Vaikka nykyformuloissa on lähes tuhat hevosvoimaa, kisat neljän hevosvoiman ruohonleikkureilla ovat jostain syystä huimasti jännempiä.
Mikä on elämässä parasta? Ruoska kädessä, valjaat toisessa, neljä hiestä kiiltävää hevosta, kärryn tömähdys kun se osuu radalle tippuneeseen kilpailijaan, plebeijien kannustus, keisarin tuskin huomaamaton, hyväksyvä nyökkäys. Kautta Jupiterin, se on parasta!
Jos elokuvaklassikko Ben Hurista jotain ei ikinä unohda, niin sen kuukausia kuvattua upeaa valjakkokisaa. Tubestakin löytyvä pätkä on kuin näyttelijöillä toteutettu videoarvostelu Qvadrigasta.
Qvadrigat olivat Rooman formuloita, neljän hevosen vetämiä valjakoita, jotka vetivät kilpaa rinkiä Circus Maximuksen ja kymmenien vähäisempien ratojen ympäri. Eri väreillä merkittyjä tiimejä oli kuusi ja plebeijien uskollisuus omalle tiimille oli ihan samaa luokkaa kuin vaikka brittiplebeijien potkupallopakkomielle. Tietysti valjakkokuskit eli aurigat olivat aikansa julkkiksia siinä missä gladiaattoritkin.
Qvadrigassa kavioiden kopse ja niihin ruhjoutuvat kuskit on toteutettu taktisena vuoropohjaisena pelinä. Minua viisaammat vertaavat peliä Avalon Hillin kuulemma legendaariseen Circus Maximus -peliin, josta tämä on ilmeisen lähelle osuva näkemys.
Tärkeintä on, että yllättäen peli toimii kuin Colosseumin latrina.
Kuoleman rinkula
Qvadrigan kilparadat on tehty niiden historiallisten esikuvien mukaan, ja vaikka rinkulaa kierretään, radoissa on merkittäviä eroja. Leveys, kurvien koko, jopa se aloitetaanko radalta vai sen vierestä, kaikki lisäävät oman haasteensa. Kilpailijoita on neljästä kahdeksaan, ja kahdeksan valjakon kisat ovat melkoista survival horroria.
Tavoite on tietysti päästä maaliin ensimmäisenä ja ehjänä ja kuitata messevät sestertiukset. Valjakon ohjastaminen on todella helppoa, kuski tekee tasan yhden taktisen valinnan per vuoro. Kun systeemin hallitsee, peliin voi kytkeä tauottomat vuorot, jolloin kisa etenee melkein tosiaikaisesti.
Antiikin formulakisailu oli vaarallista hommaa. Hevoset kiihdyttivät joko ohjaksia heiluttamalla tai turbobuustin omaisesti ruoskalla. Siiman soidessa kannattaa muistaa, että hevosten pitäisi jaksaa kisan loppuun. Equo ne credite!
Taktinen radan vaihto onnistuu aurigalta enemmän tai vähemmän jyrkästi, vaunut voi myös rysäyttää kilpailijan kylkeen. Kilpailijoiden sivaltelu ruoskalla kuuluu ajankuvaan. Kaikella on seurauksensa, eikä aina se toivottu: ehkä kilpailija onkin varautunut väkivaltaan ja nappaa ruoskan pois, ehkä omat kärryt ottavatkin enemmän vahinkoa kuin kilpailija.
Valjakot ottavat vahinkoa jo siitä kun kurvissa mennään yhdellä pyörällä, eikä todellakaan ole harvinaista, että hevoset vetävät perässään valjaissa roikkuvaa kuskia. Jos matkaa maaliin ei ole liikaa, voi sinnitellä terveytensä kustannuksella. Tai yrittää kipaista turvaan, missä voi jäädä kavioihin.
Kärryn vahingoissa ja hevosten kunnossa on konepellin alla selvästi enemmän muuttujia kuin silmä näkee. Esimerkiksi yhdessä kisassa törmäyksessä lievästi vahingoittunut pyöräni alkoikin menettää kuntoaan vuoro vuorolta, kunnes lopulta hajosi.
Yksi oleellinen käsky on keskittyminen valjakon hallintaan. Se on todella tärkeää varsinkin silloin kun vetää kaikki hevosvoimat täysillä, harja hulmuten kurviin.
Pääsiskö Circukseen?
Kisoja pelataan yksittäin tai kampanjana, jossa pienestä alkukaupungista ponnistetaan kohti yhä suurempia sirkuksia. Kuudella eri joukkueella on omat kuski-, kärry- ja hevoskohtaiset bonuksensa. Aloituksessa saa kolme itse nimettävää kuskia, mutta niiden mahdolliset korvaajat ovatkin aina valmiiksi nimettyjä. Ikävä kyllä aloitusarvojen jälkeen aurigojen alle ei tule mitään uutta, hahmonkehitys olisi ollut ässä idea.
Qvadriga on muutaman kisan kerta-annoksin yllärihauskaa pelattavaa. Kisat ovat aidosti jännittäviä ja tilanteet vaihtelevat vauhdilla. Pettävän yksinkertaiselta vaikuttava peli tarjoaakin yllättävän paljon detaljointia ja rakastamaani emergenttiä tarinankerrontaa.
Slitherinen kannattaisi vakavasti harkita julkaisijan lisäksi tuottajan roolia. Vaikka Qvadrida on jo nyt pirun hauska, se tihkuu käyttämätöntä potentiaalia niin paljon että pahaa tekee.
Graafisesti se näyttää pätevältä pöytäpelikäännökseltä, jossa qvadrigat on kuvattu suoraan ylhäältä. Varsinkin sen Ben Hur -klipin jälkeen ajatus nykyaikaisemman näköisestä 3D-valjakkokisasta tuntuisi loistoidealta, mutta ehkä se vaatii pieneltä espanjalaistiimiltä liikaa.
Se, mitä en oikein voi antaa anteeksi, on moninpelin täydellinen puute. Sitä ei ole edes niin alkeellisena versiona kuin saman koneen ääressä pelaamisena. Ajatus kahdeksan hengen rankatuista Qvadriga-kisoista netissä, saa minut jo hengittämään raskaasti.
Qvadriga on pieni suuri peli, mutta se on kuin Gallian maalaismestari, jonka ehdottomasti pitäisi päästä Circus Maximukselle nousemaan legendaksi. Kyvyt siihen jo riittävät.
Qvadriga
Arvosteltu: PC
Saatavilla: iOS
Turnopia/Slitherine
Minimi: 1.6 GHz / 2 Gt RAM, DX 9.0c-yhteenopiva 3D-kortti
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 12
84
