tekniikkaa, joten niidenkin tummat sävyt häviävät plasmoille.
Taustaprojektiotelevisioiden tulevaisuus on epävarma. Suomessa Sonyn mallit ovat olleet suosituimpia, mutta niiden myynti Euroopassa on loppumassa.
Videoprojektori eli ”tykki” on vaihtoehto televisiolle. Se on elokuvakäytössä vertaansa vailla, ja televisioruutuun verrattuna valtava valkokangas on peleissäkin elämys. Tykki ei ole yhtä vaivaton kuin televisio, vaan vaatii huoneen pimentämistä eikä se myöskään käynnisty hetkessä. Siksi se sopii huonosti arkipäiväiseen televisionkatseluun. Projektorien tarkkuudet ovat joko 720p tai 1080p. Jälkimmäiset Full HD -projektorit ovat vielä kalliita.
Videoprojektorien kaksi päätekniikkaa ovat LCD ja DLP. LCD-tykit kärsivät harmaasta mustasta, mutta paljon aiempaa vähemmän. DLP-tykkien ongelma on sen sijaan niin sanottu sateenkaariefekti. Se tarkoittaa sitä, että kuvassa näkyvän liikkeen reuna välkehtii sateenkaaren väreissä. Sateenkaarien näkymisherkkyys vaihtelee katsojasta toiseen – yksi ei näe niitä ollenkaan, toiselle ne ovat sietämättömiä. Myös eri tykkien sateenkaariherkkyydet eroavat. DLP-projektorin sopivuus omille silmille kannattaa testata ennen laitteen ostamista.
Räjähdyksiä ja sulosointuja
Oli televisio kuinka hyvä tahansa, ovat sen kaiuttimet aina huonot tai vielä huonommat. Tässä yleistilanne on mennyt entistä surkeammaksi, sillä taulutelevisioiden koteloissa on kaiuttimille vain vähän tilaa. Useaa kaiutinta käyttävä kotiteatteri on pelaajan unelma, mutta myös pelkkä kahden kaiuttimen stereolaitteisto parantaa ääniä huimasti. Korkeatasoista ääntä saa myös hyvillä kuulokkeilla.
Äänentoiston keskus on kotiteatterivahvistin. Sen tehtävä on vahvistaa konsolilta ja muilta äänilähteiltä tuleva äänisignaali kaiuttimille sekä toimia äänenvoimakkuuden säätimenä ja valitsimena, kun kytkettyjä laitteita on useita. Usein myös kuvasignaalin voi kierrättää vahvistimen kautta ja kiertää siten television liitinten määrärajoitus. Lisäksi vahvistin muuttaa digitaalisessa muodossa saapuvan monikanavaäänen analogiseksi.
Monikanavaääni sisältää yleensä viisi kanavaa, joille kaikille on omat kaiuttimensa: kaksi ruudun sivuilla, yksi niiden välissä ja kaksi takana. Näiden lisäksi on matalat äänet toistava efektikanava subwooderille eli subbarille. Subbari voi toistaa myös muiden kaiuttimien matalat äänet, jos niiden alaäänissä ei ole tarpeeksi potkua. 5.1 on viiden kaiuttimen ja subbarin yhdistelmän lyhenne.
Erillisen kotiteatterivahvistimen ja hifikaiuttimien suorituskyky ja käytettävyys ovat paremmat kuin valmiin pakettiratkaisun. Lisäksi laitteistoa on myöhemmin helpompi muokata. Kaikkia kaiuttimia ja subbaria ei tarvitse hankkia samaan aikaan, sillä vahvistin osaa mukauttaa äänet erilaisiin kaiutinasetelmiin, esimerkiksi miksata keskikanavan kuulumaan pääkaiuttimista tai ohjata bassoäänet pääkaiuttimille.
Äänet voi siirtää pelikonsolilta vahvistimelle kolmella tavalla. Analoginen stereoääni siirretään kahdella rca-johdolla ja digitaalinen monikanavaääni joko optisella kaapelilla tai HDMI-johdolla kuvan kanssa. Optisella kaapelilla voi kuljettaa pelien ja DVD-elokuvien käyttämät monikanavaäänet. HDMI:llä voi niiden lisäksi kuljettaa Blu-ray- ja HD DVD -elokuvien korkealaatuisemmat ääniraidat.
