Impressionsin antiikki-simcityjen sarja jatkuu. Kolmen Caesar-pelin jälkeen siirrytään Niilin rantamille.
Pharaoh on muinaiseen Egyptiin sijoittuva kaupunkisuunnittelusimulaatio. Kuten tämän tyypin peleissä on tapana ollut, pelaaja omaksuu pormestarin roolin ja yrittää johdattaa hallitsemansa kaupungin historian kirjoihin.
Pormestarin työnä on kaavoittaa kaupunkilaisille asuinalueita, perustaa työpaikkoja ja rakentaa kuntoon tiet, vesihuolto ja julkishallinto. Sitten voi vain istua ja seurata kaupungin kehitystä. Pelaaminen on äärimmäisen hidastempoista ja aikaavievää, eikä suuri osa pelikansasta koskaan ymmärrä, mikä saa järkevän ihmisen istumaan tuntikausia näpertämässä kaupungin jonninjoutavia yksityiskohtia. En kyllä totta puhuen ymmärrä minäkään, mutta kummasti nämä aina jaksavat viehättää.
Sinuhe ja kumppanit
Pharaoh seisoo paljolti edeltäjänsä Caesar kolmosen harteilla. Grafiikka on saman tyylistä, pelimekaniikka käytännössä identtinen ja meininki kaiken kaikkiaan kovin, kovin tuttua. Ilkeämieliset voisivat väittää, että kyseessä on oikeastaan Caesar III+ uusilla grafiikoilla, ja taitaisivat olla vielä oikeassakin.
Onhan Egypti toki erilainen paikka kuin Rooma, joten kyllä erojakin on saatu aikaan. Egyptin maantiede oli muinoin ja on pitkälti yhä sangen erikoinen, valtakunnan laajasta nimellisestä pinta-alasta asutukseen ja viljelyyn kelpaa vain kapea kaistale Niilin rannoilla ja muutamat keitaat aavikolla. Päälle päätteeksi Niili vielä tulvii laajoille tasangoille lähes joka vuosi jättäen jälkeensä paksun kerroksen hedelmällistä mutaa, jolle Egyptin asema antiikin maailman vilja-aittana perustui. Pelissäkin tuottoisimmat farmit perustetaan tulvatasangoille, vaikka kuivemmillekin niityille voi viljaa kylvää. Kartta muuttuu vuoden mittaan melkoisesti Niilin rantojen vaeltaessa edestakaisin.
Aavikon reunamilla asuminen tekee vesihuollon järjestämisestä haasteellisen urakan. Egyptiläiset eivät osanneet rakentaa roomalaismallisia akvedukteja, joten vesi täytyi kantaa käsipelillä kaivoista koteihin. Kovin kauas asukkaat eivät viitsi vettä kantaa, joten keskelle hiekkaerämaata lähiön perustanut pormestari saattaa huomata synnyttäneensä säälittävän hökkelikylän, josta kulkutautien ja rikollisuuden on hyvä levitä muuallekin kaupunkiin.
Jos keskivertovirtaselta kysytään, mitä ensimmäisenä tulee mieleen Egyptistä, vastaus on taatusti pyramidit. Ja tottahan niitä pääsee Pharaoh'ssakin rakentamaan § ja mastaboja, sfinksejä, obeliskeja ja valtavia temppeleitä myös.
Aivan joka pelissä niitä ei kuitenkaan näe, sillä pienemmänkin monumentin kokoaminen on sen suuruusluokan projekti, että heikompaa hirvittää. Jo pelkästään aikaa kuluu vuosi jos toinenkin ja raaka-aineiden hankintakustannukset suistavat helposti kaupungin talouden pakkasen puolelle. Ei ihme, etteivät faaraot oikeastikaan aina ehtineet saada pyramidejaan elinaikanaan valmiiksi.
Kuten Caesarissa, myös Pharaoh'ssa jumalat ovat tärkeässä roolissa. Kukin viidestä pääjumalasta vastaa omasta erikoisalastaan, kuten maanviljelystä, käsityöammateista tai sotimisesta. Jos jumala katsoo tulleensa kaltoin kohdelluksi, hän osaa tehdä kaupunkilaisten elämän vaikeaksi, mutta vastaavasti asianmukaisesti lepytelty jumala muistaa aina silloin tällöin palvojiaan pikku siunauksilla.
Sota ja rauha
Peliä voi pelata hiekkalaatikkotilassa, jossa ei ole mitään ulkoa asetettua tavoitetta, yksittäisinä skenaarioina tai pitkänä kampanjana, jossa seurataan yhden suvun edustajien vaiheita halki Egyptin monituhatvuotisen historian. Vapaassa rakentelussa on aina viehätyksensä, mutta kampanjakin on mielenkiintoinen, tehtävät ja kaupunkien olosuhteet ovat vaihtelevia. Milloin kaivetaan kuparia aavikolla, milloin taas rakennetaan hautamonumentteja. Esimulgasussa vihjaamaani karttaeditoria ei ole eksynyt mukaan.
