Jos jotain on vuotettu kuin Phobosta nousevaa niin Outpostia. Sierran mainososasto on jo puolen vuotta lupaillut tulevaksi sekä maat että taivaat. Mikä meni pieleen?
Ihmiskunnan kohtalo on sinetöity. Valtava asteroidi mätkähtää ensi vuosisadalla Maapalloon samalla voimalla, jolla Shoemaker-Levy 9 moukaroi heinäkuussa Jupiteria. Vain viime hetkellä valmistuneen avaruusaluksen 200 matkustajaa ovat jäljellä lajista nimeltä homo sapiens. Onnekseen heillä on sinut johtajanaan.
Outpost alkaa pelaajan saadessa ensimmäiset luotainraportit neljästä valitsemastaan tähtijärjestelmästä. Niistä on valittava yksi ja päätettävä, mitä eväitä koriin pakataan, avaruusaluksen takapaksiin kun ei mahdu mahdottomia. Valitettavasti vaihtoehdot ovat vain näennäisiä. Esimerkiksi ydinreaktorista ei pääse eroon, vaikka sen tilalle pakkaisi aurinkovoimalan. Sen sijaan pelaaja voi ottaa mukaan useita samanlaisia satelliitteja, vaikka tarvitsee vain yhden. Pelaajalla on myös käytössään rahaa ja tilaa liian kanssa: joko-tai-tilannetta ei pääse syntymään.
Kun ruuma on täynnä, laukaisuruljanssi voi alkaa. Ensimmäisellä kerralla polttoainepumppujen paineistuksen ääni- ja animaatiotehosteet voivat innostaa, mutta kun kaikki toistuu joka pelin alussa, homma ottaa kupoliin. Sama toistuu määränpääksi valitussa aurinkokunnassa, kun pelaaja laukaisee luotaimensa yksi kerrallaan.
Sivilisaatio avaruudessa
Lopulta päästään itse asiaan eli siirtokuntaa rakentamaan. Tehtävä ei ole helppo, semminkin kun puolet matkaan lähteneistä siirtolaisista häipyy omille teilleen ja perustaa oman tukikohtansa. Siirtokuntien välillä vallitsee jatkuva kilpailu: väki äänestää jaloillaan sitä johtajaa, joka tarjoaa parhaat elämän eväät, ja pian voi huomata johtavansa tyhjää tukikohtaa.
Kaikki tarjolla olevat planeetat ovat ihmiselle vihamielisiä. Esikuvina on käytetty esimerkiksi Kuuta ja Venusta. Pelaajan on huolehdittava ravinnon ohella esimerkiksi hapen tuotannosta ja sen johtamisesta siirtokunnan eri osiin. Putkituksessa Outpostin logiikka tökkii pahemman kerran: ohjelman mielestä huoltoyhteys ei toimi seinän läpi vaan kahden rakennuksen väliin on raivattava tyhjä tontti ja vedettävä putket sen yli.
Kaikki alkaa perustuotannosta eli pelaajan on etsittävä malmiesiintymiä, perustettava kaivos sekä rakennettava jalostamo ja varastotankit. Vasta kun tankeista löytyy tarvittavia metalleja ja mineraaleja, eri laitokset voivat toimia _ kunhan niitä pyörittämään löytyy ihmisiä. Valitettavasti tankkeja ei voi tyhjentää eli ne täyttyvät yleisistä raaka-aineista, eikä harvinaisille jää tilaa.
Jotta siirtokunta selviää resurssien ehtymisestä ja väestön koulutustason noususta (kukaan ei tee käsillään työtä, vaikka kuolisi nälkään), pelaajan on tutkittava laboratorioissaan muun muassa nanoteknologiaa. Pelinä Outpost muistuttaakin lähinnä SimCityn ja Civilizationin risteytystä avaruudessa, muttei vedä vertoja kummallekaan.
Kotka on laskeutunut
Pelin keskeisiä vaiheita juhlistetaan Autodesk-animaatioilla, jotka ovat todella kauniita. Ja mikä parasta, Bruce Balfour, entinen NASAn tutkija, on tehnyt parhaansa, jotta Outpost näyttäisi realistiselta. X-Wingeihin sun muihin tottuneen pelaajan mielestä Outpostin alukset näyttävät lähinnä rautalankahäkkyröiltä.
Balfour on kunnioittanut Kuuhun laskeutumisen 25-vuotisjuhlaa ymppäämällä Outpostiin alkuperäistä äänimateriaalia Apollo 11:n lennolta. Esimerkiksi ensimmäinen planeetan pinnalle laskeutuva miehistönkuljetusalus on ristitty Armstrongin kuumoduulin mukaan Eagleksi, jotta PC:n kaiuttimesta voi rätistä autenttisesti: "The Eagle has landed".
Outpostin epäonnistuneesta musiikista ei kannata puhua. Sen sijaan pelilevylle ympätty Gustav Holstin Planeetat-sinfonian Mars-osan orkesteriversio on kuulemisen arvoinen. Windowsin Media Player -ohjelman avulla sen saa soimaan myös pelin taustalle.
