En ollut uskoa silmiäni, kun avasin elokuun puolivälissä ilmestyneen MCV:n: Iso-Britannian virallisella listalla oli top kympissä peräti seitsemän Nintendon julkaisemaa peliä, loputkin kolme multiformaattia olivat myös Wiille ja Transformersia lukuun ottamatta DS:lle. Mitä ihmettä kesälomani aikana oikein oli tapahtunut?
Itse asiassa Nintendo ei ollut tehnyt vallankumousta kesän aikana, vaan DS:n ja Wiin julkaisemisesta lähtien. DS:n nimiin olen vannonut koko ajan: stylus-ohjaaminen on nerokasta ja ah niin luonnollista ja helppoa. Sen sijaan on pakko myöntää, että olin Wiin suhteen hiukan skeptinen. Wii on kuitenkin ilmiselvästi löytänyt sen kohderyhmän, johon Nintendo alun perin tähtäsikin: pelaamattomat. Wiimote-ohjaus kun on ah niin luonnollista ja helppoa.
Niinpä britit nyt kilvan pelaavat Nintendolla. Ensimmäisen puolen vuoden aikana peräti 53 prosenttia Britanniassa myydyistä koneista oli Wii ja käsikonsoleista 72 prosenttia DS. Pelejä Wiille myytiin puolisentoista miljoonaa ja DS:lle huikeat yli neljä miljoonaa.
Suomessakin mennään samaan suuntaan, mutta Nintendon maahantuojan Amon Minna Kaivolan mukaan hitaammin. Kysyntää on maailmanlaajuisesti niin paljon, että tuotantokapasiteetti ei riitä ja välillä on myytävä ei-oota. Myyntimääriä on turha kysyä, Nintendo ei niitä maakohtaisesti julkista.
Mutta miten tässä näin kävi?
"Meillä on ollut oikea lähestymistapa ja olemmekin saaneet pelaajiksi paljon naisia ja vähän iäkkäämpiä. Älypelit ovat todella suosittuja, mutta niiden jälkeen uuspelaaja saattaakin siirtyä vaikka Marion pariin", toteaa tyytyväinen Kaivola.
Myös maailmanlaajuisesti Wii on uuden sukupolven voittaja 10,57 miljoonan myynnillä. Kakkosena ihan kannassa huohottaa Xbox 360 10,51 miljoonalla ja perää pitää PS3 4,32 miljoonalla myydyllä koneella. Wiin käyrä osoittaa kyllä niin jyrkästi ylöspäin, että Xbox 360 saa tosissaan tehdä töitä pysyäkseen Wiin tahdissa. Aivan omissa sfääreissään huitelee DS 48,84 miljoonalla PSP:n tyytyessä puoleen eli 22,84 miljoonaan. Luvut ovat Video Game Chartsista elokuun lopulta.
Jo uuden sukupolven koneita odotellessa tunnelma oli vähän sellainen, että PS3 ja 360 skabaavat keskenään ja Nintendo puuhastelee ihan omiaan. Nintendo ei lähtenyt mahtava suorituskyky ja upea grafiikka -kisaan, vaan toisteli väsymiseen asti uudenlaisen pelaamisen sanomaa. Ala odotteli toiveikkaana, mutta GameCuben muistaen ehkä myös hiukan varovaisesti, mitä tuleman piti.
Ja tuli Wii, eli "GameCube kikkaohjaimella" tai "leipäkone-Wii: täällä tänään, poissa huomenna".
Jos Wii ei hiivu, vaan voittaa tämän sukupolven konsolikisan, sen vaikutukset konsolisodan seuraavaan kierrokseen (ja miksei tähänkin) ovat mielenkiintoiset. Kannattaako panostaa uuteen kalliiseen tekniikkaan vai keksiä oma pelaamisen vallankumous?
