Mahtavan Avalancen kuningaskunnan prinssi Gracius on joutunut salajuonen uhriksi ja päätynyt gladiaattoriareenan ohjelmanumeroksi. Ottelut kuvataan suoraan Graciuksen silmin, joten taistelut tuovat mieleen fantasialla kuorrutetun Punch Outin, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. Avalancen suuri sotasankari kohtaa areenalla monenlaisia veijareita: humalaisen örkin, ylimielisen ninjan, käärmeenlumoajan ja kourallisen myyttisiä petoja.
Vastustaja tapittaa vanhan arcade-esikuvan tapaan aina suoraan Graciuksen edessä. Gladiaattorin puolustusarsenaaliin kuuluu kilpi, hyppy, väistö oikealle ja vasemmalle. Kilpi suojaa useimmilta hyökkäyksiltä, mutta ei kaikilta. Päätön roiskiminen Graciuksen maagisella sotavasaralla tietää nopeaa tappiota, sillä vihollisten suojaus aukeaa useimmiten vain väistettyjen hyökkäysten jälkeen.
Kyse on rytmipelistä, sillä vastustajat paljastavat iskunsa ennakkoon liikkeillä, äänillä tai molemmilla. Voittoa tavoitellaan aikaisintaan toisessa tai kolmannessa kohtaamisessa, sillä hyökkäysten ajoitusta on likimain mahdotonta aavistaa oikein ensimmäisellä kerralla.
Graciuksella ja hänen vastustajillaan on energiaa kolmen palkin verran. Aina kun palkki loppuu, vastustaja kaatuu ja noustessaan oppii muutaman hyökkäyksen lisää. Kolmannen ja viimeisen levytyksen jälkeen sankari tai vihollinen ei enää nouse kanveesista. Voitettu matsi palkitaan kykypisteillä, jotka parantavat gladiaattorin iskunkestoa, lyöntien tehoa ja muita ominaisuuksia.
Vaikka taisteleminen on yksinkertaista reaktiomättöä, matsit ovat jännittäviä. Sotavasaran tielle ei asetu ainuttakaan heittopussia ja jokaisella vihollisella on omat erikoisuutensa. Gladiaattorin raivo on silkkaa pomotaistelua ja hyvä niin.
83
