Ajassa

Konehuone

 

PlayStation TV

[caption id="attachment_19353" align="aligncenter" width="640"] PlayStation TV, konsoli pienempi kuin ohjaimensa.[/caption]

 

Koko kodin minikonsoli

Uusin PlayStation on niin pieni, että se kulkee mukana vaikka taskussa.

Vaikka PlayStation 4:n julkaisusta ei ole kuin vuosi, toi Sony marraskuussa länsimarkkinoille kokonaan uuden PlayStation-konsolin. Mutta PlayStation TV ei olekaan kilpailija isoveljelleen, vaan laite, jolla voi pelata PlayStation Vitan, PSP:n ja PS1:n pelejä televisioruudulta. Sillä voi myös striimata PlayStation 4:n pelit talouden toiseen televisioon, kun ilkeä sohvanvaltaajapuoliso vaatii lopettamaan turhan hömppäpelaamisen ja haluaa katsoa Salkkareita.

PlayStation TV on petollisen pieni. Katso kännykkääsi, sitä siellä taskussa makaavaa. Se on todennäköisesti isompi kuin PlayStation TV:n keskusyksikkö. Pituutta ja leveyttä laitteella ei ole kuin 105 x 65 millimetriä ja korkeuttakin vaivaiset 13 ja puolikas. Ei ihme, että kone on saatu ahdettua kompaktiin tilaan, sillä sisuskaluiltaan se on käytännössä käsikonsoli PlayStation Vita. Ilman näyttöä ja nappuloita, mutta parilla uudella liitännällä. Liitännöistä tärkein on tietenkin HDMI, jolla konsolin saa kätevästi kiinni televisioon. Myös ethernet-portti löytyy.

Pienen koon lisäksi PlayStation TV:n myyntivaltti on pieni hinta. Peruspaketti maksaa satasen, ja sen mukana saa konsolin ja tarvittavien johtojen lisäksi kolme ilmaista Vitan latauspeliä: Velocity Ultran, OlliOllin ja Worms Revolution Extremen. Mutta paketin mukana ei tule peliohjainta ja muistikorttia, jotka erikseen ostettuna nostavat konsolin hintaa tuntuvasti. PlayStation TV tukee sekä DualShock 3:a että DualShock 4:ää. Sisäistä muistia laitteessa on vain gigan verran, joten muistikortti on käytännössä pakollinen.

 

PlayStation 4 olohuoneen ulkopuolella

PlayStation 4:n striimaus ei ole uusi ominaisuus. Myös alkuperäinen PlayStation Vita pystyi siihen, mutta kuvan laatu oli heikko ja viive huomattava jopa lyhyen kantaman sisällä. Vaikka PlayStation TV on käytännössä uudelleenpakattu Vita, sen striimausominaisuus on parantunut jo yhdestä yksinkertaisesta syystä: sen saa kiinni kodin verkkoon fyysisesti, eikä vain oikkuilevalla wifi-signaalilla.

Siitäkään huolimatta viiveestä ei ole päästy kokonaan eroon. Testasin striimaustoimintoa reitittimen kautta sekä langattomana että langallisena, plus suoraa langatonta yhteyttä PSTV:n ja PS4:n välille. Kaikilla tavoilla viive näkyi selvästi, kuvasta erottui selkeitä pakkausartifakteja eikä resoluutio ollut lähelläkään nelosen itsensä ulospukkaamaa. Rauhallisempien pelien pelaaminen kyllä onnistuu sen Salkkareiden ajan, kaikissa muissa tilanteissa raahaan suosiolla nelospleikkarin sinne kakkostelevision alle.

[caption id="attachment_19352" align="aligncenter" width="640"] Vasemmalta oikealle: virtanappi, muistikortin paikka sekä portit USB:lle, HDMI:lle, Ethernetille ja virtajohdolle. Kuvassa näkymättömiin jää vasemman reunan avattava läppä, jonka alle fyysiset Vita-pelit menevät.[/caption]

 

Käsikonsolista isolle ruudulle

Koneen käyttöjärjestelmä on tismalleen sama kuin Vitassa, mikä on puhtaasti huono juttu. Koska Vitan käyttöjärjestelmä on kehitetty kosketuskontrolleja varten, isot pallot televisioruudulla näyttävät rumilta ja niiden uudelleenjärjestely on työlästä. Myös tekstinsyöttöön käytettävä virtuaalinäppäimistö on sama kuin Vitalla, ja se on padikäyttöön huonoin ikinä näkemäni. Pienellä viilauksella käyttöjärjestelmän olisi saanut selvästi televisioystävällisemmäksi.

Mutta se, mikä itseäni eniten PSTV:ssä kiinnosti, oli mahdollisuus pelata käsikonsolipelejä televisioruudulta. Vitan pelit toimivat PSTV:ssä sekä fyysisinä että digitaalisina kopioina, PSP- ja PS1-pelit toimivat vain pleikkarin kauppapaikalta ostettuina digiversioina. Siis ne jotka nyt ylipäätänsä toimivat.

