www.rautataivas.net
Vaatimattomista Star Trek -animaatioparodioista kasvanut Star Wreck: In the Pirkinning on vaikuttava näytelmäelokuva. Omakustanteen tekijöinä oli viiden tamperelaisen nuoren muodostama ydinryhmä sekä sadat vapaaehtoiset. Elokuvaa työstettiin seitsemän vuotta, ja se julkaistiin internetissä vuonna 2005. Sen jälkeen elokuva on ladattu yli neljä miljoonaa kertaa ja nykyisin sitä saa myös DVD:nä.
Energia eli Vuorensola kumppaneineen on uuden projektin kimpussa. Tervetuloa seuraamaan kanssamme Rautataivaan vaiheita!
Toisen maailmansodan loppupuolella, vuonna 1945, SS-upseeri Hans Kammlerin johdolla saatiin valmiiksi merkittävä läpilyönti antigravitaatiotutkimuksissa. Antarktikselle rakennetusta salaisesta tukikohdasta lähetettiin loppuvuodesta ’45 ensimmäiset natsien avaruusalukset kohti kuuta, jonka pimeälle puolelle perustettiin sotilastukikohta Schwarzesonne (Musta Aurinko). Tukikohdan tarkoituksena oli valmistaa tuhoisa hyökkäyslaivasto ja palata valloittamaan maa, kun aika on kypsä.
Eletään vuotta 2018. Natsit ovat palaamassa takaisin pahaa-aavistamattomaan maahan – mutta täälläkään asiat eivät ole kunnossa. Turhautuneet ihmiset odottavat mitä tahansa kiinnostavaa, shokeeraavaa, outoa tai yllättävää, kuin salamaa kirkkaalta taivaalta. Sitä heille myös on luvassa, enemmän kuin he olisivat koskaan osanneet toivoakaan! Ja he tulevat rakastamaan sitä.
Star Wreck ei luultavasti jäänyt keneltäkään nettiä käyttävää suomalaiselta huomiotta ilmestyessään vuoden 2005 loppupuolella. Todellinen mediaryöpytys alkoi kuitenkin vasta vuodenvaihteen tuntumassa. Tekijäryhmää riepoteltiin jos jonkinmoisiin kissanristiäisiin, jättitapahtumiin ja gaaloihin aina Linnan juhlien jatkoja myöten, ja nähtiinpä raina pariin otteeseen Suomen ja muutaman muunkin maan kansallisissa televisioissa. Samaan aikaan kun P-liitto Satusuomalais-voittajaehdokas keisari Pirk etunenässä jyräsivät maailmalla, pienessä tamperelaisessa puodin ja toimiston yhdistelmässä Keskustorin nurkilla pohdittiin kiivaasti mitä seuraavaksi keksittäisiin.
Lukuisat versioinnit seuraavasta Star Wreckistä, kuten myös iso liuta tarinatiivistelmiä muista ideoista, pommitettiin alas pala palalta. Selvää oli, että Star Wreckin manttelinperijäksi ei millä tahansa eväillä nousta - tarvittiin todella tuhovoimainen idea, jonka pohjalle käsikirjoitusta voitiin lähteä laatimaan. Kaikeksi onneksi olimme saaneet riistettyä Wreckiäkin käsikirjoittaneen Jarmo Puskalan pois lehdenjakajan työstään toimistollemme palkolliseksi, ja hänellä oli idea.
Natseja kuussa!
Saunassa tapahtuu ihmeitä! Hikiset miehet, olutta, pihisevä kiuas ja paljon pitkälti keskitason alle jäävää vitsinvääntöä, siinäpä resepti, joka sai käsikirjoittaja Puskalan plöräyttämään ulos elokuvaideansa, jota hän oli pyöritellyt päässään jo pidempään. Tarina on kenties hulluimpia kuulemiamme: se pohjautuu foliohattuteorioiden kuninkaaseen eli väitteeseen natseista kuun pimeällä puolella. Maisteltuamme sitä kaljan ja suolaisen hien kanssa totesimme, että tähti oli syttynyt. Mikään ei voi olla parempaa kuin natsi kuussa – paitsi kokonainen avaruusasemallinen natseja kuussa!