Xbox 360 on teräväpiirtokonsoli. Teräväpiirtokuvan saa käyttöön komponentti- tai VGA-kaapelilla sekä uusimmissa laiteversioissa HDMI:llä. Komponenttijohto tulee koneen mukana lukuun ottamatta Core-pakettia. Digitaalisesti toimiva HDMI on laadukkain liitäntätapa, mutta käytännössä ero on usein pieni ja riippuu televisiosta. Kuvaputkitelevisiolla parhaan kuvan saa erikseen hankittavalla RGB-kytketyllä SCARTilla.
Komponentti- ja HDMI-kaapeleilla voi käyttää 720p-, 1080i- ja 1080p-näyttötiloja. VGA-johdolla voi niiden lisäksi käyttää monia tietokonenäyttöjen resoluutioita. VGA:lla voi myös käyttää taulutelevisioiden yleistä 1366 x 768-resoluutiota ja siten Xboxin omaa skaalainta, joka on yleensä television skaalainta parempi. VGA-johdolla voi helposti liittää Xbox 360:n tietokonemonitoriin. VGA-johdon huono puoli on, että osa ensimmäisen Xboxin peleistä ei toimi sen kanssa.
Xbox 360 -pelit käyttävät Dolby Digital -monikanavaääntä. Sen voi viedä vahvistimelle optisella kaapelilla tai HDMI-johdolla. Xboxin HDMI-johdolla ei voi kuitenkaan käyttää HD DVD -levyjen uusia ääniformaatteja, vaikka HDMI-standardi sen mahdollistaisikin.
PlayStation 3
Myös PlayStation 3 on teräväpiirtokonsoli. Teräväpiirtokuvan saa käyttöön komponentti- tai HDMI-kaapelilla, 1080p-resoluutio toimii vain HDMI:llä. PS3:n HDMI-liitäntä tukee myös 1080p24-tarkkuutta, jolla Blu-ray-elokuvien liiketoisto näyttää paremmalta, kunhan televisiokin tukee ominaisuutta. Kuvaputkitelevisiolle paras johto on RGB-kytketty SCART.
Suurin osa PS3-peleistä käyttää Dolby Digital -ääniä. HDMI-johdon kautta voi käyttää myös parempilaatuisia PCM-ääniä, mutta niiden hyöty on pelikäytössä pieni. PCM-ääni vaatii vahvistimelta HDMI 1.1 -liitännän.
PS3:n HDMI- versio on uusin eli 1.3. Se mahdollistaisi Blu-ray-elokuvien DTS-HD Master Audio- ja Dolby TrueHD -ääniraitojen lähettämisen HDMI 1.3:sta tukevalle vahvistimelle. PS3 ei sitä kuitenkaan osaa. Ongelma ei ole suuri, sillä PS3 osaa lähettää yhtä hyvän PCM-ääniraidan sekä muuntaa Dolby TrueHD -ääniraidan PCM:ksi ilman, että laatu heikkenee. DTS-HD Master Audiolle on luvattu ohjelmistopäivityksenä samanlainen PCM-muunnos.
Wii
Wii ei ole teräväpiirtokonsoli, vaan se käyttää kuvaputkitelevision tarkkuutta. Konsolin mukana tulee komposiittijohto. Parhaan kuvan kuvaputkitelevisiolla saa RGB-kytketyllä SCART-kaapelilla. Teräväpiirtotelevisiolla ja komponenttijohdolla saa käyttöön progressiivisen kuvan (480p), jota melkein kaikki Wii-pelit tukevat. Ominaisuus merkitään välillä harhaanjohtavasti HDTV-tueksi.
Wii-pelit käyttävät Dolby Pro Logic II -monikanavaääntä. Wiissä ei ole optista liitäntää, vaan monikanavaäänet siirretään RCA-johdoilla stereoäänen seassa. Se on ongelma RGB-johdolle, sillä siinä on kiinteä televisioon liitettävä SCART-liitin eikä erillisiä vahvistimeen liitettäviä RCA-johtoja äänelle. Äänet voi kierrättää television kautta eli viedä ne RGB-johdolla televisiolle ja televisiolta kahdella RCA-johdolla vahvistimelle. Myös useamman kuvalähteen kytkemiseen käytettävällä SCART-jakajalla voi olla erillinen RCA-lähtö äänille.
