Flipperinpeluun fyysistä elämystä ei voi toistaa tietokoneella, mutta kaiken muun suhteen Iridonin Pure Pinball on loistava korvike.
Tietokoneflippereitä tihkuu markkinoille harvoin. Syynä on kenties se, että flipperi maistuu parhaalta pelattuna oikealla möhkälemäisellä kabinetilla. Oikeaa peliä voi ja pitää höykyttää käsivoimin, näppäimistöltä näpyttäessä ei palloon saa samanlaista tuntumaa.
Kun unohtaa fyysiset seikat, tietokoneella voi toistaa flipperin muut valtit. Euforia syntyy reaktiokyvyn äärirajoja kurittavasta vauhdista ja siitä, kun pitkään harjoiteltuaan onnistuu tarkkuutta vaativissa osumissa useammin kuin kerran sadasta. Flipperin tavoite on se yksinkertaisin ja samalla addiktiivisin: pistelistan ykköspaikan saavuttaminen.
Pure Pinballin kolme kenttää edustavat teemoiltaan autoilua, sotaa ja rautatie-elämää. Jokaisella pöydällä on paljon ramppeja ja reittejä ja kaikissa on päämailojen lisäksi pari pienempää lapaa. Junakabinetissa on jopa kellari, eli alemmalla tasolla lasin alla sijaitseva pikkuinen kenttä.
Kullakin pöydällä on omanlaisensa kombot, multiballit ja erilaisia tehtäviä. Multiballin käynnistyessä meininki on yhtä hullua vipatusta kuin oikeissakin flippereissä. Tehtävien suorittaminen on tärkeää kunnon pistesaaliiden keräämiseen, ja pelin mukana tulee kattavat html-muotoiset ohjeet pöytien saloihin. Tehtävät ovat haasteellisia, sillä oikeisiin ramppeihin ja koloihin pitää osua tiukahkon aikarajan puutteissa.
Pöydät ovat tarpeeksi erilaisia, mutta yleinen suunnittelu on hitusen hengetön. Olisin kaivannut irrottelevampia ideoita, nyt pöydät ovat vain jämptiä peruskamaa. Pistenäytössä pelattavia minipelejä ynnä muita piristeitä jää kaipaamaan. (No ei! Flipperit menivät piloille kun niihin alettiin tunkea ramppia, minipelejä ja muita leluja lapsille. Eli noin 90-luvun alkupuolella. _nn)
Todentuntua pelipöydällä
Metallipallojen kimmahtelu on mallinnettu realistisesti. Liikeradat tuntuvat oikeilta ja hallittavilta, eivätkä kuulat singahda kertaakaan odottamattomaan suuntaan. Kaikki herkut päällä peli näyttää miltei fotorealistiselta, jopa flipperin pistenäyttö peilautuu pöydän lasista.
Minimirajoilla hytkyvän koneen omistajan kannattaa ehdottomasti kokeilla demolla, kuinka sulavasti Puren kuula kimpoilee. Hektisessä ja tarkkuutta vaativassa fliputtamisessa sulavuus on kaikki kaikessa. Köhisevällä koneellani jouduin säätämään kaiken minimiin ja pelaamaan 800x600x16-resoluutiolla ollakseni tyytyväinen. Ärhäkämpi testikone antoi vääntää hanat auki, mutta, ilmeisesti näyttökortista johtuen, pientä nyksyttelyä esiintyi silti.
Katselukulmaa voi säätää riittävän monipuolisesti. Pöytää saa katsoa suoraan ylhäältä, jolloin ruutu skrollaa vinhasti ylös ja alas, tai eri asteisesti vinosta, jolloin kentästä näkee suuremman osan kerrallaan. Itse koin parhaaksi välimuodon, missä kauempien ramppien lähdöt näkee paremmin, mutta ruutu ei vilistä mielipuolista vauhtia edes takaisin. Harmi, että pöytiä ei saa tarkastella täysin vapaasti.
Ääniefektit ovat jämäköitä napsahduksia ja kilahduksia säestettynä samplatuilla puheenpätkillä. Musiikki sen sijaan on enimmäkseen vaisua hissipoppia ja kappaleet ovat kaiken lisäksi liian lyhyitä. Onneksi äänen voimakkuutta voi säätää joka osa-alueelle erikseen.
Ärsyttävänä lapsuksena näppäinasetuksia ei voi vaihtaa. Shiftit ovat paikallaan mailoja heiluttaessa, mutta kabinetin rökittämiseen käytetyt alt-näppäimet sekaantuvat nykynäppisten Windows-nappeihin, mikä tekee tönimisestä hankalaa.
Pure Pinball on hieno flipperi, ja jos kentissä olisi piirun verran enemmän oivallusta, suosittelisin kaikille. Se on oiva ostos flippereistä kiinnostuneille nopsan koneen omistajille, mutta ei tällä flipperiuskontoon käännytä. Se tapahtuu pelihalleissa ja huoltoasemilla.
85
