Uusi konsolisukupolvi alkaa heräillä Rautapihan montuissa. Nyt pitäisi alkaa voivotella PC-paran puolesta: uudet superkonsolit valtaavat pelimarkkinat.
Vaan enpä jaksa. Maalaan seinälle isomman pirun ja ennustan, että konsolibisnes luhistuu vuosien 2007-2008 paikkeilla. Ensimmäistä nämä ennustukset vakavasti ottavaa kolautan nostraan ja potkaisen damuksille. (Paitsi jos olenkin oikeassa, silloin julistaudun visionääriksi.)
Mikä ihmeen konsoleiden maailmanloppu? Toki PS3 ja Xbox 2 ovat uusia etappeja matkalla kohti fotorealistista vaihtoehtomaailmaa, jossa pelataan älypuvut päällä. Grafiikka paranee ja pelit paranevat, uusi teknologia mahdollistaa pelihahmoille tunteet. Mikä voi mennä pieleen?
Se, että huimille visioille pitää löytyä maksaja.
Mukana kahvikeitin
Uudessa konsolissa on sellainen ongelma, että koneen hintalappu järkyttää ja pelejä sille on kolme. Uuden konsolin on keksittävä herkullinen porkkana.
PS2 myi alussa hyvin jo siksi, että se oli samalla DVD-soitin, ja oikeita pelejä odotellessaan sai pelata ykkösen karuja pelejä. Moni ostaja viis veisasi peleistä, eikä ihme. Kun kaiken hypen jälkeen ensi kertaa näin PS2:n julkaisupelit, varsinkin Time Splittersin, nauroin ensin viikonlopun, kävin syömässä ja jatkoin nauramista keskiviikkoon asti.
Vaan mikä porkkana uusista konsoista löytyy? Nykytietojen valossa ei mitään. Xbox 2:sta ei tiedetä oikeastaan muuta kuin se, että Microsoft aikoo ampua itseään jalkaan harkitsemalla kiintolevyn korvaamista flash-muistilla. Nintendon Revolution on vasta nimi ilman speksejä. Eikä välttämättä edes oikea nimi.
Onneksi Sonyyn voi luottaa. Firm aloitti kevyesti kertomalla miten Pleikka 3:n Cell-prosessori osaa yhdistää voimansa muiden Pleikka 3:sten kanssa internetin läpi ja näin moninkertaistaa tehonsa. Köh, köh.
Uusi kierros on juuri alkanut. YleX:n uutistenlukija luki äänenkään värähtämättä, kuinka uusi soluprosessori on kymmenen kertaa nopeampi kuin nykyiset prosessorit ja kuinka tavanomaisesta PC:sta tulee tarpeeton. Seuraavaksi odotan uutista siitä, kuinka CIA epäilee, että Sony on löytänyt UFO:n, koska Cell on niin edistynyttä tekniikkaa, ettei Maassa siihen itse pystytä.
Historia toistanee itseään, ja niin PlayStation 3 kuin Xbox 2 pyörinevät nimellisesti tehoiltaan jossain nykyisen keskiverto-PC:n luokassa (mikä on käytännössä paljon enemmän, koska pelit optimoidaan yhdelle alustalle ja tv-resoluutiolle).
Kun DVD-soittimiakin saa lähimarketista kuudella kympillä, ei uusille konsoleille jää oikein muuta oheisporkkanaa kuin löysä kodin viihdekeskuskonsepti, joka ei kiinnosta enää edes kiviä. Niinpä uusien konsoleiden myynti jää pelien harteille, niin pelottavaa kuin se onkin.
Köyhät kyykkyyn
En epäile, etteikö seuraava konsolisukupolvi tarjoaisi häkellyttäviä audiovisuaalisia elämyksiä. Olettaen, että jollakulla on varaa tehdä niitä.
Jo nykykonsoleilla meno on ollut niin kovaa ja kallista, että ainakin pari pelitaloa vuodessa oikaisee koipensa, puhumattakaan lukuisista pelitiimeistä, jotka hajotetaan. Tuskin oli Thief: Deadly Shadowista maali kuivunut, kun Ion Storm tapettiin.
Uuden konsolisukupolven mukana kehitykseen kuluva aika ja kehityskulut moninkertaistuvat geometrisesti. Tästä ollaan jo kovin huolestuneita, sillä millä ne rahoitetaan? Konsolipelit ovat jo nyt kalliita, varsinkin kun liian usein 60-70 euron peli tarjoaa 6#8 tuntia yksinpeliaikaa. Nykyisten konsolipelien kipuraja on 80 euroa: sen yli ei makseta. Silti paine hinnankorotuksiin on kova, kertovat pelitalot.
