Pidätkö eniten Universal Picturesin, DreamWorks SKG:n, Miramaxin, Paramount Picturesin vai Warner Brosin elokuvista? Kysymys on typerä: eivät ihmiset valitse elokuviaan tuottajastudion mukaan. Sääntöön on yksi poikkeus: tietokoneanimaatiofirma Pixar.
Pixarin kuusi täyspitkää koko perheen animaatiokomediaa ovat kaikki olleet sekä kriitikko- että yleisömenestyksiä. Pixarin uusin, teattereissa parhaillaan pyörivä Ihmeperhe (The Incredibles) oli jo etukäteen vuoden varmin hitti. Pixar on tajunnut sen, minkä Disney on unohtanut. Kukaan ei tule katsomaan elokuvaa pelkän tekniikan vuoksi, oli se sitten kuinka hienoa tahansa. Kaiken pohja on aina hyvä käsikirjoitus.
Kaikista Pixarin elokuvista on tehty myös peli. Pixarin elokuvat ja videopelit ovat kumpikin digitaalisen taiteen alalajeja. Elokuvapelit ovat vanha juttu, mutta se, että sellaiset on tehty juuri Pixarin leffoista, on poikkeuksellisen loogista.
Steve Jobs on tietokonealan suuria legendoja. Ilman häntä Apple-tietokoneita ei kenties olisi olemassakaan. Apple-uran jälkeen Jobs kiinnostui George Lucasin imperiumin tietokonegrafiikan osastosta. Jobs osti firman 10 miljoonalla dollarilla vuonna 1986 ja antoi sille nimeksi Pixar. Ennen Ihmeperhettä Pixarin elokuvat ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti teattereissa 2,5 miljardia dollaria. Lisäksi dvd- ja vhs-versioita on myyty noin 150 miljoonaa kappaletta. Työntekijämäärä on kasvanut 44:stä 730:een.
Pixar on ollut elokuva-alan huipulla alusta alkaen. Siihen nähden lisenssipelit ovat olleet pettymys, vaikka Pixar itse ei niitä olekaan tehnyt. Esikoiselokuva Toy Story (1995) oli heti valtava menestys. Peli siitä tehtiin seuraavana vuonna. Alustoina olivat muun muassa Segan Genesis ja SNES-konsolit sekä PC. Sony PlayStation ilmestyi vasta muutama kuukausi myöhemmin.
Jo tuolloin luotiin perussäännöt tuleville Pixar-peleille. Se, että myöhemmin mukaan tulisi yksi ulottuvuus lisää, ei ollut kovin oleellista. Pelinä Toy Story koostui sivusta kuvatuista tasohyppelyosuuksista ja 3D-autoilusta. Suhteessa omaan aikaansa Toy Story saattaa olla yhä kaikkien aikojen paras Pixar-peli.
Toy Storya seurannut Ötökän elämää (A Bug's Life, 1998) on Pixaria heikoimmillaan. Silti elokuva on vallan mainio, mikä kertoo paljon Pixarin kovasta laatutasosta. Muun muassa PlayStationille, Nindendo 64:lle ja PC:lle tehty Bug's Life -peli (Pelit 1/99, 72 pistettä) sen sijaan on huono. Se näyttää ihan hyvältä ja on kokonaan 3D. Pleikka-versio oli jopa dubattu suomeksi. Jos Bug's Lifeä pitää kuvata yhdellä sanalla, sana on turhauttava.
Maailma odotti Toy Story 2:sta (1999) innokkaasti, emmekä joutuneet pettymään. Lopputulos on yksi kaikkien aikojen parhaista koko perheen elokuvista. Lisäksi mukana on oma huumorin taso aikuisille. Peliä odotettiin paljon hillitymmin. Toy Story 2: Buzz Lightyear to the Rescue (Pelit 1/00, 65 pistettä) oli kuitenkin selkeä kehitysaskel Bug's Lifestä. Disney Interactive sai aikaan sujuvan, elokuvan juonen mukaisesti etenevän toiminnallisen 3D-seikkailun. Avaruussankari Buzz Lightyear oli mainio tyyppi myös pelihahmona.
Monsterit Oy:n (Monsters, Inc., 2001) ilmestyttyä homma sujui jo rutiinilla. Pelistä oli muun muassa omat versionsa sekä PSonelle että Playstation 2:lle. Myös GameCube sai ensimmäisen Pixar-pelinsä. Puolituntematon Kodiak Interactive väsäsi Sonyn levitettäväksi tuttua kaavaan noudattaneen 3D-tasohyppelyn ja kevytseikkailun. Pelistä sanottiin, että se tylsistyttää vanhemman pelaajan ja turhauttaa nuoremman. Kehusanoja ansaitsi vain graafinen ilme.
THQ osaa myydä
Seuraavaksi Pixar-pelit astuivat uuteen aikakauteen, jota voidaan kutsua myös nykyajaksi. Nemoa etsimässä (Finding Nemo, 2003) rikkoi kaikki katsojaennätykset. Kriitikotkin hullaantuivat. Vaikka Nemoa etsimässä on kaikki kehunsa ansainnut, mainitsematta jäi, että Pixarin suurin mestariteos oli yhä Toy Story 2.
Kaikille mahdollisille nykyisille alustoille tehty Finding Nemo -peli oli jälleen sitä samaa kuin aina ennenkin. Tällä kertaa tosin seikkailtiin veden alla ja hypittiin vähemmän, mutta muutoin homma hoitui entiseen tapaan. Onneksi tehtävissä oli kuitenkin vaihtelua.
Liekö sitten syynä ollut enemmän elokuvan valtaisa menestys kuin pelin laatu, mutta Nemoa etsimässä myi myös pelinä mainiosti. Pixarin ja julkaisija THQ:n yhteistyö sujui hyvin, kumpikin osapuoli oli tyytyväinen.
THQ julkaisi myös upouuden Ihmeperhe-pelin. Siitä löytyy juttu tästä lehdestä. THQ ei ole muuttanut hittikaavaa: Ihmeperhe on täsmätuote satunnaisen pelaajan keskinkertaiseen makuun. Heitä on niin paljon, että on tuottavampaa vedota tuohon porukkaan kuin hardcore-padisteihin.
Jonkin aikaa sitten Pixar ja THQ ilmoittivat yhteistyönsä jatkumisesta. Pixarin seuraava projekti, kilpa-autoilupiireihin sijoittuva Cars on viimeinen yhteistyössä Disneyn kanssa tehtävä elokuva, ellei ihmeitä tapahdu. THQ hoitaa myös Carsin sekä peräti neljän seuraavan Pixarin ikioman elokuvan lisenssipelit.
Loogisesti ajatellen voisi olettaa, että Carsista tulee kilpa-ajopeli. Vaikka sellaisista ei ole puutetta, Pixar-pelien sarjassa se olisi askel uuteen suuntaan. Pixar-elokuvat tuskin muuttuvat huonoiksi jatkossakaan, mutta pelipuoleen kannattaisi keskittyä hieman tarkemmin. Kunnianhimoinen elokuva ansaitsisi rinnalleen yhtä kunnianhimoisen pelin.
