Iso-Britannia kuohui elokuussa. 17-vuotias poika tappoi julmasti 14-vuotiaan kaverinsa vasaralla ja puukolla. Paikallisen lehden, Daily Mailin mielestä syy oli Manhunt-pelin.
Tapahtumat saivat alkunsa, kun 17-vuotias houkutteli tuttavansa puistoon tapaamaan tyttöjä. Kun poliisi saapui paikalle, verinen murhaaja tunnusti kaiken. Syynä oli ryöstö.
Uhrin vanhemmat kuitenkin nostivat äläkän ja äiti kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka kaiken takana oli Manhunt-peli. Hän pystyi kertomaan pelin juonen ja sen, miten tapahtumat ilmiselvästi olivat saaneet inspiraationsa pelistä. Poliisia ei enää kuunnellut kukaan.
Suuret peliketjut Dixons ja GAME vetivät pelin pois myynnistä.
Sitten tapahtui käänne: Manhunt löytyi, mutta uhrin huoneesta. Peliä olikin siis pelannut uhri, ei tappaja. Siksi äiti tiesi pelistä niin paljon.
Onkin herännyt kysymys, miten K18-merkinnällä varustettu peli oli päätynyt 14-vuotiaan pelattavaksi. Eivätkö vanhemmat ole seuranneet nuorensa pelihyllyä? Onko koko perhe yhdessä pelannut peliä? Siksikö he peliä syyttivät?
Nyt kaikki väkivaltaiset pelit ovat syynin alla Iso-Britanniassa. Saarella perätään pelintekijöiltä moraalia ja keskusteluissa on löydetty peleistä myös rasismia. Lumipallo vyöryy.
En puolustele Manhuntia, joka on mielestäni sensaationhakuinen, inhottava peli. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi parempaa grafiikkaa, parempaa fysiikkamoottoria, parempia ääniä käytetään vain tekemään entistä inhorealistisempia pelejä.
Mutta en ymmärrä sitäkään, että koko pelibisnes pannaan suurennuslasin alle yhden tapahtuman vuoksi, varsinkin kun poliisit ovat koko ajan yrittäneet sanoa, että motiivina oli ryöstö, eikä pelillä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Keltainen lehdistö nosti vainon omien tarkoitusperiensä vuoksi: "Murder by PlayStation" -otsikko kirkui itsensä suoraan ostajien kukkaroille.
Pelifirmojen oma järjestö ELSPA yritti monessa eri yhteydessä korostaa, että pelaajia on monen ikäisiä ja että siksi joka pelissä on ikämerkintä. Että K18-pelit eivät ole 14-vuotiaiden kamaa. Että pelibisnes itse säätelee itseään.
Pelialan on kuitenkin korkea aika katsoa omaan napaansa. Niin kauan kuin muu kuin alan lehdistö ei osaa uutisoida peleistä kuin väkivallan, koko ala on vaarassa. Kun tarpeeksi kauan ja usein liitetään rikokset ja pelit toisiinsa, suuri yleisö alkaa siihen jo uskoa. Sitten se näkyy markkinoissa.
Pelintekijät hoi! Ei väkivalta ole kaunista. Käyttäkää luomisvoimaanne välillä johonkin muuhun.