Pharaoh on erinomaisen helppo oppia, ja jos on pelannut Caesareita tai ylipäätään tämän tyylin näpertelypelejä, ei ohjekirjaan tarvitse pitkään aikaan koskea. Kampanjan alkutehtävätkin opettavat noviisin Khemin tavoille varmasti joskin vähän turhankin hitaasti, koko rakennusarsenaalin toivoisi saavansa käyttöön nopeamminkin.
Rauhallisen rakennustyön keskeyttää silloin tällöin vainolainen. Nuubialaiset, heetit ja muut naapurikansat janoavat Egyptin rikkauksia, joten sotimaankin joutuu. Kaupungin turvaksi voi pystyttää muureja ja värvätä sotilaita. Sethin suosiossa kylpevät voivat suhtautua vihollisten uhkailuihin naureskellen.
Niin kyllä toisaalta voivat muutkin, sillä kertaakaan ei minulle tullut vastaan vihollista, joka ei olisi yhdellä jalkaväkikomppanialla kukistunut, yleensä ilman omia tappioita vielä. Ylipäänsä sotiminen on melko turha lisä pelissä, varsinkin kun se on toteutettu melkoisen aneemisesti. Voihan joukoille käskyjä antaa jos jonkunlaista, mutta vaikutukset ovat kyseenalaiset. Spritet pakkautuvat helposti päällekkäin ja niin omat kuin vihollisetkin hortoilevat melko sekavasti sinne tänne. Sotastrategiapelinä Pharaoh on vähän kuin Command & Conquer kaupunkisimulaattorina: kyllähän siinäkin rakennuksia pystytetään, mutta... Sotimisen olisi voinut jättää tyystin pois tai ainakin toteuttaa rehellisen abstraktisti.
Kaavamaista kaavoitusta
Kuten sanottu, grafiikaltaan Pharaoh on hyvin Caesar III:n tyylinen, mikä ei totisesti ole moite. Rakennuksia on paljon erilaisia ja kaduilla käyskentelevät ihmiset on hyvin animoitu. Ihmisten lisäksi kartalla vaeltaa strutseja (joita kaupunkilaiset voivat metsästää), virtahepoja ja krokotiileja (jotka puolestaan voivat jahdata kaupunkilaisia). Erityismaininta täytyy antaa alku- ja välianimaatioille, jotka ovat erittäinkin hienoja.
Äänimaailma on monipuolinen, kaikille rakennuksille on oma äänensä: kutomossa kuuluu kangaspuiden kolketta ja toreilla katusoittajien musisointia. Kun ihmisiltä kyselee, miten kaupungin asiat sujuvat, he vastaavat kohtuullisen hyvin näytellyillä repliikeillä. Musiikki on sekin vaihtelevaa ja eksoottista, pelin nettisivuilta voi itse kukin käydä imuroimassa kappaleet mp3:ina ja muodostaa oman mielipiteensä.
Käyttöliittymä toimii jotakuinkin hyvin. Sim-pelien perinteiseen tyyliin hiirellä valitaan haluttu rakennustyyppi ja sijoitetaan se paikoilleen. Asuinalueet saa kaavoittaa haluamansa muotoisiksi, muut rakennukset ovat kiinteän kokoisia. Harmia aiheuttaa etenkin se, että maatilat ovat aina jäykän kolme kertaa kolme ruutua. Miksei niitä voisi muotoilla vapaammin, kuten asutusalueita, jolloin arvokkaat tulvaniityt saisi paremmin hyödynnettyä?
Myös julkiset rakennukset, kuten temppelit, koulut, veronkerääjät ja oikeustalot kärsivät samasta n*n-kaavoituksesta. Edes parin vaihtoehtoisen rakennusmallin tarjoaminen helpottaisi kaupunkisuunnittelua, nyt rakennukset sopivat usein huonosti yhteen ja kaupunkiin jää sinne tänne pieniä joutomaalänttejä.
Pientä huolta ja sydämentykytystä aiheuttaa se, että peli tarjoaa loppujen lopuksi turhan vähän tietoa kaupungin menosta. Usein ei voi olla aivan varma, ovatko rakennukset toiminnassa vai eivät ja kun eivät ole, mistä ongelmat johtuvat. Toisaalta suurta kaupunkia johtava pelaaja on tällaisenaankin sellaisessa informaatiotulvassa, että tietomäärän lisääminen voisi loppujen lopuksi heikentää pelattavuutta.
Ottaen huomioon, kuinka valtavasti pyöritettävää suuressa kaupungissa on, peli toimii kiitettävän bugittomasti. Grafiikka sekoilee hieman silloin tällöin, mutta se ei haittaa menoa. Hieman enemmän ärsyttää, kun kaupunkilaiset valittavat työn puutteesta, vaikka työttömyysprosentti on pyöreä nolla. Nämäkin väärinkäsitykset ovat onneksi melko lyhytkestoisia.
Sinänsä Pharaoh on tyypillinen lajityyppinsä edustaja, joten se varmasti löytää omat ystävänsä. Caesar-veteraanien kannattaa kuitenkin miettiä ja vaikka kokeilla demolla, jaksaako lisäannos samaa herkkua muutamalla uudella mausteella enää innostaa.
83
