Babylon 5 -modeja I-Wariin tehtaileva Buda 5 -tiimikin on huomannut, että palkkasoturit ja piraatit ovat muotia tänä kesänä.
Jos rehellisiä ollaan, Raiders-kampanjan perusideat olivat valmiina jo muutama vuosi sitten ensimmäistä modia, Earth-Minbari Waria tehtäessä. Ja se on War yksikössä, ja Raiders on Raiders eikä Raider Wars (hakkaa päätä seinään). Tämänkertainen modi vie meidät Babylon 5:n lain laitapuolelle palkkasoturien ja raider-rosmojen pariin.
Vaikka uusia aluksia on roppakaupalla, Buda 5 -tiimi on käyttänyt Raidersin pohjana pitkälti valmista modirunkoa ja osasia. Tämä on jättänyt pojille enemmän aikaa keskittyä itse kampanjaan ja tehtävien hiomiseen, ja se näkyy.
Voices in the wilderness
Sankarimme Stonewall, ex-sotilaspilotti joka on lentänyt kaikkia hävittäjiä Furyista Zephyreihin, pestautuu iloiseen palkkasoturijoukkoon räkänokkana. Stonewallin näyttelijä on sama osaava nuorukainen kuin Minbari Warin päähenkilö, ja hänen äänensä ja tehtävienjälkeiset päiväkirjanomaiset Big Red One -monologit sopivat tyyliin kuin PPG:n laaki shadowin silmien väliin.
Porukan pomona on tiukka, mutta reilu Petersen, joka hoitaa enimmäkseen tehtävien käskynjaot käheän määrätietoisesti kuin Aliensin Hicks. Kolmannen päähenkilön, naispilotti Mavran näyttelijä suoriutuu niinikään roolistaan ammattitaidolla.
Ääninäyttely on yksi tämänkaltaisten modien vaarallisista kompastuskivistä. Huonosti artikuloivat, ali- tai ylinäyttelevät "koodaajien kaverit" voivat helposti tuhota lähinnä hupaisilla suorituksillaan muuten ensiluokkaisen tarinan uskottavuuden. Budalla ei ole onneksi näin käynyt, ja Minbari Warista on jopa pistetty paremmaksi. Myös vanhempien liikemiesten ja sellaisten rooleihin on tarvittaessa löytynyt osaajia, ja uskomatonta kyllä, edes muutamien suomalaisten sivuosanesittäjien herjat eivät kuulosta hullunkurisilta. (ELVIS ON) Mitä nyt tuntuu vähän hassulta kuulla oma äänensä kesken pelin (ELVIS OFF).
Hattua pitää nostaa myös runsaan tehtävänaikaisen dialogin laatijalle, joka on saanut onnensoturien ja muiden väliseen sanailuun juuri sopivalla tavalla isojen poikien toiminta- ja sotaleffoista tuttua hurttiutta lyömättä kuitenkaan Arskana överiksi.
Avaruuden Kauniit ja rohkeat
Erilaisten ja osaavien näyttelijöiden kirjoa tarvitaankin, sillä Raiders ei keskity yhteen tiettyyn sotaan, kuten Minbari War. Etsiessään palkkasoturipestejä Petersonin poppoo törmää milloin minkäkin megayhtiön palkkalistoilla kaikennäköisiin viheltäjiin. On narneja, centaureja, vreetä, drazeja, ja joitain mitä en mene spoilaamaan.
Kun tarina on näin rönsyilevä ja asetelma hajanainen, saattaisi luulla, että on varsinkin harrastelijoilta vaikeaa pitää se toimivana ja tiiviinä pakettina. Raiders etenee kuitenkin muutaman punaisen lankansa turvin mallikkaasti. Eikä vähiten sellaisten pikkuasioiden kuin Stonewallin ja Mavran romanssin vuoksi. Vaan älkää peljätkö, siihen lähinnä viitataan ja pelin säpinät löytyvät kiivaista kaartotaisteluista ja PPG-tykkien puheenvuoroista.
Tehtäviä on nyt 24 - rutkasti enemmän kuin Minbari Warissa, ja useimmat on suunniteltu samalla filosofialla. Silmittömän räiskeen sijaan hommassa on lähes aina joku juju mikä pitää tajuta että sen saa läpi kunnialla, ja yllätyksiä piisaa. Tehtävät eivät kuitenkaan ole keskimäärin niin pitkiä tai helvetillisen vaikeita kuin Defiancessa tai Minbari Warissa, vaan ovat tältä tasoltaan lähinnä I-Warin luokkaa (tai sitten olen oppinut paremmaksi). Mikä lienee ymmärrettävää, koska tällä kertaa kampanjan perusidea ei olekaan toivottoman ylivoimaisen vihollisen pysäyttäminen.
Objects in motion
Tekniseltä puoleltaan samat parhaan A-ryhmän 3D-mallintajat ovat panneet parastaan, ja alukset vastaavat Babylonin esikuviaan niin tarkkaan kuin se I-Warin vanhahkolla grafiikkamoottorilla on mahdollista. Muut kuin 3Dfx-korttien omistajat joutuvat tyytymään softamoodiin, mutta kyllä se Defiancen valaistusefekteineen ainakin vielä katselua kestää. Geforce-korttien omistajien ei pidä vaipua epätoivoon, kun Raider tilttaa alkuunsa. Riittää, kun näytönohjaimen asetuksista vetää rautakiihdytyksen pois päältä ja johan pelittää.
Myös lennettäviä aluksia on enemmän kuin tuttu Earth Alliancen ykkösnyrkki Starfury Aurora. Mukana ovat luonnollisesti raiderien käyttämä deltamainen Zephyr-hävittäjä, drazien Sunhawk-korvetti, ja eri mallisia vanhempia Starfuryja. Vaikka alukset ovat ulkoisesti ensiluokkaisia, pisteenä iin päällä olisi ollut ohjaamografiikoiden uusiminen babylonimaisemmaksi. Minun tosin taitaa olla turha valittaa, koska itse tarjouduin hommaan pari vuotta sitten, eikä aikaa sitten oikein irronnut. Sorry.
Muuten Raidersissa on hiottu grafiikka- ja äänimaailmaa entisestään. Christopher Franken taustamusiikkia on harvassa, mutta sitäkin enemmän se säväyttää aina kun joku iso taistelu tai vastaava dramaattisempi tapahtuma alkaa. CGI-välinäytöksiä olisi suonut olevan hiukan enemmänkin karkinhimoisille, mutta ihan hyvin pärjätään I-Warista tutuilla pelin omalla grafiikkamoottorilla toteutetuilla pikkuvälinäytöksillä.
Buda 5 on puristanut ikääntyvästä I-Warista modillaan irti sen mitä puristettavissa on, ja on vaikeaa löytää enää mitään isompaa korjailtavaa ellei siirry kokonaan uuteen modialustaan. Ainakin kundit lupasivat siirtyä käyttämään I-War kakkosta heti kun moinen ilmestyy, joten saapa nähdä mitä seuraava modi tuo tullessaan. Sinänsä sääli, ettei se ehtinyt Raidersin pohjalle jo sisäänrakennettuine kaapparipeleineen.
Budan toivottavasti kolmatta vuotellessa sopii kääntää katseensa Babylon Projectiin, hitaasti edenneeseen, mutta kuitenkin edenneeseen Freespace 2 -modiin. Vaikka newtonilaista lentomallia ei olekaan tarjolla, Freespace kakkosen edelleen häkellyttävän hienon grafiikkamoottorin ja ihan passelin pelirungon (beamit on jo valmiina) luulisi kompensoivan jonkin verran.
90