SCART
SCART on eurooppalaisten televisioiden yleisliitin. SCART-liitännän kautta voidaan kytkeä komposiitti-, s-video- ja rgb-signaali televisioon. Television kaikki SCART-liitännät tukevat komposiittisignaalin vastaanottamista. Yleensä televisioissa on vähintään yksi rgb- ja s-video-signaalia vastaanottava SCART. SCART-liitännän kautta kulkee myös analoginen stereoääni.
Komposiitti
Komposiittikuvasignaali on heikkolaatuisin tapa liittää pelikonsoli televisioon. Kuvasignaali kulkee yhtä rca-johtoa pitkin, jonka liitin on yleensä keltainen. Stereoääni kulkee kahdella rca-johdolla, punaisella ja valkoisella. RCA-johdot liitetään yleensä SCART-adapteriin, joka kytketään televisioon. Kuva komposiitilla on epäselvä, värit ovat haaleita ja niiden rajapinnoissa on väreilyä. Komposiittiliitännän ainoa etu on se, että se toimii kaikissa televisioissa. Siksi komposiittijohto tulee aina konsoleiden mukana.
S-video-kuvasignaalissa kirkkaus ja väritiedot kuljetetaan eri johtimilla. Kuva on terävämpi, värit heleämpiä kuin komposiitilla ja värien rajapinnat eivät väreile yhtä pahasti. S-video-johdolla ei kulje ääntä, vaan ne kuljetetaan komposiitin tapaan kahdella RCA-kaapelilla. S-video ja äänijohdot liitetään televisioon joko suoraan tai SCART-adapterilla. Yleensä vain osa television SCART-liitännöistä tukee s-videosignaalin vastaanottamista.
RGB
RGB:llä saa parhaan kuvan kuvaputkitelevisioilla. Punainen, vihreä ja sininen värisignaali kulkevat omilla johtimillaan. Kuva on hieman parempi kuin s-videolla. Pelikonsolien RGB-johto käyttää aina kiinteää SCART-liitäntää. Johdossa kulkee myös kaksikanavainen stereoääni.
Komponentti
Komponenttiliitäntä on teräväpiirtotelevisioiden analoginen kuvaliitäntä. Sen kautta voi käyttää kaikkia teräväpiirtotarkkuuksia, 1080p-tilaa analogisesti tukevia televisioita tosin ei ole olemassa kovin monta. Lisäksi sillä voi käyttää progressiivista 480p-resoluutiota. Lomitetuilla 576i- ja 480i-matalaresoluutioilla kuva on yhtä hyvä kuin RGB-johdolla. Komponenttiliitäntä käyttää kolmea RCA-johtoa, jotka on yleensä värjätty vihreäksi, siniseksi ja punaiseksi. Äänet siirretään erikseen analogisesti tai digitaalisesti.
HDMI
HDMI on digitaalinen yleisliitäntä kuvalle ja äänelle. Se tukee kaikkia teräväpiirtotarkkuuksia ja toimii digitaalisesti eli ilman analogikytkentöjen häiriöitä ja kuvan heikkenemistä.
HDMI-liitännästä on eri versioita. Versio 1.0 kuljettaa kuvaa ja samoja ääniformaatteja kuin optinen liitäntä. Versiossa 1.1 on tuki pakkaamattomalle PCM-äänelle. 1.2 lisää tuen Super Audio CD -äänelle. Uusimmassa 1.3-versiossa on monia uudistuksia, joista ei tosin ole vielä hyötyä. Tällä hetkellä tärkein uudistus on tuki häviöttömästi pakatuille Dolby TrueHD- ja DTS-HD Master Audio -ääniraidoille.
Fyysisesti HDMI-liitin on kaikissa versioissa sama ja liitäntä on taaksepäin yhteensopivia eli uudempi versio sisältää edellisten versioiden ominaisuudet. Versiotuki pitää löytyä sekä kuvalähteestä että näytöstä tai vahvistimesta, jos signaali kierrätetään sen kautta.
HDCP-kopiosuojaus
HDCP on digitaalisten kuvaliitäntöjen kopiosuojaus. Kuvanlähteen HDCP-suojaus vaatii HDCP-tukea myös näyttölaitteelta. HDMI-liitännässä on aina HDCP-suojaus, joten HDMI:llä televisioon liitetyllä pelikonsolilla ei ole ongelmia. Ongelmia saattaa ilmetä, kun HDMI:tä käyttävän konsolin haluaa liittää tietokonenäyttöön, jossa on DVI-liitin. DVI on kuin HDMI ilman äänisignaalia, mutta DVI:ssä ei ole HDCP-suojausta vakiona. Useimmissa uusissa näytöissä on HDCP-yhteensopiva DVI-sisääntulo, mutta asia kannattaa tarkastaa ennen ostamista.