Kesti verrattain pitkään ennen kuin ideasta muodostui mitään konkreettista. Yritys kyllä oli hyvä – kirjoitimme kahden käden sormilla laskettavan määrän versioita ideasta, mutta mikään niistä ei loksahtanut kohdalleen. Oli tarinoita tv-päisestä Hitleristä, ydinpommista Stalingradista ja uusnatseille nälvimisestä, liskoihmisistä maan sisuksissa ja Antarktiksella reuhaavista napanatseista… Mutta vaadittiin enemmän kuin silloinen osiemme yhteenlaskettu summa, että tarina saatiin ryhtiin. Vaadittiin kaikkien aikojen ansioitunein suomalainen tieteiskirjailija.
Ideasta kohti käsikirjoitusta
Elokuvan käsikirjoittaminen on monitasoinen prosessi, joka toimii eri kirjoittajilla eri tavalla. Energian ollessa kyseessä perusrunko tehdään tietenkin porukalla. Käsikirjoitustyöryhmässä ovat mukana tuottaja Samuli Torssonen, ohjaaja Timo Vuorensola, Star Wreckin monipuolisena ääninäyttelijänä ansioitunut Antti Hukkanen ja idean alkuperäinen isä, Jarmo Puskala. Tätä sekalaista torvisoittokuntaa johtaa rautaisella otteella Finlandia-palkittu, useista novelleista ja romaaneista tunnettu kirjailija Johanna Sinisalo – Tampereen likkoja hänkin.
Kun pääkäsikirjoittajan pallille kiipesi pitkän linjan ammattilainen, olemassa olevat räpellykset lensivät roskiin ja palattiin takaisin siihen, mikä oli havaittu hyväksi: natseihin kuun pimeällä puolella. Johanna takoi lyhyessä ajassa kasaan loistavan rungon mielenkiintoiselle tarinalle, jota sitten alettiin hoivata, käännellä ja hieroa useiden eri kässäripalaverien voimalla. Lopulta Johanna kirjoitti auki liki 30-sivuisen treatmentin, eli proosamuotoisen kuvauksen elokuvan tarinasta, jonka pohjalta on tarkoitus siirtyä varsinaiseen käsikirjoitustyöhön syksyllä.
Käsikirjoituksen merkitys on Rautataivaan kohdalla valtaisa. Wreckin jälkeen tuskin monikaan epäilee, kykenemmekö tuottamaan visuaalisesti vaikuttava jälkeä efektirintamalla. Kuviin kauhallisen ammattitaitoa ja ripauksen ameriikanmeininkiä tuovat mukaan tietenkin ammattitason näyttelijät ja tuotantotiimi. Mutta ilman timantinkovaa käsikirjoitusta voimme aivan yhtä hyvin jättää koko elokuvan tekemättä. Siksi panostamme kässäriin kaiken sen vaatiman ajan ja vaivan.
Rautataivas on jo nyt, vaikka käsikirjoituskaan ei ole vielä valmis, monella tavalla erikoinen tuotanto. Tähän artikkeliin asti ainoat tiedot, jotka elokuvasta on julkaistu, ovat elokuvan logo ja nimi. Tarinan olemme pitäneet perusajatusta myöten visusti piilossa, sillä halusimme hioa sitä omassa rauhassamme, kunnes visiomme on kristallinkirkas. Mutta samaan aikaan fanit ovat aloittaneet jo oman työstöprosessinsa.
Rautataivaan keskustelufoorumilla on viskelty villejä ajatuksia siitä, millainen tarina ja mitä elementtejä elokuvalla voisi olla. Monille on elokuvan englanninkielinen nimi Iron Sky tuonut mieleen takavuosien loistavan seikkailupelin, Beneath a Steel Skyn. Toiset taas aprikoivat, josko Star Wreckin hahmot seikkailevat uudessa miljöössä. Selvää kuitenkin on, että keskustelua on syntynyt valtavasti, ja osa arvailuista osuu jopa välillä lähelle oikeaa.
