Selaimella pelattavista online-peleistä Planetarionia voidaan pitää päiväperhojen keskuudessa pioneerinä. Tämä avaruusstrategia on ohittanut jo 100 000 pelaajan rajapyykin.
Planetarion on yhdistelmä yksinkertaista avaruusstrategiaa, liittoumia ja sosiaalista elämöintiä. Omat kokemukseni Planetarionista ovat vasta toisen kierroksen alkuvaiheista eteenpäin, jolloin elettiin kesää 2000. Keskimäärin kierros kestää puolisen vuotta, jonka jälkeen systeemiä hienosäädetään ja aloitetaan jälleen alusta.
Tätä kirjoitettaessa kolmas kierros on juuri päättynyt ja neljännelle kierrokselle rekisteröityminen alkoi 20.4. Peli alkoi pyöriä 23. huhtikuuta, joten tätä lukiessanne neljättä kierrosta on kulunut parisen viikkoa.
Meillä kotona on oma planeetta...
Pelaaja saa rekisteröityessään planeetan. 25 planeettaa on galaksi, 25 galaksia muodostaa sikermän eli clusterin, jossa on täten 625 planeettaa. Maailmankaikkeuteen syntyy uusia sikermiä sitä mukaa, kun vanhat täyttyvät. Sikermiä on kertynyt neljännen kierroksen alusta lähtien parisen sataa, mikä antaa pienen käsityksen pelaajamääristä.
Pelaajan tehtävänä on kehittää omaa planeettaansa teknologisesti eteenpäin sekä haalia resursseja laivaston ostoa varten. Teknologiapuussa on jonkin verran tutkittavaa, joskin myöhemmissä vaiheissa valinnat alkavat poissulkea toisiaan ja niinpä merkittävimmäksi osaksi nousevat pelaajan tekemät valinnat. Pelaaja joutuu valitsemaan esimerkiksi valtavien taistelualusten prototyypeistä tai vaikka skannausmahdollisuuksien ja matkustusaikojen välillä.
Resursseja louhitaan asteroideista. Asteroidit ovat eräällä tavalla planeetan mahtavuuden mittari, sillä mitä enemmän asteroideja planeetta omistaa, sen enemmän se saa resursseja tickissä, pelin noin tunnin mittaisessa vuorossa, ja sitä enemmän pätäkkää voidaan laittaa laivaston ostamiseen. Laivasto on puolestaan planeetan toinen puoli, jolla hyökätään muille planeetoille ja puolustetaan itseään tai kavereita.
Asteroideja hankitaan aluksi skannaamalla. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkaillaan lähiavaruudesta irtonaisia asteroideja, jotka valjastetaan omaan käyttöön. Näistä saadaan jotakin kolmesta pelissä käytettävästä aineesta.
Metallia tarvitaan pääsääntöisesti uusien asteroidien alustamiseen sekä useimpiin laivaston aluksiin. Suurimpiin aluksiin metallia saattaa hyvinkin mennä pienempien planeettojen päivätuoton verran. Kristallia tarvitaan pääasiassa skannaukseen sekä laivaston erikoisempien aluksien rakentamiseen, tyypillisesti verhoalukset ja EMP-alukset vaativat kristallia rutkasti. Eoniumia tarvitaan jonkin verran skannaamiseen, mutta muutoin sitä käytetään vain polttoaineeksi.
Viedään tuhkatkin pesästä
Planetarionissa ei laajennuta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan pikemminkin muokataan voimasuhteita. Hyökkäyksiä voidaan tehdä joko galaksin sisällä (ei millään muotoa suotavaa), sikermän sisäisesti tai sitten toisiin sikermiin. Näillä tavoilla on erona matkustusaika, mikä vaikuttaa loogisesti kohteelle jäävään reagointiaikaan.
Yleisin hyökkäys on sellainen, jossa vieraalta maalta on löydetty planeetta, jolla on tarpeeksi houkutteleva määrä asteroideja verrattuna planeetan omaan puolustukseen. Tällöin matkaan lähetetään tarpeellinen määrä sota-aluksia turvaamaan astropodien toiminta sekä riittävä määrä astropodeja, joiden ainoa tehtävä taistelussa on raahata vihollisen asteroideja hyppyportista omalle planeetalle. Näin vastustaja menettää, minä saan ja voimasuhteet muuttuvat.
