Aurinkokuntaan ilmestyy jostakin suuri, sylinterimäinen avaruusalus. Ihmiskunta on ymmällään _ mistä valtava alus on tullut, kuka sen on lähettänyt ja miksi? Alus nimetään intialaisen filosofian mukaan Ramaksi, ja sitä tutkimaan lähetetään retkikunta.
Tutkimusryhmän johtaja kuitenkin sairastuu ja heittää äkillisesti henkensä, ja pelaajan tehtävä onkin mennä Ramalle korvaamaan menestystä ja selvittämään Raman salaisuuksia.
Kirja vai peli?
Science fiction -kirjallisuus tuntuu olevan ehtymätön ideakaivo pelitalojen uusille seikkailupeleille. Kulttikirjailijoiden teoksia käännetään peleiksi, mikä onkin sinänsä hieno asia ja voi jopa saada ihmiset tutustumaan itse alkuteoksiin. Tällä kertaa käsittelyssä on Arthur C. Clarken oikein hieno Rama-sarja (suom. Uhka avaruudesta ja Rama II). Kiehtova aihe, törmäys vieraan kulttuurin kanssa, voisi tuottaa upean seikkailupelin. Valitettavasti multimedia tuntuu olevan se päivän sana, ja tämäkin hieno idea on pilattu ulkokuoren koreudella varsinaisen pelin kehittämisen sijasta.
Sinänsä kyllä Rama on varsin vaikuttavaa katsottavaa. Ainakin järeämmällä testikoneella grafiikka ja video on silmiähivelevän kaunista ja äänimaailma on kunnossa ja peli pyöri kuin unelma. Videokuvan yhdistäminen perinteiseen tietokonegrafiikkaan on toteutettu saumattoman hienosti ja sulavasti, eivätkä näyttelijätkään ole mitään persoonattomia puupökkelöitä. Taustamaisemat ja aluksen sisäosat ovat todella huolellisesti tehtyjä, ja niistä tulee oikeanlainen vierauden tuntu.
Itse peli ei sitten enää jaksakaan oikein vakuuttaa. Vapaan pelimaailmassa liikkumisen sijaan pelaaja siirtyy paikasta toiseen hyppäyksittäin, mikä on sekä ärsyttävää että eräin paikoin myös suuntatajua sekoittavaa. Kauniit taustatkin osoittautuvat pian vain kauniiksi taustoiksi. Maailmassa ei ole eloa eikä liikettä, se on liian steriili ja mielikuvitukseton. Pakolliset kohtaamiset muiden retkikunnan jäsenien kanssa tuntuvat puuduttavilta, muut animaatiot toistavat itseään ja ovat lähinnä huvittavia.
Käyttöliittymä on sinänsä viimeisen päälle suunniteltu. Näkymät ovat suoraan pelaajan näkökulmasta. Selkeä inventaario on toimiva, ja kaikkia esineitä voi pyöritellä kolmiulotteisessa näytössä. Apuna esineiden ja ympäristön tutkiskelussa on myös "pikku apulainen", hologrammihahmo Puck, joka kertoo lisätietoja tarvittaessa. Mukana kulkevan tietokoneen avulla voi lukea sähköpostia ja tarkistaa 3D-kartalta oman sijaintinsa Raman sisuksissa.
Mutta mutta. Seikkailupeliksi ei Ramasta ole. Vastaantulevat ongelmat ovat puzzleja, joiden vaikeusaste vaihtelee, mutta jotka ovat kuitenkin yhtäläisen tylsiä. Koneita pitäisi saada toimimaan, ovia auki ja palikoita oikeisiin lokeroihin. Tätä varten pitäisi löytää oikeanlaiset esineet ja osata käyttää niitä oikeassa paikassa. Pelkkä tavaroiden keräily Raman aavoilla tasangoilla on toteutettu aivan epäuskottavasti, vai mitä järkeä muka kenelläkään on sirotella palapelin paloja pitkin maastoa? Vuorovaikutusta elävien olentojen kanssa on jonkin verran, mutta kaikki vaikuttaa pikemminkin kolikon pudottamiselta automaattiin kuin todelliselta toiminnalta. äkkikuolemat eivät suinkaan ole mahdottomia, mutta nekin ovat jokseenkin älyttömissä tilanteissa.
Kaunista kuvaa ja ääntä on Ramaan ahdettu kolmen CD:n verran, mukana jopa itsensä Arthur C. Clarken esittely pelistä. Vaikka pelin pitäisi toimia Dosissa minimivaatimuksilla, ei mistään pelaamisesta voi kyllä puhua. CD sahaa kuin viimeistä päivää ja videot tahmaavat vallan hirmuisesti. Melkoisen järeä koneistus ja Windows 95 vaaditaan, jotta Rama toimisi siedettävästi.
Kaikesta ulkoisesta koreudesta huolimatta Rama ei siis jaksa innostaa. Aikansa kuluttaa taatusti paremmin vaikkapa juuri Clarken kirjojen parissa. Pelin mukana jopa tarjotaan ilmaisena lisukkeena Clarken viimeisintä kirjaa. Lukekaa hyvät ihmiset kirjoja, oma mielikuvitus tuottaa vähintään yhtä huikeat maisemat kuin pelikin!
75
