Blizzardin pelit ovat kriitikon näkökulmasta mahdollisimman epäkiitollisia työtehtäviä. Niitä on lähtökohtaisesti mahdotonta arvostella oikein. Vaikka Pelit-lehdessä näkökulmamme on ensisijaisesti peliharrastajan, tietyn rajan jälkeen kyse on jostain aivan muusta kuin pelkästä hardcore-pelaamisesta.
Kovan linjan fanille Blizzardin pelit ovat elämäntapa. Heitä ei kiinnosta pelin aloituskynnys tai palkitsevuus lyhyellä aikavälillä, vaan ”End Game”, valmius viihdyttää kovimmalla vaikeustasolla vielä kymmenien tai jopa satojen pelituntien jälkeen. Elämäntapapelaajille End Game on kaikki kaikessa. Jos palkitsemismekanismit menevät liian pitkälle jatkuneesta pelaamisesta rikki, peli on heidän silmissään kuollut.
Ymmärrän End Game -intoilua, mutta en voi allekirjoittaa sitä. Täydellinen omistautuminen yhdelle ja samalle pelille ei ole minun juttuni. Kriitikkona ja yksityishenkilönä olen Diablo III:ssa vain kylässä. Ja koska vierasta kuuluu pitää hyvänä, on aivan selvää, että pelin kuuluu antaa minulle kaikki-heti-nyt. Se on ajan henki.
Tässä numerossa arvosteltu Diablo III:n konsoliversio on Blizzard-peliksi radikaali. Toisin kuin reilun vuoden ikäinen PC-originaali, konsoli-Diablo ei pihtaa legendaarisista esineistä, vaan päinvastoin oikein tyrkyttää niitä pelaajalle. Minusta säännölliset laatudropit tekevät pelaamisesta – pun intended – pirun hauskaa, mutta End Game -näkökulmasta konsoliversio lienee vakavasti kompromettoitu. Onko Inferno-vaikeusasteen hakkaamisessa enää mitään mieltä, jos sankari on viritetty tappiin jo monta kierrosta aiemmin? Oma vastaukseni on selvä: ”En tiedä, enkä välitä.”
Start Game voittaa omissa kirjoissani End Gamen. Muutama kymmentä pelituntia palkitsevammaksi viritettyä toimintaroolipeliä riittää aivan hyvin yhden syksyn tarpeisiin, onhan minulla muutakin pelattavaa! En muistelisi konsoli-Diabloa pahalla, vaikka palaisin asiaa vasta Reaper of Souls -lisäosan ilmestyessä.
Juuri tästä syystä Blizzard-pelien kritiikin on melkein mahdoton osua maaliinsa. Kriitikko voi puhutella joko elämäntapapelaajia tai mielenkiinnon kohteesta toiseen siirtyviä pelinomadeja, mutta teeskentelemättä ei molempia. Kirjoitin Diablo III -arvosteluni jälkimmäisille, toivottavasti en suututtanut ensiksi mainittuja.
Tuomas