Hauskimpana fanieleenä muuan nuoriherra kuljetti toimistolle ihka oikean, 15-senttisen pronssivaloksen Rautataivaan logosta plus läjän sinettileimasimia ja muuta pienempää sälää, jotka päätyivätkin puotiimme kunniapaikalle. Harva kotimainen elokuva voi pröystäillä sillä, että ennen kun käsikirjoituskaan on valmis, elokuvalle on jo omistettu oma pronssinen patsas!
Tulossa syksyllä 2000… (tai säkällä pikkaisen aiemminkin)
Star Wreckiä lupailtiin ensimmäisessä teaserissa ilmestyväksi syksyllä 2000, ja Samuli erikseen halusi tarkentaa, että leffa saattaisi olla valmis jo aikaisemminkin. Rautataivaan kohdalla tiedostamme kuitenkin realiteetit, emmekä tässä vaiheessa lupaa mitään – edes sitä, että elokuva koskaan valmistuu. Mutta erään tärkeän asian haluamme Wreckin tuotannosta tuoda mukaan, jota useinkaan elokuvatuotannot eivät ota huomioon. Haluamme, että te pääsette mukaan kelkkaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Wreckille fanit ja elokuvasta kiinnostuneet osoittautuivat elintärkeäksi voimavaraksi, ja siksi haluamme kutsua teidät mukaan jo heti alkumetreiltä. Rautataivaan sivustot tulevat muodostumaan ajan myötä monipuoliseksi portaaliksi, jonne tuuppaamme uusimmat tiedot, kuvat ja videot – ja luultavasti paljon enemmänkin – tuotantomme edistyessä. Ja mikä tärkeintä, se tulee olemaan yhteisömme keskus, jonka kautta ihmiset voivat kantaa oma kortensa kekoon suurtuotantoon.
Rautataivasta ei kannata siis odotella teattereihin ihan lähiaikoina, mutta sisälle elokuvan maailmaan pääsee jo nyt.
Pelit-lehti seuraa tämän artikkelisarjan myötä suuren kotimaisen elokuvatuotannon koukeroita ja matkaa keltaisista muistilapuista fläppitaululla täysimittaiseksi elokuvaksi.
Hyvää kesänodotusta, ja pitäkää korppilippu korkealla!
Tammikuu 1939: Natsi-Saksan Antarktiksen tutkimusretkikunnan laiva Schwabenland saavuttaa Antarktiksen ja aloittaa tutkimuksensa alueella, jonka edellisenä vuonna Norja oli nimennyt omakseen (Dronning Maud Land). Schwabenlandilla mukana olleet kaksi lentokonetta Passat ja Boreas kartoittavat yli 600 000 neliökilometriä ympäröivää jäätikköä ja valokuvaavat yli 10 000 ilmakuvaa alueesta. Natsit merkitsevät hakaristilipuilla mittavan osan Antarktiksesta seuraavan 15 viikon kuluessa, ja nimeävät valloituksensa Neueschwabenlandiksi. Tehtävän ensisijaisena tarkoituksena on valloituksen ohella kartoittaa sopivan syrjäistä paikkaa syvältä Antarktiksen vuoristosta, jonne tultaisiin perustamaan tukikohta valtionsalaisuudeksi luokitellun Vril-ohjelman alkuun saattamiseksi.
Toukokuu 1940: Saksalaiset jatkavat Antarktiksen kartoitusta kaikessa hiljaisuudessa. Kaksi suurta laivaa, Schwabenland ja Wilhelm II, rantautuvat Neueschwabenlandille ja aloittavat rakennustarvikkeiden ja henkilökunnan kuljettamisen syvemmälle Antarktikselle. Tutkimusasema Vrilin perustukset valetaan syvälle Antarktiksen ikiroutaan, ja liki viidenkymmenen rakentajan, insinöörin ja SS-upseerin joukko-osasto jäävät koko kesäksi Antarktikselle rakentamaan asemaa, jonka ensimmäinen täysin asuttava vaihe valmistuu elokuussa 1941.
