Strategistit ovat odottaneet jo ikuisuuden Patriotia, joka simuloi muutaman vuoden takaisen Irakin sodan maataisteluja. Pelin komea laatikko sekä tuottajayhtiö Three-Sixty Pacific tuovat heti mieleen Harpoonin, saman firman aikaisemman, jo käsitteeksi muodostuneen menestystuotteen.
Harpoonin ystäviä, samoin kuin muitakin sotapelifaneja odottaa kuitenkin rankka pettymys: Patriot on raivostuttavan sotkuinen ja keskeneräinen tuote, jota ei olisi ikinä saanut päästää markkinoille.
Esitutkimuksesta täysi kymppi
Patriot sisältää Operaatio Aavikkomyrskyn eri vaiheista reilut kymmenkunta skenaariota, joita voi pelata läpi sekä irakilaisten että amerikkalaisten housuissa. Sekä skenaarioiden alkutilanteet että toimintaohjeet vaikuttavat todellisilta ja kiinnostavilta. Harmittavasti skenaariot ovat erillisiä kahakoita Harpoonin tyyliin, eikä varsinaista yhteennivoutuvaa kampanjamoodia ole.
Patriotin suunnittelijat ovat perehtyneet aiheeseen kiitettävän hyvin, esimerkiksi käytössä olevat yksiköt ja komentosuhteet perustuvat aitoon sodanaikaiseen organisaatioon. Eikä detaljien puuttumisestakaan pääse valittamaan, kalustoa ja yksikköjä pääsee tarkastelemaan komppaniatasolla asti, mikä tyydyttää varmasti pedantimmankin sotapelifriikin. Mukana tulee Harpoonin tyyliin mahtava graafinen tietokanta käytetystä kalustosta.
Päällikön päiväkäskyt
Kun pelattava skenaario on valittu, on kenulla mahdollisuus muokata joukkojen toimintakäskyjä. Käskyt ovat hyvin pelkistettyjä toimintaohjeita yksiköille, esimerkiksi yksikkö voi joko siirtyä, hyökätä, viivyttää tai puolustaa. Lisäksi kullekin yksikölle on määritelty etenemisreitti, jota se käyttää siirtyessään tai hyökätessään. Ylemmälle yksikölle annetut käskyt koskevat yleensä myös alempia yksiköitä, mikä _ jos idea toimisi _ helpottaisi joukkojen johtamista.
Skenaariot alkavat täydestä toiminnasta, jossa yksiköt ovat sijoitettu paikoilleen ja viholliskosketukseen. Strategia on saneltu toimintaohjeissa etukäteen, ja taktiikkakaan ei miettimistä vaadi. Kaiken huipuksi Patriotissa ei pelaajaa tarvita kuin skenaarion käynnistämiseen ja yksiköiltä tulevien raporttien lukemiseen: useimmat skenaariot "voittaa" tekemättä yhtään mitään! Toisaalta jos onkin ollut tarkoitus kuvata amerikkalaisten voiton helppoutta...
Vaikka pelin mekaniikka ei toimikaan, hyviä ja kunnianhimoisia ideoita pelistä kyllä löytyy: esimerkiksi eri yksiköille jaetut toiminta-alueet on hyvä yritys realismin suuntaan, samoin kuin hyökkäysnuolten käyttö graafiseen havainnollistamiseen on lupaava idea. Kuitenkin ne harvat Patriotista löytyvät hyvät väläykset hukkuvat muun epäpätevyyden keskelle.
Kaikkien keskeneräisyyksien äiti
Valittamista piisaa pelkässä toteutuksessa jo muutaman kymmenen miinuspisteen verran: isommat skenaariot pyörivät jumalattoman tahmaisesti 486:ssakin, ohjelma kaatuu satunnaisesti (testattu kahdella eri koneella), käyttöliittymä on epälooginen ja buginen, toiminta-alueet ja prioriteetit eivät tunnu toimivan alkuunkaan, reittinuolet eivät toimi kuin divisioonatasolla, skenaarion toimintaohjeita ei voi lukea ellei poistu käyttöjärjestelmään ja aloita peliä uudestaan _ vastaavia matoja löytyy kymmenittäin.
Pelin ideakaan ei kestä tarkempaa syyniä _ toisaalta peli menee älyttömiin nippelitarkkuuksiin, toisaalta välillä sorrutaan hyvinkin raisuihin abstraktointeihin: esimerkiksi niinkin olennainen asia kuin ilmatoiminta on Patriotissa ohitettu lähes täysin. Taustakarttakin on pelkkä kuva, jolla ei ole mitään merkitystä _ panssaripataljoonat saattavat uiskennella keskellä Persianlahtea. Toisen ääripään esimerkkinä viholliselle tuotetut tappiot ovat aina selvillä jeeppien tarkkuudella.
Super-VGA _ miksi?
Peli käyttää Super-VGA:n 640 x 480 256-väristä tarkkuusgrafiikkatilaa, johon useimmat SVGA-kykyiset kotikoneetkin pystyvät. Vaatimuksena on lisäksi VESA-näyttöajuri, jollainen yleensä toimitetaan SVGA-näyttökortin mukana.
Hienosta näyttömoodista ei ole paljoakaan iloa kun pelin ohjelmoijilta on loppuneet taidot kesken. Valikot ja ikkunat ovat kyllä ihan kelvollisen näköisiä, mutta matoja löytyy luvattomasti esimerkiksi karttojen zoomaustoiminnoista ja viesti-ikkunoista. Lisäksi ohjauspaneeleille on varattu kohtuuttoman paljon tilaa tilannekarttojen kustannuksella, jolloin suhteettoman suuret yksikköikonit sulautuvat yhdeksi mössöksi. Miksei Super-VGA-moodia ei ole hyödynnetty suurempiin karttoihin?
Pahimpia puutteita on pelin manuskojen köykäisyys. Mukana on kolme ohutta läpyskää, joissa jotkut asiat kerrotaan kahteen kertaan, jotkut asiat eri tavalla eri paikoissa ja suurin osa olennaisista asioista sivuutetaan lähes kokonaan. Pelin mekaniikasta oli mahdotonta saada selkoa ilman tietoverkkojen ja Three-Sixty Pacificin apua.
Tekijät sotaoikeuteen!
Patriotin mukana tulee nöyristelevä lappunen, jossa mainitaan että testausvaiheessa Patriotin testaajat ovat esittäneet lukuisia hyviä parannusehdotuksia ja korjausversio lähetetään rekisteröidyille käyttäjille ilmaiseksi. Lisäksi kehotetaan kärsivällisyyteen pelin opettelussa vedoten siihen, että oikeankin sodan johtaminen on monimutkaista puuhaa.
Mielestäni näin pahasti keskeneräisen tuotteen päästäminen markkinoille on hävytöntä rahastusta ja lupaus paikkausversiosta hamassa tulevaisuudessa ei paljon asiaa paranna. Patriot olisi voinut olla erinomainen peli ja seuraava versio on varmasti uuden arvostelun arvoinen. Tämä kädessä oleva jenkkiversio (versio 1.00) on kuitenkin kelvoton tekele, toivottavasti Electronic Artsin kautta Euroopassa julkaistavassa versiossa olisi edes suurimmat virheet korjattu.
30
