Mikä tahansa firma, joka on tekemisissä luovan toiminnan kanssa, mutta tiivistää toiminta-ajatuksensa aina suosittuun iskulauseeseen "firman ainoa tarkoitus on tuoda osakkailleen rahaa" on matkalla alaspäin.
Pelibisneksessä tämä näkyy tosi hyvin, kun pörssiin menneet firmat joutuvat neljännesvuosittain tilille tekosistaan. Paineet hittitehtailuun ja pelien ennenaikaiseen julkaisuun ovat kovat. Runsaudensarvena nähdään Tauno Tavalliset, nuo yksinkertaiset sielut, jotka haluavat pelata jotain helppoa raskaan työ/koulupäivän päätteeksi.
Himossaan kupata Tanen lompsaa pelifirmat uivat innolla päävirtaa. Strategiapelejä, lentosimuja ja vastaavia marginaalipelejä tuomittiin kuolemaan oikealla ja vasemmalla. Kas kummaa: pelimyynti onkin lopsahtanut, jopa niin että PS2:n odotetaan pelastavan joulun pelimyynti. Mutta ainakin Japanissa PS2-pelien myynti ei vastaa lainkaan odotuksia, siihen ostetaankin DVD-levyjä ja ykkös-Pleikkarin pelejä.
Kosminen balanssi
Sieluton kevytkökkö näytti olevan tämän vuoden linja, mutta jokaisella voimalla on vastavoimansa, myös PC-peleissä. Jo Shogunin yllätysmenestys oli hienoa. Toinen esimerkki kosmisesta balanssista on Ion Storm, jonka vasen käsi tuotti jotain niin tarpeetonta kuin osaltaan Looking Glassia tappaneen Daikatanan, mutta sen oikea käsi tuotti Deus Exin. Deus Ex myy, Spector saa luvan tehdä Thief III:n ja palkkaa hommaan miehet, jotka olisivat tehneet pelin Looking Glassille.
Kun suuret firmat tanssivat pelimerkonomien huilujen mukaan, pienet nousivat esiin. Pienkustantajia on aina ollut vaihteleva määrä, mutta jostain syystä tänä vuonna ne ovat varastaneet näyttämön monta kertaa.
Lähinnä mielenkiintoisesta mutta ei kovin merkityksellisestä päästä on esimerkki A-Sharpin hyvin erilainen roolipeli King of Dragon Pass. Se on ainakin Suomessa ollut menestys, josta arvostelijoiden lisäksi ovat pitäneet pelaajatkin.
Matrix Games, joukko raskaan sarjan strategiapelaajia, tekee uusversioita strategiamaestro Gary Grigsbyn ikivanhoista klassikoista, tämän itsensä avustuksella ja alkuperäisiä lähdekoodeja hyödyntäen. Kesän kynnyksellä Matrix Games julkaisi Windows-yhteensopivan, parannellun version klassisesta Steel Pantherista nimellä Steel Panthers: World at War. Ilmaiseksi. Juuri kolmosversioon ehtinyt peli tarjoaa vihdoinkin sen TCP/IP-pelin, jota vuosia on toivottu. Ja juuri äsken Matrix julkaisi (ilmaiseksi) Grigsbyn legendaarisen War in Russian uusiksi. Lisää pelejä on tulossa. Jos jakaisin Vuoden Maineteko -mitaleja, Matrix saisi sellaisen.
King of Dragon Pass ja Matrix kuuluvat kuitenkin vielä helposti ohitettavaan kuriositeettiluokkaan.
Sirpaleita ja rintamia
Sissijulkaisijat myyvät pelejään vain internetissä, näin säästäen mainos-, PR- ja jakelukustannukset, eivätkä väliportaatkaan pääse maistamaan voitonkakkua. Tämä mahdollistaa elämisen joillain strategiapelien kaltaisella marginaalituotteilla. Näitä on netissä ihan kohtuupaljon.
Yli julkisuuskynnyksen on noussut kaksi. Shrapnell Games on usean pienen pelintekijän yhteenliittymä, joka julkaisee marginaalistrategiapelejä, kuten Brigade Combat Team ja Horses & Muskets. Nyt Shrapnell julkaisee kaksi peliä, jotka ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta. Sen odotetuin peli, järkähtämätön tankkisimu Steel Beasts on juuri aloittanut matkansa innokkaasti odottavien alan miehien käsiin (minä olen yksi) ja Space Empires IV, jatko suositulle shareware-avaruusstrategialle, on myös Shrapnellin listoilla.