Riittävän epämiellyttävät naapurit tasataan tappolaivastoilla, jotka koostuvat vain murhaavasta tuliylivoimasta. Vastustaja jauhetaan viimeistä alusta myöden tomuksi. Vihollisplaneettoja ei voi vallata mitenkään itselleen, vaan täysin kivikaudelle pommitettu planeettakin on ja pysyy sen alkuperäisellä omistajalla, joka voi uudelleenrakentaa laivastonsa sekä hankkia taas asteroideja.
Chaaaaaaarge!
Taistelu on yksinkertaista. Eri alustyypeillä on ominaisuutensa, joiden mukaan lasketaan, kuinka taistelussa käy. Jokainen alustyyppi kuuluu johonkin tiettyyn luokkaan ja jokaisella on vastaavasti kaksi pääkohdeluokkaa: primääriset, joita kohti ammutaan aina kun niitä on taistelussa mukana ja sekundääriset, joita ammutaan aina, kun niitä on taistelussa mukana eikä primäärityyppisiä löydy. Tämän ulkopuolelta kohde valitaan satunnaisesti alusten määrän mukaan.
Mukana on myös muutama erikoisalus: verhoalukset eivät näy kohteelle eivätkä osapuolina olevien pelaajien galakseille tulevissa viesteissä. EMP-alukset puolestaan vain lamauttavat tietyn luokan aluksia tekemättä sen suurempaa vauriota. Oma lisänsä taistelussa on puolustavan planeetan maatykistö, joka ampuu jokaisella kierroksella aina ennen kuin yksikään muu alus toimii.
Ensin hyökkääjä määrittää lähettämänsä laivaston ja ampuu laivat matkaan. Tällöin sekä hyökkääjän galaksiuutisiin sekä kohteen galaksi- ja henkilökohtaisiin uutisiin tulee viesti tapahtuneesta matka-ajan kera. Puolustajalla on tämän matka-ajan verran aikaa haalia paikalle puolustusta.
Yleensä tässä vaiheessa alkaa kiivas viestien lähettely ja IRCissä keskustelu, jonka päätteeksi paikalla joko on tai ei ole riittävää puolustusta hyökkääjän lyömiseen. Jos hyökkääjä tutkii uutisskannauksella kohdettaan ja havaitsee riittävän puolustuksen saapumisen, hän vetää joukkonsa pois kesken matkan. Jos puolustusta ei tule tarpeeksi, seuraa aika varmasti taistelu.
Kaikki planeetat, yhtykää!
Planetarionin tärkein ominaisuus ei kuitenkaan ole tämä pelitekniikka, vaan sen ympärille rakennettu sosiaalinen verkosto. Jokaisella galaksilla on oma GC:nsä eli komentajansa, jonka galaksin jäsenet valitsevat äänestämällä. GC saa 10 prosentin bonuksen resurssituottoonsa, mutta on vastuussa 24 muusta planeetasta samaan aikaan. Vain GC voi vaihtaa galaksin tunnuskuvaa ja nimeä. Tämä on tärkeää, sillä yleensä galaksin nimessä ilmaistaan sen mahdollinen kuuluminen eri alliansseihin.
Homman on syytä toimia hyvin, jotta galaksilla olisi mitään mahdollisuuksia. Lisävakansseja galakseissa ovat sekä MoC (viestiministeri) että MoD (kehitysministeri). Molempien vakanssien haltijat saavat 5 prosentin bonuksen resurssituottoonsa ja näiden vakanssien haltijoista päättää GC yksin.
MoC:n vastuulla on tiedottaminen. Hän pystyy lähettämään viestejä koko galaksille tai kaikille sikermän muiden galaksien MoC:eille kerralla ja on siten tarvittaessa tehokas organisaattori. MoD on tavallaan galaksin resurssipankki. Häneltä voivat planeetat pyytää tarvittaessa lisäresursseja, sillä planeettojen kesken resurssien vaihto ei ole sallittua.