Komponenttisignaali on analoginen eikä digitaalinen, joten siinä ei ole HDCP-suojausta. Ongelma syntyy, jos Blu-ray- tai HD DVD -elokuvaan on sisällytetty vaatimus HDCP-suojauksesta. Silloin komponenttiliitännän kautta välittyy vain matalaresoluutioinen kuva. Suojausta ei tällä hetkellä onneksi vielä pahemmin käytetä.
Lomitettu kuva
Televisiot toimivat 50 ja 60 hertsin päivitysnopeudella, mikä tarkoittaa sitä, että ruutu piirretään uudestaan 50 tai 60 kertaa sekunnissa. Lomitettu (interlaced) kuva ei päivitä kerralla koko ruutua, vaan vain joka toisen vaakajuovan. Loput vaakajuovat päivitetään seuraavalla päivityskerralla. Televisiolähetykset, DVD-elokuvat ja edellisen sukupolven konsolipelit käyttävät lomitettua kuvaa. Lomitetun näyttötilan nimen päätteenä on i-kirjain, esimerkiksi 576i.
Progressiivinen kuva
Progressiivinen eli lomittamaton kuva tarkoittaa näyttötilaa, jossa koko kuva päivitetään kerrallaan. Lomittamaton kuva on nopeassa liikkeessä lomitettua tarkempi. Progressiivisen näyttötilan nimen päätteenä on p-kirjain, esimerkiksi 1080p.
576i
576i on eurooppalaisten televisioiden ja PAL-televisiolähetysten normaalitarkkuus. Sitä käyttävät myös eurooppalaiset DVD-levyt, Wii ja kaikki edellissukupolven konsolit. Luku kertoo, että kuvan pystytarkkuus on 576 vaakajuovaa. Esimerkiksi DVD-leffojen resoluutio on 720 x 576. 576i-kuva on lomitettu ja se päivitetään 50 kertaa sekunnissa.
480i
480i on Amerikassa ja Japanissa käytettävän NTSC-televisiostandardin vakiotarkkuus. Sen pystytarkkuus on PAL-kuvaa pienempi. Kuvan päivitystaajuus on kuitenkin korkeampi eli 60 kertaa sekunnissa. Matalaresoluutioiset pelit tehdään lähes aina alun perin 480i-näyttötilalle ja käännetään siitä eurooppalaiselle 576i-tilaan. Usein käännös toimii alkuperäistä hitaammin. Siksi eurooppalaisissa peleissä on usein tuki 480i-resoluutiolle. Tämä 576i/480i-valinta merkitään usein 50Hz/60Hz. Kaikki eurooppalaiset kuvaputkitelevisiot eivät osaa käyttää 480i-resoluutiota.
480p
480p on näyttötila, joka on tarkkuudeltaan ja päivitysnopeudeltaan sama kuin standardi NTSC-kuva (480i), mutta koko ruutu päivitetään kerrallaan. Myös eurooppalaiset pelit, joissa on progressiivisen kuvan tuki käyttävät 480p-tilaa. Useimmat kuvaputkitelevisiot eivät voi käyttää progressiivista kuvaa.
720p
720p on Xbox 360- ja PlayStation 3 -pelien vakiotarkkuus. Sen resoluutio on 1280 x 720. Ruudun päivitystiheys on 60 kuvaa sekunnissa. Kuva on progressiivinen ja sitä kutsutaan usein termillä HD Ready.
1080i
1080i näyttötilan resoluutio on 1920 x 1080. Kuva on lomitettu, joten se ei ole paras pelaamiseen. Kaikki HD Ready -televisiot osaavat skaalata ja näyttää 1080i -kuvan. 1080i-tarkkuutta käytetään teräväpiirtotelevisiolähetyksissä.
