He ovat taas täällä, nuo ex-lohikäärmeet, jotka ihmishahmon saatuaan tuntevat nimen Bub ja Bob. Kyseessä on yksi kevään odotetuimmista tasohyppelyistä: Parasol Stars.
Bub ja Bob saivat Sateenkaarisaaret selvitettyään tyytyväisiltä asukeilta kiitokseksi maagiset sateenvarjot. Samalla he saivat kuulla ilkeämielisestä Chaostikahnista, jonka söpöläisarmeija on kansoittanut maailmankaikkeuden kahdeksan planeettaa. Hetkeäkään empimättä, ilman pelon häivääkään sankarimme lähtevät puhdistamaan universumia uudesta uhasta.
Parasol Starsin historia on jokseenkin erikoinen. Vaikka pelin taustalla on Taiton (kolikkopelifirma) tekijätiimi, ei peli koskaan ilmestynyt kolikkopelinä. Tätä ennen se on ilmestynyt ainoastaan PC-Engine-versiona, mihin Amiga-versiokin perustuu. Kyseessä ei siis ole kolikkopeli- vaan konsolipelikäännös. Täytyy toivoa, että Oceanin koodaajat ovat saaneet selvitettyä kaikki mahdolliset salaiset bonukset ja huoneet: Taito ei huhujen mukaan ole ollut kovin avulias tässä tehtävässä.
Bub ja Bob -saagan ensimmäisessä osassa brontosauruksemme sylkivät kuplia, sitten he viskoivat sateenkaaria. Nyt heillä on pikku kännyissään vaarattoman näköiset sateenvarjot. Traditioon sopien ne ovat kuitenkin käyttäjäystävällisyydessään erittäin monipuoliset: ne toimivat kilpenä ja laskuvarjona, niillä voi vangita vihollisen ja sinkauttaa sen päin muita, saman voi tehdä myös Bub Bobille (ja päivastoin). Lisäksi niillä voi kerätä taivaasta satavia kykypisaroita ja suihkauttaa vaikkapa bubblebobblemaisen hyökyaallon luikertelemaan pitkin tasoja.
Tällä kertaa pelialue koostuu huoneista, jotka täytyy Bubble Bobblen tyyliin tyhjentää ennen etenemistä. Seitsemän onnistuneen tyhjentämisoperaation jälkeen on vuorossa isohirviön eli lopputasonvartijan tervehdys. Siitä selvittyään sankarimme hyppäävät seuraavalle graafisesti eri teeman omaavalle planeetalle, joita on kaikkiaan kahdeksan.
Ensimmäisen pelikerran huomiot ovat myönteisiä: peli on yhdellä disketillä, lataus suhteellisen nopeaa. Graafisesti peli jatkaa saagan edellisten osien linjoilla, samoin äänellisesti. Huoneet ja niitä kansoittavat oliot ovat värikkäitä, hyvin piirrettyjä ja riittävästi animoituja. Taustagrafiikka on (onneksi) hillitympää eikä näin aiheuta erottumisongelmia eikä ylimääräistä sekavuutta. Musiikki ja äänet ovat teemaan sopivia, tosin ne eivät hyödynnä erityisesti Amigan äänivaroja. Loppusöpöläisten kanssa tanssitaan jostain syystä Lambadan tahdissa.
Selkäydin oppii erittäin nopeasti sateenvarjojen hallinnan ja pelistä pääsee nauttimaan lähes välittömästi. Vauhti on melkoinen ja aluksi tunnelma on jopa kaoottinen: eläviä ja kuolleita vihollisia lentelee ympäriinsä, hedelmiä ilmestyy ilotulituksenomaisesti, kykypalleroita sataa niskaan koko ajan. "Cleared"-teksti saattaa ilmestyä näkyviin kesken sateenvarjon hysteerisen heiluttelun ilman että on itse ehtinyt hahmottaa tilanteesta mitään.
Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin selkiytyy ja pelin hienoudet pääsevät esiin. Pelattavuus on saatu jälleen kerran bubblebobblemaiseen vireeseen. Törmäysarviointi (collision detection) on sopivan antelias, ilotikkuvaste nopea ja sujuva. Hidastumisia ei juuri tapahdu paitsi aivan ohikiitävästi kaikkein maanisimmilla hetkillä, pelinautintoa ne eivät onneksi ehdi haitata. Sivuttaisvieritys on pääosin siistiä ja huoneitten välillä vaikuttavan nopeaa.
Bonusesineitä ilmestyy kaikissa huoneissa. Niitten kerääminen tuo lisänopeutta, ylimääräisiä hedelmiä, salamia, pommeja, erityiskykyjä. Nämä ilmestyvät itsestään ja katoavat kun viimeinen olio on eliminoitu. Vastaavasti ilmestyy sinisiä ihmeikoneja, joiden avulla on mahdollista päästä salaisiin huoneisiin. Edeltäjän timantinkeräyshuumaan ei valitettavasti ylletä.
Hedelmien ja muiden namupalojen ilmestyminen kuvaruutuun on tuttua jo aikaisemmista Bubin ja Bobin seikkailuista, mutta tällä kertaa niiden ilmestyminen on käsittämättömän runsasta. Hyvä namunpoimija lisäksi palkitaan lisäyrityksillä (continues), joita on pelin alussa tarjolla vain kaksi.
Yksi ehdottomasti tärkeimpiä piirteitä tässä pelitrilogiassa on tietty jatkuvuus. Sankarit ovat tietysti samat ja bonusjärjestelmä yhtä yllätyksellinen kuin ennenkin. Useat bonusesineet aiheuttavat myös miellyttävän deja vu'n tunteen. Lisäksi sekä Bubble Bobblen että Sateenkaarisaarten asukit tekevät ansaitun come backin jossain vaiheessa peliä. Kaikki tämä syventää aikaisempiin osiin perehtyneen pelinautintoa.
Jälleen kerran pelin selvittämiseksi ei riitä pelkästään kaikkien kahdeksan planeetan läpipelaaminen. Rainbow Islandsissahan timanttien onnistunut keräily sai aikaan toisenlaisen, oikean lopun. Tällä kertaa peliin on piilotettu kolme salaista planeettaa/osiota, joiden löytäminen ja selvittäminen vaaditaan maailmankaikkeuden lopulliseen pelastamiseen. Tämä lisää huomattavasti pelin haasteellisuutta.
Siinä missä Rainbow Islands oli kuitenkin pelillisesti ja ideallisesti askel eteenpäin, on Parasol Stars paluu takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Kotelon päällä lukee Rainbow Islands II, kun itse asiassa tulisi lukea Bubble Bobble II. Tämä on oikeastaan pelin ainoa merkittävä heikkous. Pelin mainio pelattavuus varsinkin kaksinpelinä nostaa kuitenkin Parasol Starsin klassikoitten joukkoon.
Taito on ilmeisesti ideoimassa jo saagan neljättä osaa. Toivottavasti sen yhteydessä voidaan varauksetta puhua Rainbow Islands II:sta.
90
