Putty – Lippulaivan keulakuva

Nintendon maskotti on Mario, Segan Sonic ja Amigan... ei mikään. Pitäisihän sellainen olla, mutta Amigan tunnetuimmat söpösankarit (James Pond esimerkiksi) ovat kääntyneet muihinkin formaatteihin, joten maskotteina ne eivät enää ole kovin vakuuttavia. Heikosti 16-bittirintamalla menestynyt System 3 on tarjonnut Commodorelle maskotin, köntin sinistä ikkunakittiä! Tämä remonttimateriaalina paremmin tunnettu aine on pääosassa System 3:n uudessa tasohyppelytoimintapuzzlesotkussa.

Elämä Putty-kuussa, puttyjen kotiplaneetalla, on onnellista, kunnes taivaanrannalle ilmestyy lentävä lautanen. Ilkeä velho Dazzledaze ja hänen umpikiero Dweezil-kissansa kittinappaavat kaikki puttyparat ja kuljettavat ne maapallolle tehdäkseen niistä purukumia. Yksi putty, Billy, onnistuu karkaamaan. Zid-planeetan ystävälliset mekaaniset asukit, botit, tarjoavat Billylle apua ja alkavat rakentaa tornia Putty-kuusta maahan. Dazzledaze on tilanteen tasalla ja vangitsee botit vihamielisten otusten kansoittamille alueille.

Puttyn monta muotoa

Puttyn on selviydyttävä kuudesta tasosta, jotka koostuvat kolmesta pitkittäisuuntaisesta, joka suuntaan vierivästä osiosta. Tasot vaihtelevat teemoiltaan ja marssittavat esiin Billyn harmiksi lukuisia omaperäisiä olentoja. Tuskin peleissä aikaisemmin on nähty terminaattoriporkkanoita, käveleviä nakkeja, kiinalaisia vampyyreita tai ylipainoisia ninjoja. Päämääränä kussakin osiossa on vapauttaa botteja ja kuljettaa ne turvapaikkaan, jotta Puttyllä olisi rakennustyövoimaa.

Koska Billy on kittiä, on se kirjaimellisesti joustava. Kävelemisen lisäksi se pystyy venymään pitkittäis- ja poikittaissuunnassa platformien välillä sekä valumaan portaita pitkin. Lisäksi Billy osaa hyppiä, muodostaa kehostaan nyrkin suurempia otuksia vastaan ja räjäyttää itsensä pullistumalla, jolloin kaikki viholliset tuhoutuvat ruudulta.

Billyn tärkein ominaisuus on kuitenkin sulaminen lätäköksi. Tässä olomuodossa se välttyy otusten kosketukselta ja pystyy imemään eräitä sisäänsä, jolloin mahdollisesti menetetty energia kohenee. Näin Billy voi imeä botitkin kuljettaakseen niitä sisällään yksi kerrallaan. Myöhemmillä tasoilla botit ovat yliaktiivisia ja pomppivat ympäriinsä, ja niinpä Putty pystyy pyöräyttämään kupin kahvia hillitäkseen mekaanisia apureitaan.

Imemällä tiettyjä olentoja Billy saa myös niiden ominaisuudet ja voi tuhota muutoin sille mahdottomat oliot niitä käyttämällä. Puttyn monimuotoisuus ei ole ainoa ase, sillä bonusesineet helpottavat tehtävää. Tavallisimpia ovat tekarit, jotka auttavat sulattamaan suurimpia vihulasia sekä vitaalista lisäaikaa antava kello. Oudoimpia lienee pastori Ted, joka sekottaa viholliset saarnallaan.

Liikaa melua

Puttyn ohjailu ilotikulla käy kivuttomasti, kunhan oppii periaatteen. Pelin hidas tempo rauhoittaa muuten kiihkeätä ja vilkasta toimintaa, jota pukee selkeä ja äärimmilleen viimeistelty grafiikka. Älykkäästi valitut 32 väriä näyttävät, millaisen väriloiston "pienellä" paletilla saa aikaan. Animaatio on huippuluokkaa vihollisista suurisilmäiseen ja ilmeikkääseen Billyyn.

Ulkomailla suurta kiitosta niittäneet megatavun syövät samplatut ääniefektit ovat ehkä yllättävästikin pelin kompastuskivi. Niiden tarkoitus on simuloida Warner Brosin animaatioiden rikkaita efektejä, mutta tässä suhteessa on epäonnistuttu pahasti. Ärsyttävästi ylikorostettuja ääniefektejä on yksinkertaisesti liikaa. Ne eivät luo harmonista ja humoristista äänitaustaa, vaan rikkonaisen ilmapiirin, joka sekoittaa keskittymistä. Vaihtoehtoinen pelimusiikki olisi ollut tervetullutta, varsinkin kun Putty-tiimiin kuuluu Richard Joseph, joka ei muuten ole vastuussa pelin äänistä. Hänen kykyjään on hyödynnetty vain lyhyen alkumusiikin verran.

Putty on hyvä peli. Se on omaperäinen, addiktiivinen, ei turhan vakavamielinen ja, mikä tärkeintä, pelattavuus ei kaadu omaan näppäryyteensä. Visuaalinen huumori on alati läsnä, eikä se ole lainkaan hullumpaa. Yksityiskohtien listaamiseen kuluisi hyvinkin monta sivua.

Mutta sopiiko Putty-hahmo Commodoren maskotiksi? Ei, sillä Billy toimii vain liikkuvana. Niinpä tämänkään arvostelun kuvista ei voi päätellä, millainen veijari se itse asiassa on. Se selviää vain tutustumalla Puttyn monimuotoiseen maailmaan.

88