Miks Ramboista ei enää tehdä lisenssipelei? Koska Sylvester tallone.
Kun kylmän sodan tuuli puhaltelee Krimillä päin, idänvastaisuudesta ammentava toimintaviihde on taas tapetilla. Sylvester Stallonen esittämä John Rambo, alkuperäinen metsien mies, oli kasarilla toimintasankarin perikuva. Kolmen osa osalta huonontuneen elokuvan jälkeen John Rambo palasi täynnä tarmoa järeässä elokuvassa Rambo (2008).
Kasari-Ramboista tiristettiin bittiviihdettä tutun lisenssipelisapluunan mukaan. Sivulta ja ylhäältä kuvatun toimintaryllistyksen lisäksi markkinoille tärähti raiteilla etenevä valopyssyräiskintä kolmannesta Rambo-leffasta. Nyt koko trilogia siirtyy uudelle vuosituhannelle!
Joka on edelleen se viime vuosituhat, koska Rambo: The Video Game on lisenssiraideräiskintä. Aivan: lisenssi, raide, räiskintä.
Ja pohjautuu siihen trilogiaan.
You may scream. There is no shame.
Rambon oma videopeli on luokattoman surkea tekele, huonompi kuin kolmas Rambo-elokuva. Mutta on siinä hyviäkin puolia, sanoi torakka ydinsodasta. Kymmenen vuotta ikäistään vanhemmalta näyttävä röpöttely on rehtiä ö-luokan viihdettä, jota tuskin on edes tarkoitettu otettavaksi tosissaan. Ainakin toivon niin, koska muutenhan puhutaan petoksesta.
Lähtölaukaus ammutaan hautausmaalla, jossa liuta barettipäitä muistelee John Rambon väkivaltaista elämää. Muistelot muuttuvat pelikentiksi, jotka käyvät kronologisesti läpi Rambo-trilogian avainkohdat. Kahvi lentää jo muistopuheen ensimmäisestä lauseesta: ”This man killed dozens. It’s good, that he’s dead.” Superkorni juoni yhdistyy tekniseen toteutukseen saumattomasti, sillä audiovisuaalisesti peli on aivan järkyttävää katsottavaa. Grafiikka tuo mieleen kakkos-Pleikkarin, mutta musiikki ja muut äänitehosteet kuulostavat siltä kuin ne soitettaisiin c-kasetilta.
Nettimörinän perusteella peliin digitoitiin repliikit leffojen kuvanauhoilta, mutta kohinaa on niin perkuleesti, että työ tehtiin ilmeisesti videonauhurilla ja vanhoilla vuokravideoilla. Replojen leffajuuria on syytä epäillä, sillä omien muistikuvieni mukaan Sly ja kumppanit eivät vetäneet roolejaan ihan näin tunteella.
Vaikka päähahmo on melkoinen pallinaama, ei häntä tunnistaisi Syltyksi, jollei pelin nimi sitä kertoisi. Rambolla on onneksi ensimmäisessä tehtävässä huutonaurun arvoiset alistajaviikset, joita nykyään heiluu vain saksalaisessa retrohydrauliikassa.
Sir, do we get to win this time? (No)
Rambon seikkailut olisi ollut helppo vääntää perinteiseksi räiskinnäksi, mutta Reef on hakenut elokuvamaista ilmaisua sijoittamalla pelin toimintajunaraiteille. Maisemat vaihtuvat itsekseen, tehtäväkseni jää hakea vastarinta jyvälle ja liikkua suojien taakse. Väkisin kurkusta tungettu räiskintäpulla ei tee menosta pätkääkään perustason lisenssiräimintää elokuvamaisempaa, mutta kunhan lobotonisen perusluonteen saa sisäistettyä, yksinkertaista mekaniikkaa arvostaa. Tie vie seuraavalle etapille automaattisesti ja jumiin ei voi jäädä.
Vuoristorata-ajeluksi generoituvaa röpöttelyä yritetään piristää kokemustasoilla, jotka antavat uusia torrakoita tappokoneen arsenaaliin. Tasonnousujen yhteydessä tippuu myös perkkejä, jotka antavat satunnaisia parannuksia taistelukentille. Turhan lisätuningin asemasta Syltylle tärkein on selkäytimestä kumpuava Suomi Finland Perk eli vikkelä liipaisinsormi, jolla kaikki vapaan maailman vastustajat lanataan sylvestertehtaalle.
Roikkuhuulessa on myös sinivalkoista väriä, sillä Rambo saa taistelukentille avukseen bullet timeä. Tapoista kertyy mittariin virtaa, joka hidastaa aikaa. Puolinopeudella suolatut vihulaiset parantavat haavat eikä uutta verta virtaa pakkiin itsestään. Lisäplussan Rambo saa rehdistä ysärimeiningistä, sillä todellinen metsien mies ei runkkuhuohottamalla maagisesti parane.
Pelimekaniikkakakun toisen kerroksen muodostavat ”seikkailuosuudet”, jotka ovat pelkkää QTE-jumppaa alusta loppuun. Speden spelleily on alimmilla vaikeustasoilla naurettavan helppoa, mutta haastejanan toisessa päässä kohtaukset muuttuvat liki mahdottomiksi. Rambo heittää veivinsä yhdestä virheestä, jonka jälkeen seuraa palautus tarkistuspisteelle. Velliperseilemällä palautuksia on loputon määrä, mutta isojen poikien vaikeustasolla uusintoja ei saa kuin muutamia.
Valehtelisin, jos väittäisin, etten nauttinut Rambosta. Vaikka peli on joka mahdollisella mittarilla umpisurkea viritelmä, näin typerää, tyhmää peliä paitsi vihaa, myös jollain kierolla tavalla jopa rakastaa. Teyonin lisenssiväännöksessä on sellaista surkeuden estetiikkaa, joka usein näkee halvoissa elokuvissa, mutta vain harvoin peleissä.
Trautman: Oh, te olette tehneet virheen.
Treyon: Jeah? Minkä virheen?
Trautman: Rambon.
Arvosteltu: PC
Saatavilla: Xbox 360, PS3
Reef Entertainment/Teyon
Versio: Myynti
Minimi: Core 2 Duo 2.8/AMD x2 3.1, 2 Gt RAM, GeForce 8800/GeForce 630/Radeon 3870/HD 4400, Win XP
Testattu: Intel Core i7 3550K, 8 Gt RAM, GeForce GTX660 1,5 Gt RAM, Windows 8
Ikäraja: 18+
50