Äänitehosteista tekoälyohjelmalle annettu nuoren naisen ääni kutkuttaa mukavasti. Se tihkuu niin pirullista sarkasmia, ettei pahemmasta väliä. Saman naisäänen ymppääminen Outpostin helppejä lukemaan ei ole yhtä onnistunut ratkaisu.
Puutostautiepidemia
Outpostin mainoksissa luvattiin seitsemän hyvää ja kahdeksan kaunista. Jopa pelin surkean kurja ohjekirja sisältää suurimman osan luvatuista ominaisuuksista, samoin ohjelman helppi. Mutta pelistä itsestään ne puuttuvat. Vain READ.ME-tiedosto kertoo koko totuuden. Eikä kyse ole mistään pikkujutuista.
Siirtokuntien välille ei esimerkiksi voi muodostaa diplomaattisia tai kauppasuhteita. Myös rautatieyhteyden rakentaminen kulkutauteja levittämään on unohdettu. Edes malmien ja muiden resurssien rahtaus teitä myöten ei käy, sillä tiemateriaalin valmistus saati teiden rakentaminen ei onnistu. Niinpä ruudulla ei näy yhtäkään kuorma-autoa, vaikka niiden valmistukseen voi tuhlata resurssejaan.
Toinen suuri puute on vaihtoehtoisten tekoälyjen puuttuminen. Vielä keväällä Bruce Balfour lupasi pelin sisältävän persoonallisesti käyttäytyviä tekoälyohjelmia, joille pelaaja voi jättää siirtokuntansa rutiiniasioiden hoidon _ jos uskaltaa.
Pahinta on kuitenkin se, että Outpost on käytännössä installoitava kokonaan kiintolevylle: kaikki 36 megaa. Vähimmillään peli vie toki vain viisi megaa levytilaa, mutta tällöin pelaaminen on sellaista nytkimistä, että tietokonepeliväkivalta on vakavana uhkana.
Sierra On-Line on antanut Outpostille tyytyväisyystakuun: jos asiakas ei ole peliin tyytyväinen, hän saa vaihtaa sen. Arvannette seuraukset. Hyvin pian Outpostin julkistamisen jälkeen Sierra onkin ilmoittanut päivittävänsä ilmaiseksi jokaisen rekisteröidyn Outpostin, jahka lopullinen versio luvattuine ominaisuuksineen saadaan valmiiksi. Myös pelin ohjekirja korvattaneen alun perin vinkkikirjaksi kirjoitetulla opuksella. Toivottavasti tarjous pätee myös Suomessa.
Realismia eli ei
Koska Outpostia mainostetaan nimenomaan realistisena avaruussimulaationa, istutin pelin ääreen Suomen ensimmäistä satelliittia TKK:n Avaruustekniikan laboratoriossa suunnittelevan J-P Luntaman. Hän kehui Outpostin teknologian epäseksikästä mutta realistista ulkonäköä, mutta löysi pieniä kauneusvirheitä. Esimerkiksi avaruudesta avaruuteen laukaistavien satelliittien päällä on suojus, jota tarvitaan vain ilmakehän läpi kulkevissa laitteissa.
Myös Outpostin sijoittaminen oman aurinkokuntamme ulkopuolelle herätti ihmetystä. Paljon käytännöllisempää olisi ollut sijoittaa tukikohta esimerkiksi Kuuhun, vaikka alkudemossa vihjaillaankin koko aurinkokunnan joutuvan lähiaikoina meteorimyrskyn kouriin. Vastaavasti olisi tullut halvemmaksi kaivaa maan alle niin tukeva 200 hengen itseriittoinen bunkkeri, ettei se olisi edes tärissyt meteoriitin iskiessä. Kritiikistä huolimatta jouduin ajamaan asiantuntijavieraani Outpostin kimpusta kello kolmelta aamulla, että pääsin nukkumaan.
Allekirjoittanutta puolestaan ihmetyttää Outpostissa se, miten ihmiset jättävät ennemmin tukikohtansa rappiolle kuin keskeyttävät opintonsa! Koko ajatus jakaa parinsadan hengen väestö lapsiin, opiskelijoihin, työläisiin, tutkijoihin ja eläkeläisiin tuntuu vähintään keinotekoiselta. Semminkin kun pelkistä lapsista koostuva asujaimisto voi hetkessä muuttaa kaikki asuntonsa ilotaloiksi, koska poliisiasemaa hoitamaan ei riitä aikuista!
Ilman kunnon ohjeita pelaaja jää Outpostissa helposti jumiin. Hänen on mahdotonta tietää, miksi raaka-aineet loppuvat aina parin sadan kierroksen jälkeen, tai miksi väestössä ei ole hetken kuluttua yhtään työntekijää, mutta satoja opiskelijoita, tai miksi ihmiset ovat aina niin tyytymättömiä, että siirtokunta tyhjenee sadan ensimmäisen kierroksen aikana. Toki pelaaja voi kokeilla selvitä "yritä ynnä erehdy ja yritä uudelleen" -menetelmällä, mutta sillä kurin Outpostin opiskelu vie viikkoja.
Vuoden odotetuin uutuus on vuoden pahin pettymys. Sinällään Outpost on ihan kohtuullinen, etenkin jos joku kirjoittaa sille uuden ohjekirjan, mutta se voisi olla niin paljon paljon enemmän.
68
