Rapaa roiskutellen
Rallin ystävät odottavat jo kieli pitkällä suomalaisen Bugbearin Rally Trophya. Eteen ehtii vielä kiilata Warthogin näkemys rankasta rallista.
Rally Championship Xtreme on periaatteessa jatkoa pari vuotta sitten ilmestyneelle Magnetic Fieldsin Rally Championshipille, jota monet pitävät vieläkin tämän hetken parhaana rallipelinä. Yhtäläisyyksiä on kuitenkin turha etsiä, mistä kielii jo nimeen lisätty Xtreme. Päivän sana on siis arcade.
Perä ensin vaikka heikolle jäälle
Rally Championship Xtremen ajotuntuma on varsin yksilöllinen. Ajaminen on aluksi jatkuvaa liukastelua, eikä perä pysy kurissa. Harjoitus tekee mestarin ja ajamisesta tulee tyylittelevää brassailua, jossa perää heitellään rehvakkaasti ja kurvit otetaan kylki edellä.
Ajaminen kuulostaa ehkä tyhmänsorttiselta, mutta käytännössä se toimii erittäin hyvin ja on tarpeeksi haasteellista ollakseen hauskaa. Autoa pystyy kontrolloimaan millintarkasti, jolloin kurvit voi ajaa radan reunoja nuoleskellen. Liiallinen kylki edellä eteneminen palkitaan yleensä jäännöspisteillä.
Yksittäisten kilpailujen ja erikoiskokeiden lisäksi kaahaamaan pääsee joko koko kautta, arcadea tai rahan ympärillä pyörivää haastekilpailua. Parhaimman haasteen antaa kauden pelaaminen, jolloin pääsee testaamaan kykyjään niin sanotulla simulaatiotasolla, joskaan käytännössä auton käyttäytymisessä ei ole suuriakaan eroja arcaden ja "simulaation" välillä. Myös haastekilpailun rahan kerääminen ja uusien autojen osteleminen on ihan hauskaa.
Kaikkia pelimuotoja vaivaa turhanpäiväinen yksioikoisuus. Kisoja käydään samassa järjestyksessä kaudesta toiseen ja vaatimuksena on aina jonkinmoinen menestys. Arcadessa kilpaillaan pelkästään kelloa vastaan (tosin väärinpäin ajettavilla radoilla), kun taas kaudessa ajetaan rallityyppisesti muita kuskeja vastaan.
Aluksi tarjolla on kaksi kevyintä luokkaa, mutta oman luokkansa voittaminen tuo käyttöön uuden luokan. Parin kauden voittamisen jälkeen pääsee jo WRC-hirmujen ohjaimiin. Eri autojen ja autoluokkien vaikutus ohjaustuntumaan on selkeä, mutta ei kuitenkaan ratkaiseva. Kaikilla autoilla ajaminen sujuu luonnikkaasti ja vauhdilla.
Afrikka ja Suomi
Radat sijoittuvat neljään eri maahan: Iso-Britanniaan, Keniaan, Yhdysvaltoihin ja Suomeen. Iso-Britanniassa kilpailuja käydään kolmessa eri paikassa aina Skotlannin vuoristoseuduista Walesin vihreisiin maisemiin. Jokaisessa paikassa ajetaan neljä erikoiskoetta, eli ratoja on reilut kaksikymmentä. Radat ovat vaikeustasoltaan äärimmäisen epätasaisia ja omalla tavallaan vielä nurinkurisia.
Ensimmäiset kilpailut käydään Skotlannissa, ja niitä voi hyvällä syyllä sanoa kaikkein vaikeimmiksi. Sen jälkeen erikoiskokeet ovat vielä riittävän hankalia kahdessa muussa Iso-Britannian osakilpailussa, mutta siinä vaiheessa kun matka on jatkunut Yhdysvaltoihin, ääni muuttuu kellossa.
Tiukka sekuntipeli muita vastaan muuttuu leveällä asvalttitiellä kruisailuksi, jossa vaikeudesta ole tietoakaan saatikka sitten sekuntipelistä. Tämän jälkeen sama tahti jatkuu Keniassa, jossa hiekkaradat ovat pääasiassa liian leveitä ja eroa vastustajiin tulee lyhyelläkin etapilla sekuntitolkulla.
Suomessa käytävät viimeiset kisat ovat sitten se kaikkein helpoin läpihuutojuttu, kun kolmen auton levyisillä lumibaanoilla liukastellaan kaasu pohjassa. Auton käyttäytyminen kyllä vastaa liukasta keliä, mutta konekuskien ajat ovat niin heikkoja, että vastuksen saaminen on kiven alla.
Leveät radat puolestaan aiheuttavat sen, että loivat vasen-oikea-kurvit voi vetää kylmästi suoriksi ilman että penkat edes pöllyävät. Rally Championship Xtreme ei muutenkaan välitä oikaisuista, vaan ainoastaan siitä, että aikapisteet käydään kaikki läpi. Niinpä muutamilla radoilla on sellaisia paikkoja, joissa ei kerrassaan pysty olemaan oikaisematta ja voittamatta jälleen muutamaa sekuntia.
Kuka maksaa pesun?
Rally Championship Xtremen parasta antia on grafiikka. Maisemat ovat parhaimmillaan kertakaikkisen upeita ja etenkin taivas on hienointa, mitä olen missään pelissä nähnyt. Autot ovat yksityiskohtaisia ja likaantuvat matkan varrella upeasti. Autot myös vaurioituvat kattavasti: konepelti alkaa repsottaa ja saattaa jopa irrota, pellit ja puskurit rypistyvät ja hyvällä tuurilla saa jopa renkaan napsautettua autosta irti.
Vauriot eivät tosin vaikuta auton toimintaan juuri mitenkään (okei, ilman valoja voi pimeässä ajaminen olla hiukan hankalaa). Itse ajoin esimerkiksi välillä autolla, joka oli jokseenkin rusinana ja josta puuttui toinen takarengas, enkä käytännössä jäänyt yhtään kärjen ajoista.
Autoja joutuu virittelemään ja korjaamaan erikoiskokeiden välillä Colin McRae -henkisesti. Toisin sanoen virittelyssä vaihteiden välityksen voi valita parista kolmesta vaihtoehdosta, kuten myös muun muassa jarrujen tasapainon ja ohjauksen herkkyyden. Virittely ei vaikuta auton käyttäytymiseen ratkaisevasti, mutta aivan vääristä asetuksista joutuu kärsimään.
Autojen äänet eroavat toisistaan kiitettävästi. Myös kolareiden paukahdukset ja lasien helinä täyttävät tehtävänsä. Kartanlukija on sen verran autenttinen, ettei suttuisesta muminasta tahdo aina saada edes kunnolla selvää. Sen lisäksi ruudulle avuksi tulevat suuntanuolet näyttävät kurvin suunnan jyrkkyyden välillä vasta viime tingassa, jolloin on jo myöhäistä. Ongelma tosin korjaantuu nopeasti, sillä radat ovat sen verran lyhyitä, että niiden ulkoa oppiminen ei vie kauankaan.
Rally Championship Xtreme on puutteistaan ja pelimuotojen yksinkertaisuudesta huolimatta hauska ja vauhdikas kaahailu, jonka ylivedetty ajettavuus riemastuttaa. Mainio kevyt välipala ennen Rally Trophya.
80