Mitäpä uuden sukupolven Halo 3:sta tai Gran Turismo 5:stä joutuu maksamaan? Sata euroa on jo niin kova psykologinen este, että sitä tuskin ylitetään, mutta ysillä alkava hinta kuulostaa uskottavalta. Ei se ehkä kuitenkaan ole paras myynninedistäjä.
Alussa kiitos seisoo
Vaikka konsolimaailmassa vallitsee liikuttava lapsenusko tulevaisuuteen (paras peli on aina tulossa), ilman muita porkkanoita vaikutus pitää tehdä jo julkaisupeleissä.
Näissähän viimeksikin loistettiin. Pleikkarilla valittiin huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoa, Xboxilla oli sentään Halo (ja sillä sit pärjättiin pual vuat) ja Cube oletti, että me olemme niin hyviä, että on varaa jättää DVD-toisto ja A-ryhmän pelisankarit pois.
Ykkös-Pleikkarin omistajalla oli akuutti tarve vaihtaa parempaan, sillä Pleikkari ykkösen pelit näyttivät aika kammottavilta PS2:n syntymän aikoihin. Tuleeko ero olemaan yhtä iso? Xbox- ja PS2-pelit näyttävät vielä ihan hyviltä, osa jopa erittäin hyviltä.
Mutta toki pelien taso tulee olemaan ihan toista? Totta, ennennäkemätön grafiikka teki Doom 3:sta loistavan pelikokemuksen. Jos jostain olen varma, niin siitä, että huippukalliiden pelien kanssa pelataan niin varman päälle, että nykyiset ajat tuntuvat luovuuden ja kokeilun paratiisilta. Pelien budjetit alkavat olla elokuvien luokkaa, mutta niiltä puuttuu kokonaan DVD- ja VHS-markkinoiden tuoma tulonlähde.
Artisti maksaa
Millä uusien pelien hintaa painetaan alas? Konsolivalmistajat alentavat pelien lisenssimaksuja? Aiiiiivan varmasti. Moninpeleistä tulee kultakaivos? Pelottavaa kyllä, uskosta tähän näkyy merkkejä.
Lyhytnäköisenä ratkaisuna on riisto ja halpatyövoima. Erään ison pelitalon työntekijä väitti julkisuudessa, että heidän firmassaan harrastetaan mahdottomia deadlineja. Kun niissä ei pysytä, ylityö tehdään ilmaiseksi tai kenkä heiluu.
Juuso ja Peltsi kertoivat aamushoussaan mielenkiintoisen faktan. Pelinsuunnittelu on nykyään kaikesta tärkeintä, sillä valmiit, tarkat pelisuunnitelmat viedään Intiaan halvalla koodattaviksi, sillä siellä ne parhaat ohjelmoijat ovat. Ensin nauratti, sitten mietitytti.
Näillä vaihtoehdoilla aivan varmasti pelien laatu tulee olemaan ennennäkemätöntä tasoa. Toki pelit ovat tuotteita, ja lahjakkaita pelintekijöitä tunkee alalle päähän potkittavaksi.
Kolmas kerta toden sanoo
Pelibisnes on elänyt neiti Massamarkkinoiden siivellä, sillä pelaaminen on pop. Mutta ei enää kauan, sillä kolmas kierros on yleensä kohtalokas.
Ensin oli Pleikkari 1, joka myi konsolipelaamisen massoille. Se oli uutta, tuoretta ja trendikästä. Pleikkari 2 (ja muut) jalostivat konseptin ja tekivät siitä arkipäivää. Pleikkari 3 (ja muut) ovat taas sitä samaa kakkaa, tämähän on jo nähty. Kun menet ulos, kutsu seuraava kuuma trendi sisään.
Visioni siis on, että seuraava konsolisukupolvi jysähtää juoksuhiekkaan, kun kalliit konsolit eivät tarjoa tarpeeksi uutta ja hintakipurajan ylittävät pelit eivät kiinnosta vanhoihin konsoleihin vielä täysin tyytyväisiä pelaajia. Osaksi tasapaksujen pelien ansiosta massamarkkinapelaaminen tulee ilmiönä menemään muodista.
Konsolibisnes luhistuu kasaan ja torakan lailla hengissä pysyvä PC-peliskene katselee vierestä voitonriemuinen katse kylmissä hyönteisen silmissään.
Ja jos seuraava konsolisukupolvi vielä onnistuukin, PlayStation 4:lle ja Xbox 3:lle neljä pelitaloa tekee yhteensä kuusi peliä vuodessa. Yksi niistä on Electronic Arts.