Lisäksi jokaisella galaksilla on oma poll board, jonka äärellä galaksilaiset käyvät joko hyödyllistä keskustelua tai sitten täysin tarpeetonta jaaritusta, riippuen pitkälti galaksin yleisestä asenteesta. Perusperiaatteena voisi pitää, että kukin planeetta toimii oman galaksinsa edun hyväksi, sillä panokset kovenevat...
Kaikki galaksit, yhtykää!
Planetarionin suola ovat allianssit. Pääsääntöisesti allianssin jäseniä ovat yksittäiset planeetat, mutta käytännössä monesti kokonaiset galaksit saattavat olla jonkin allianssin alaisuudessa, jos galaksissa on poikkeuksellisen paljon jonkin tietyn allianssin jäseniä. Allianssit politikoivat ja sotivat keskenään ja silloin kun suuret käskevät, pienet kumartavat, aivan kuten oikeassakin elämässä.
Planetarionin pääsääntöisin yhteydenpitokanava alliansseittain on IRC. Aivan oikein, vasta nyt tuota jo 80-luvun lopulla suomalaisvoimin kehitettyä internetin vanhinta keskustelumenetelmää on hyödynnetty oikealla tavalla. Planetarion IRC (irc.planetarion.com) toimii pelistä tai sinne voi mennä aivan millä tahansa IRC-ohjelmalla. Kanavalta #planetarion kannattaa aloittaa.
Pelin edettyä jo näin vanhaksi monille alliansseille on alkanut muodostua oma "luonteensa". £Legion$ on inhottava pienempiensä raiskaaja ja mistään muusta kuin omasta edustaan vähät välittävä joukkio, £hirr$ painaa sopulitaktiikalla surutta isompiensa kimppuun ja niin edelleen. Periaatteessa pelistä löytyy jokaiselle pelaajatyypille omanlaisensa allianssi, ja jos ei löydy, niin aina voi perustaa uuden.
Pelin kuluessa sopimuksia rikotaan julkisesti tai selkään puukottamalla ja tällaista edestakaista valtakiistaa Planetarion sitten on kierroksensa alusta loppuun saakka. Lopussa eniten pisteitä kerännyt yksittäinen pelaaja on voittaja.
Alliansseista on nyttemmin tehty planeettakohtaisesti näkymättömiä, sillä kakkoskierroksella yleisin kohteenetsintätaktiikka oli kaivaa esiin potentiaalisimmat mihinkään allianssiin kuulumattomat planeetat. Tällöin ei tarvinnut pelätä kostoiskuja eikä poikkeuksellisen kovaa puolustusmuuria.
Puks, päks, pelistä pois!
Myös Planetarionissa on oma voittoon hinnalla millä hyvänsä -kulttuurinsa, ja aiemmilla kierroksilla voittoon on venytty lähinnä epärehellisillä keinoilla. Joka kierroksella pelin kärkisijoilla olevia planeettoja on poistettu pelistä huijaamisen vuoksi, milloin syynä on ollut account sharing (sisäänkirjoittautumistietojen jakaminen muille on kiellettyä), milloin being multi (yhdellä pelaajalla saa olla vain yksi planeetta) ja milloin jokin muu syy.
Eräs suurimmista poistosyistä on asiaton kielenkäyttö. On hyvä, että kaiken maailman haistattelijoille näytetään ovea, mutta ikävänä lieveilmiönä abusive language on ehkä eräs ilmiannetuimmista rikkeistä. En välttämättä kadehdi ylläpitoa, jolle sataa massoittain postia, jossa pelaaja X itkee pelaajan Y sanoneen hänelle rumia.
Pikku hiljaa Planetarion kehittyy kuitenkin tasapainoisemmaksi peliksi, josta on aina vain vaikeampaa löytää suoranaisia abuse-mahdollisuuksia. Planetarion on hyvin puoleensa vetävä kokonaisuus avaruusstrategiaa, nysväystä sekä sosiaalista toimintaa. Planetarion-tapaamisia on viimeisen vuoden aikana ollut muutaman kerran ja ne ovat olleet suosittuja, mikä osoittaa, että merkittävä osa pelaajista ottaa homman suhteellisen vakavissaan.
89