Vitan erikoisominaisuuksiin kuuluvat kosketusnäytöt käsikonsolin etu- ja takapuolella. Kun suuri osa koneen isoista nimikkeistä tietenkin hyödyntää hiplailukontrolleja jollain tapaa, tekee se samojen pelien pelaamisesta ilman tuplakosketusta varsin haastavaa. DualShock 4:n elealuetta voi hyödyntää hiplailuun ja sekä DS4:n että 3:n L3 ja R3 -painalluksilla saa virtuaaliset käpälät televisionäytölle. Niiden toimivuus vaan ei tietenkään ole yhtä sujuvaa kuin normihiplailu.

Ihan oman juttunsa ovat pelit, jotka eivät yksinkertaisesti edes toimi PSTV:llä. Vitan fyysisistä peleistä kokoelmastani muun muassa erinomainen Gravity Rush ja kökkö Silent Hill: Book of Memories kieltäytyivät yhteistyöstä kokonaan. Ihan ymmärrettävästi, jos peli nojaa niin paljon kosketteluun kuin nuo kaksi mainittua, en voi odottaakaan pelaavani niitä ilman Vitaa. Sääli Gravity Rushin kohdalla, sen mielikuvituksellisen maailman olisin mielelläni nähnyt isolta ruudulta. Toivottavasti se saa vielä joskus PSTV:tä tukevan päivityksen.

Kuluttajajärjenvastaisempi toimimattomien pelien joukko löytyy PSP-puolelta. Kenties johonkin julkaisusopimuksiin liittyen jotkut PSP-pelit kieltäytyvät toimimasta PlayStation TV:llä, vaikka en keksi mitään teknistä syytä asialle keksi. Naurettavinta on, että Euroopalla ja Amerikalla on vielä omat listansa toimivista ja toimimattomista peleistä. Euroopan lista löytyy osoitteesta http://blog.eu.playstation.com/2014/09/22/playstation-tv-release-date-price-full-list-compatible-games-2/

Surullisinta on, että kokeilujeni perusteella lista ei edes pidä paikkaansa. En esimerkiksi saanut ainuttakaan Squaren tekemää PSP-peliä toimimaan, vaikka listalta löytyy muun muassa Dissidia Duodecim ja The 3rd Birthday. Taktiikkapelit, kuten Tactics Ogre ja Final Fantasy Tactics: War of the Lions olivat niitä, jotka ehdottomasti olisin halunnut pelata televisiostani.

Mutta ne pelit jotka toimivat, toimivat moitteetta. Erinomainen ja laajin sarjansa peli, Monster Hunter Freedom Unite on omiaan ison ruudun pelaamiseen, vaikka taustojen vähävärisyys ja rosoinen resoluutio ottavatkin hetken silmään. Mutta toisin kuin PSP:llä pelatessa, PSTV:llä kameran kääntelyn saa säädettyä oikeaan tattiin, mikä sujuvoittaa hirviöiden metsästystä huomattavasti.

Söpöilypelien fanien ei tarvitse kuin katsoa Locorocojen ja Pataponien suuntaan, ja jo täyttyy muistikortti laatupelaamisesta. PSP:n 2D on paljon mieluisampaa silmille kuin rujo 3D, Locorocoja ja Pataponeja katsoo ja kuuntelee edelleen mielellään.

Kaltaiselleni Persona-fanille PSTV on aarreaitta, sillä nyt ensi kertaa voin pelata kaikki sarjan pelit isolta ruudulta,  yhdellä ja samalla koneella. PSP:lle ilmestyneet osat 1-3 ja Vitan erinomainen Persona 4 Golden takaavat, että jahka Persona 5 vuoden päästä ilmestyy, on sarja tuoreessa muistissa.

PSTV on muutenkin japsiropeilijalle aarreaitta. Vitan tuore Tales of Hearts R iski itseeni tv-ruudulla paremmin kuin PS3:n Tales of Xillia -kaksikko, PlayStation Storesta löytyy rutkasti lisäpelattavaa, kuten Legend of Heroes: Trails in the Skiesin ja Lunar: Silver Star Harmony. Voi kun vielä ne PSP:n Final Fantasyt kuuluisivat listaan!

Jos Vita- ja PSP-pelit osoittautuivat toiminnaltaan vaihteleviksi, sentään ykköspleikkarin klassikkopelit toimivat poikkeuksetta erinomaisesti. Ovathan ne nykysilmin rosoisia, mutta monet edelleen vallan mainioita kokemuksia. Nostalgiahampaan kolotukseen PSTV voisikin olla varsin mainio budjettivaihtoehto.

Jos mielipiteeni PlayStation TV:stä kuulostaa vähän negatiiviselta, sitä se onkin. PSTV on laite, josta olisin niin kovasti halunnut pitää paljon enemmän. Pidän Sonyn kannettavien konsoleiden peleistä ja niiden tuominen isolle ruudulle olisi ollut erinomainen asia. Valitettavasti PSTV on itse rampauttanut oman pelikataloginsa tylsäksi torsoksi siitä, mitä se olisi voinut olla.

En suosittele PSTV:n ostamista yksinään, mutta Vitan kaveriksi se on mainio valinta. Kun muistikortin saa nopeasti vaihdettua minikonsolista käsikonsoliin, voi peli jatkua, vaikka pitäisi siirtyä tien päälle tai ulkomaille. Ja jahka kotisohva taas kutsuu, voi muistikortin heittää siihen pieneen laatikkoon TV:n vieressä ja jatkaa siitä, mihin Thaimaassa jäi.

Enää ei ole tekosyytä olla pelaamatta edes lomalla!

 

Juho Penttilä