Heinäkuu 1943: Vril Station -tutkimusaseman johtoon valitaan ansioitunut insinööri, työnjohtaja ja SS-upseeri Hans Kammler, joka on aiemmin samana vuonna nimitetty V-1- ja V-2-ohjusprojektien johtoon. Kammler ottaa myös huippusalaiset propulsio- ja antigravitaatiotutkimukset määräysvaltansa alle.
Marraskuu 1944: Liki 1 500 saksalaista vapaaehtoista sotilasta, tiedemiestä, insinööriä ja naista ja lasta – "Toinen sukupolvi" – kuljetetaan laivalla Vril Stationin ahtaisiin maanalaisiin kammioihin odottamaan Vril-hankkeen valmistumista. Osa heistä menehtyy äärimmäisissä oloissa, mutta liki tuhat selviää yli seuraavan noin puolentoista vuoden.
Tammikuu 1945: Sodan viimeinen vuosi käynnistyy, mutta Adolf Hitler on edelleen luottavainen ja laskee suuren osan toivostaan Hans Kammlerin ja hänen tutkimuksensa varaan. Hän määrää Kammlerin johtamaan koko Natsi-Saksan ilmailu- ja avaruusohjelmaa.
Toukokuu 1945: Toinen maailmansota päättyy, Adolf Hitler ja hänen lähimmät avustajansa suorittavat perheineen itsemurhat bunkkerissaan Berliinissä. Monet saksalaiset tiedemiehet ja insinöörit katoavat, ja päätyvät töihin joko Yhdysvaltoihin (Yhdysvaltain niin kutsuttu "Operation Paperclip"), tai Neuvostoliittoon. Myös Hans Kammler katoaa, kaikkine tutkimuslaitteistoineen ja -tuloksineen. Huhut kertovat hänenkin päätyneen Yhdysvaltain armeijan leipiin, toiset kertovat hänen joko tulleen murhatuksi tai tappaneen itsensä (teoria, jonka muun muassa hänen autonkuljettajansa ja vaimonsa vahvistavat). Todellisuudessa Kammler ja hänen kaksi tärkeintä avustajaansa varustivat sodan loppupuolilla pitkän matkan lentokoneen, ja he kuljettivat tutkimuksensa ja itsensä Neueschwabenlandille, Vril Stationille, jossa he viimeistelivät liki valmiin hankkeen seuraavien muutaman kuukauden aikana.
Elokuu 1945: Yhdysvaltalaiset tutkijat löytävät Valtakunnankanslian arkistoista outoja viitteitä Neueschwabenlandilla sijaitsevaan tutkimusasemaan ja alkavat selvittää niiden paikkansapitävyyttä.
Lokakuu 1945: Vril-projekti valmistuu lopulta. Seuraavan puolentoista vuoden aikana kuljetetaan kaikessa hiljaisuudessa Hans Kammler ja yli 1 000 vapaaehtoista kymmenillä lennoilla kuuhun, rakentamaan uutta yhteiskuntaa kuun pimeälle puolelle. Suurin osa lennoista pääsee turvallisesti perille.
Joulukuu 1946: Yhdysvaltalaiset aloittavat Highjumpiksi nimetyn jättimäisen Antarktis-operaation, joka virallisen kertomuksen mukaan keskittyy joukkojen koulutukseen ja kaluston testaukseen arktisissa olosuhteissa. Todellisena tarkoitusperänä on kuitenkin etsiä ja tuhota Antarktikselta kaikki natsiaktiviteetti. Vril Station löydetään, mutta natsit onnistuvat tuhoamaan sen ja kätkemään maanalaiset käytävät taitavasti ennen Yhdysvaltain hyökkäystä. Yhdysvallat pitää operaatiota onnistuneena, eikä tiettävästi saa vahvistusta epäilyille siitä, että natsit olisivat onnistuneet matkustamaan kuuhun.
Helmikuu 1946: Schwartzesonne-aseman perustukset ovat valmiit ja tilat elinkelpoiset. Natsiyhteisö aloittaa sotatilaksi määriteltävän, yli 70 vuotta kestävän elämänsä näissä karuissa olosuhteissa, valmistellen hyökkäyslaivastoa, jolla palata takaisin maahan, kun aika on kypsä.