Vielä paremmin menee Battlefrontilla, joka on kahden pelintekijän yhteenliittymä. Big Time Software eli Charles Moylan tunnetaan vuoropohjaisista lentotaistelupeleistä (Flight Commander 2, Achtung! Spitfire ja Over the Reich), majuri Holdridge karusta mutta monessa maassa sotilaskoulutuksessa käytetystä TacOps 3.0:sta.
Firman Combat Mission: Beyond Overlord on varsinainen hitti, josta on jo kaksi painosta myyty loppuun. Mekin onnistuimme töpeksimään tilauksen kanssa, joten sain tämän herkun käteeni vasta äsken. Jo viikonlopun kiivaan pelaamisen perusteella uskallan julistaa Combat Missionin vallankumoukselliseksi evolutionääriseksi strategiapeliksi ja yhdeksi Vuoden Peli -ehdokkaistani. Täällä se jo tiedetäänkin: pelin myynti kertoi että Suomesta tulee poikkeuksellisen paljon tilauksia.
Äly ei hoi eikä jätä
Sekin on kivaa että marginaalipeleille on tilaa, mutta varsinainen pointti on, kuinka uuden aallon näkyvimmät pelit Combat Mission ja Steel Beasts nöyryyttävät suurten pelifirmojen aikaansaannoksia kahdessa erittäin tärkeässä jutussa. Jostain syystä pikkurahalla, pikkuruisilla tiimeillä tehdyissä peleissä tekoäly ja tinkimätön ote yksityiskohtiin on ihan toista luokkaa kuin on totuttu.
Miksi isot pelifirmat tarjoavat vastukseksi lobotomiapotilaita, jos nyrkkipajat saavat aikaiseksi ihka oikeaa vastusta? Sekä Combat Mission että Steel Beasts jakavat yhden yhteisen jutun: niiden tekijät ovat tienneet mitä heidän pelissään pitää olla ja sitten rakentaneet siihen kuoren päälle.
Muutoksen pöhäys
Vaikka Combat Mission ja varmaan myös Steel Beasts ovat hyviä mannekiinejä sissijulkaisemisen eduista, mitään pienkustantajien vallankumousta ei varmastikaan tule. Edensoft teki siististi toteutetun, klassista heksakoulukuntaa edustavan strategisen tason Red Thunderin Neuvostoliitto-Saksa-maaottelusta, mutta joutui lopettamaan koko firman kiinnostuksen puutteen takia. Id aikoinaan oli verkkolevityksen esitaistelija Doomin kanssa, mutta Doom 2 kaupan hyllyltä lapioituna myi pirusti paremmin.
Pikkufirmojen ongelma on se, etteivät ne saa julkisuutta, eivätkä osaa sitä hankkiakaan. Suuremman firman The Piece of Crap IV: A Horde of Bugs arvostellaan, vaikka se olisi maailman keskinkertaisin peli, mutta pikkuisilta vaaditaan Combat Mission -luokkaa, jota ei yksinkertaisesti voi ohittaa. Puolustukseksi voi vain sanoa ettei niitä huomaa, jollei ole genrestä kiinnostunut. Combat Missionin ja Steel Beastin huomaan minäkin, mutta King of Dragon Pass olisi jäänyt, jollei herra Rintasaari olisi osoittanut omatoimisuutta.
William R. Trotter jenkkien PC Gamerista ansaitsee taputuksia siitä hyvästä, että hän on muistanut pientekijöitä palstallaan. Ja Combat Mission pääsi samassa lehdessä jo tasa-arvoiseen arvosteluunkin.
Ei sitä koskaan tiedä: Combat Mission voi poikia uutta näkyvyyttä pikkufirmoille, vähän samalla tavalla kuin Harry Potter nosti kustantamonsa huipulle ja pakotti noteeraamaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden.
Omatunto kuriin
On satavarma, että koska Steel Beastsin ja Combat Missionin hankkiminen Suomesta on luottokortittomalle hankalaa, näitä pelejä warettavat sellaisetkin joille piratismi on muuten vastenmielistä. Huono omantunnon saa hiljaiseksi, jos sulkee pelin hinnan kirjekuoreen ja lähettää tekijöille. Vain totaalinen kusipää kehtaa riistää tämän kokoluokan nyrkkipajoja.