1080p
1080p on suurin teräväpiirtotarkkuus. Sen resoluutio on 1920 x 1080 ja kuva on lomittamaton. Toistaiseksi vain harva peli käyttää 1080p-tarkkuutta. Monessa tapauksessa 1080p-tuki tarkoittaa, että pelikonsoli skaalaa 720p-tarkkuuden grafiikat 1080p resoluutioon, jolloin kuvassa ei ole enemmän yksityiskohtia kuin 720p resoluutiolla. 1080p-näyttötila vaatii Full HD -television.
1080p24
1080p24 on samanlainen näyttötila kuin normaali 1080p, mutta näyttöä päivitetään 24 kertaa sekunnissa 60 kerran sijaan. Sen ainoa käyttö on Blu-ray- ja HD DVD -elokuvissa. Elokuvat kuvataan alun perin nopeudella 24 kuvaa sekunnissa. Jos ne näytetään 60 kuvaa sekunnissa näyttävällä televisiolla, syntyy liikkuviin kohteisiin pientä nykimistä. 1080p24-näyttötilalla nykimistä ei ilmene, koska ruudun päivitysnopeus on sama kuin kuvamateriaalin.
1080p24-tila vaatii tuen sekä Blu-ray- tai HD DVD -soittimesta että televisiosta. Toistaiseksi tuki on harvinainen eikä suuri osa Full HD -standardin televisioista tue sitä. 1080p24 toimii vain HDMI-liitännän kautta. PlayStation 3 tukee 1080p24-kuvaa Blu-ray-elokuvilla.
Skaalaus
Teräväpiirtotelevisioilla on kiinteä tarkkuus, johon toisen resoluution kuvasignaali on suurennettava tai pienennettävä. Jos näytön tarkkuus on kuvasignaalia pienempi, menetetään pienennyksessä yksityiskohtia. Kuvasignaalin suurentaminen ei kadota yksityiskohtia, mutta vähentää sen terävyyttä.
Muut kuin Full HD -televisiot ja 720p-tarkkuuden videoprojektorit ja taustaprojektiotelevisiot käyttävät epästandardeja resoluutioita. Esimerkiksi LCD-televisioiden yleisin tarkkuus on epästandardi 1366 x 768, joten ne joutuvat aina skaalaamaan kuvaa. Televisioiden skaalaimissa on selviä eroja. Huono skaalaus tekee kuvasta sahalaitaisen ja sen yksityiskohdista epäselviä.
Skaalaus voidaan tehdä myös kuvalähteessä, kuten pelikonsolissa tai televisiossa. Yleensä konsoli osaa skaalata paremmin kuin televisio.
HD Ready
HD Ready on standardi, joka kertoo, että televisiossa on tärkeimmät ominaisuudet tulevaisuutta varten. HD Ready -merkityssä televisiossa on digitaalinen HDMI-liitäntä ja analoginen komponenttiliitäntä. Lisäksi televisio pystyy skaalaamaan 1080i- ja 720p-resoluution kuvasignaalit näytön tarkkuudelle.
HD Ready -television pystytarkkuuden on oltava vähintään 720 pikseliä. Vaakatarkkuutta ei ole määritelty, joten plasmanäyttöjen usein käyttämä 1024 x 768 resoluutio täyttää HD Ready -vaatimukset, vaikka vaakatarkkuus jää hieman alle 1280 x 720:n eli 720p-teräväpiirtotarkkuuden.
Full HD
Full HD -television resoluutio on 1920x1080. Se pystyy näyttämään 1080i- ja 1080p-kuvasignaalin täydellä tarkkuudella. Full HD -televisio täyttää myös HD Ready -vaatimukset. 1080p-tarkkuus ei yleensä toimi kuin HDMI-liitännällä.
Dolby Digital ja DTS
Dolby Digital on Xbox 360- ja PS3-pelien sekä DVD-elokuvien käyttämä monikanavaääniformaatti. Ääni siirretään pelikoneelta vahvistimelle optisella johdolla. DD pakkaa äänen siirtoa varten ja heikentää sitä hieman. DTS-ääni on DD:n kaltainen häviöllisesti pakattu monikanavaääniformaatti.
PCM-ääni
PCM-ääni on digitaaliseksi muutetun äänen yleisformaatti. CD-levyjen ääni on kaksikanavaista PCM-ääntä ja PCM on lähdemateriaali Dolby Digitalille ja muille pakatuille ääniformaateille. PCM-ääni on pakkaamatonta, joten se vie paljon tilaa ja vaatii nopeita siirtonopeuksia. Kaksikanavainen PCM siirtyy optista kaapelia pitkin, mutta monikanava-PCM vaatii HDMI-liitännän, jonka versio on vähintään 1.1.
Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio
Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio ovat HD DVD- ja Blu-ray-elokuvien ääniformaatteja. Ne ovat häviöttömästi pakattuja versioita vanhemmista DD- ja DTS-versioistaan. Ne voidaan purkaa takaisin PCM-muotoon.
Dolby Pro Logic II
Wii käyttää Dolby Pro Logic II -monikanavaääniä. DPL II -muotoinen monikanavaääni ei vaadi digitaalista liitäntää, vaan äänet siirretään kahdella stereoäänen RCA-johdolla. DPL II vaatii DPL II -tuen kotiteatterivahvistimelta ja se pitää usein erikseen kytkeä päälle.
Komponentti
Komponenttiliitäntä on teräväpiirtotelevisioiden analoginen kuvaliitäntä. Sen kautta voi käyttää kaikkia teräväpiirtotarkkuuksia, 1080p-tilaa analogisesti tukevia televisioita tosin ei ole olemassa kovin monta. Lisäksi sillä voi käyttää progressiivista 480p-resoluutiota. Lomitetuilla 576i- ja 480i-matalaresoluutioilla kuva on yhtä hyvä kuin RGB-johdolla. Komponenttiliitäntä käyttää kolmea RCA-johtoa, jotka on yleensä värjätty vihreäksi, siniseksi ja punaiseksi. Äänet siirretään erikseen analogisesti tai digitaalisesti.
HDMI
HDMI on digitaalinen yleisliitäntä kuvalle ja äänelle. Se tukee kaikkia teräväpiirtotarkkuuksia ja toimii digitaalisesti eli ilman analogikytkentöjen häiriöitä ja kuvan heikkenemistä.
HDMI-liitännästä on eri versioita. Versio 1.0 kuljettaa kuvaa ja samoja ääniformaatteja kuin optinen liitäntä. Versiossa 1.1 on tuki pakkaamattomalle PCM-äänelle. 1.2 lisää tuen Super Audio CD -äänelle. Uusimmassa 1.3-versiossa on monia uudistuksia, joista ei tosin ole vielä hyötyä. Tällä hetkellä tärkein uudistus on tuki häviöttömästi pakatuille Dolby TrueHD- ja DTS-HD Master Audio -ääniraidoille.
Fyysisesti HDMI-liitin on kaikissa versioissa sama ja liitäntä on taaksepäin yhteensopivia eli uudempi versio sisältää edellisten versioiden ominaisuudet. Versiotuki pitää löytyä sekä kuvalähteestä että näytöstä tai vahvistimesta, jos signaali kierrätetään sen kautta.
HDCP-kopiosuojaus
HDCP on digitaalisten kuvaliitäntöjen kopiosuojaus. Kuvanlähteen HDCP-suojaus vaatii HDCP-tukea myös näyttölaitteelta. HDMI-liitännässä on aina HDCP-suojaus, joten HDMI:llä televisioon liitetyllä pelikonsolilla ei ole ongelmia. Ongelmia saattaa ilmetä, kun HDMI:tä käyttävän konsolin haluaa liittää tietokonenäyttöön, jossa on DVI-liitin. DVI on kuin HDMI ilman äänisignaalia, mutta DVI:ssä ei ole HDCP-suojausta vakiona. Useimmissa uusissa näytöissä on HDCP-yhteensopiva DVI-sisääntulo, mutta asia kannattaa tarkastaa ennen ostamista.
Komponenttisignaali on analoginen eikä digitaalinen, joten siinä ei ole HDCP-suojausta. Ongelma syntyy, jos Blu-ray- tai HD DVD -elokuvaan on sisällytetty vaatimus HDCP-suojauksesta. Silloin komponenttiliitännän kautta välittyy vain matalaresoluutioinen kuva. Suojausta ei tällä hetkellä onneksi vielä pahemmin käytetä.
RGB
RGB:llä saa parhaan kuvan kuvaputkitelevisioilla. Punainen, vihreä ja sininen värisignaali kulkevat omilla johtimillaan. Kuva on hieman parempi kuin s-videolla. Pelikonsolien RGB-johto käyttää aina kiinteää SCART-liitäntää. Johdossa kulkee myös kaksikanavainen stereoääni.
