Pelejä on usein syytetty siitä, etteivät ne herätä tunteita elokuvien tavoin. Shinji Mikamin Resident Evil -sarjassa yritys on kuitenkin hyvä, sillä siinä lähestytään tunteista alkukantaisinta eli pelkoa, tai ainakin säikähdystä.
Resident Evil -sarja ja sen luoja Shinji Mikami ovat peliteollisuudessa jo käsite ja pelien perusjuoni on kaikille tuttu. Raccoon Cityssä pääsi karkuun keinotekoinen virus, jonka aiheuttama epidemia puhkeaa kaupungissa kerta toisensa jälkeen. Kyseessä ei ole harmiton flunssa vaan biologinen ase, joka muuttaa kaiken elollisen painajaismaisiksi zombeiksi. Hirviöt riehuvat kaupungin kaduilla ja syövät harvat eloonjääneet. Tunnelma on kuin Romeron kauhuleffoissa.
Päällimmäisenä tehtävänä ei ole Raccoon Cityn raunioiden pelastaminen vaan hengissä selviytyminen. Pelaaja vaeltelee kaduilla, ratkoo yksinkertaisia puzzleja ja ampuu liian lähelle tunkevat hirviöt. Peli on yhdistelmä toimintaseikkailua ja kauhuelokuvaa. Peruskaava ei ole onneksi muuttunut kolmososassakaan.
Ylös, ulos ja räiskimään
Resident Evil 3:n paras ja nautittavin oivallus on tapahtumien siirtäminen sisätiloista ulos Raccoon Cityn kaduille ja kujille. Monenmoinen dekadentti krääsä, palavat autonromut ja siellä täällä lojuvat ruumiit luovat omalaatuisen tunnelman, jota tilanteeseen sopiva, vaikkakin hetkittäin koomiselta kuulostava äänimaisema korostaa.
Tutkittavaa ja koluttavaa riittää roppakaupalla, mikä tuo peliin avaruuden tunnun. Sisätiloissa toki seikkaillaan entiseen tapaan, ja poliisiaseman lisäksi on käytävä tutustumassa muihinkin Raccoon Cityn tärkeimpiin rakennuksiin.
Uutta on tietyllä tavalla se, että helpommalla vaikeustasolla Resident Evil 3: Nemesis muuttuu liki splätterimäiseksi räiskintäpeliksi. Konekivääri kilkattaa eikä ammuksistakaan ole pulaa ja zombie-ryppään suuntaan roiskiminen on häkellyttävän tyydyttävää.
Vaikeammalla tasolla tunnelma on tutumpi, muttei todellakaan turvallinen. Liipasinsormea on hillittävä etenkin alkumatkasta. Muuten ammusten loputtua zombien hipiää joutuu kutittelemaan pelkällä veitsentyngällä, mikä ei ole kivaa. Moisten mörköjen hengityksen aromi kun ei ole se kaikkein kukkaisin.
Nemesiksen syleily
Nemesis on Shinji Nikamin kiero oivallus. Pelaaja törmää karun napakkaan ja tylyyn, ilkeämieliseen ja isoon hahmoon jo alkumatkasta. Nemesiksen toinen käsi on kaiken kukkuraksi sinko, joten hirvityksen eteen ei kannata jäädä asustelemaan. Eikä hirviön halauskaan ole se kaikkein rakastavin.
Vaikka Nemesiksen saakin karistettua jäljiltään, ei mene aikakaan kun jostakin kaukaa kuuluvat pahaenteiset äänet ja kolinat panevat selkäpiin väräjämään. Ikkunan läpi eteen pongahtavaa Nemesistä osaa odottaa, mutta yllätys lasinsirpalemyrskyn alle jäädessä on silti absoluuttisen järisyttävä.
Ruutinyssykät ovat myös uutta. Sekoittamalla eri ruutityyppejä keskenään ja laittamalla seoksen "ammuksentekokoneeseen" pelaaja voi tehdä itselleen vinon pinon erilaisia ammuksia. Idea on vastaava kuin yrttien sekoittelussa. Toki ammuksia voi käyttää hyväksi vain, jos mukana on tarkoitukseen sopiva ase. Pelkällä piskuruisella pistoolilla kun ei ammuskella kranaattiluoteja.
Urputtaja iskee
Toiminnan ja seikkailun lisäksi Resident Evil 3 tarjoilee juuri oikeassa ja sopivassa suhteessa ongelmanratkontaa. Puzzlet ovat pääosin selkeitä, eivätkä ne pysäytä etenijää. Jos lattiassa on luukku ja siinä reikä, joka kaipaa sopivaa "luukunnostovälinettä", moinen kepukka löytyy suurin piirtein viereisestä huoneesta. Eli ei muuta kuin sinne, keppi kouraan ja takaisin luukun luo ja sillä sipuli. Paitsi jos reppu eli inventaario pullistelee jo täynnä tavaraa.
Resident Evilien todellinen kauhistus on ollut aina naurettavan pieni reppu. Tavaraa voi olla mukana rasittavan vähän, mikä johtaa turhaan tallusteluun tallennuspisteen ja tapahtumapaikan välillä. Tutun ja turvallisen Remingtonin (kirjoituskone, jolla pelitilanne tallennetaan) vierestä löytyy useimmiten arkku, joka toimii mukaan tarttuneiden esineiden, aseiden ja ammusten varastona. Sinne laitetun krääsän voi noukkia mukaan mistä tahansa toisesta vastaavasta arkusta.
Mukana olevaa esinettä ei voi edelleenkään pudottaa kadulle tai lattialle, mikäli haluaa kapsäkkiin nopeasti lisää tilaa. Ensin on käveltävä arkun luo, siirrettävä omasta laukusta yksi tai useampi esine laatikkoon ja vaellettava takaisin halutun esineen luo. Piirre aiheuttaa ärräpäitä, sillä moinen pelattavuuden ja pelisuunnittelun onnahdus tuntuu jotenkin käsittämättömältä mutta toisaalta ilmeisen tahallis+elta. Venytyksen mestarit areenalla?
Kaunis katsella
Resident Evil 3 Nemesis on visuaalisesti todella upea. Vaikka näkymät ovat rähjäisiä, nuhruisia, täynnä rojua ja romua, ruumiita ja roskia, taiteilijoiden sudinvedot vakuuttavat. Vähäinenkin käytävän pätkä tai kuppilan kähyinen takahuone ovat yhtä kuvallista ilotulitusta. Värit ovat huolella valitut eikä yksityiskohtia voi kuin ihailla. Resident Evil 3: Nemesis on yksi tyylikkäimmistä, komeimmista peleistä kautta aikojen.
Erityisen jännittävällä hetkellä näkymät välähtävät negatiiveiksi ja kaksi eri vaihtoehtoa ilmestyy kuvaruudulle. Nemesiksen tupsahdettua nenän eteen kyseiset vaihtoehdot voivat olla: "Taisteletko Nemesistä vastaan?" ja "Luikitko karkuun?" Valinnalla on oma merkityksensä juonen kannalta ja ne innostavat myös pelin pariin palaamiseen sen jälkeen kun se on kertaalleen läpikahlattu.
Kaupunkien kujilla kävely on hauskaa ja palkitsevaa. Resident Evil 3: Nemesiksessä tuntee todellakin etenevänsä verrattuna sarjan aiempiin osiin. Niissähän nyhjättiin pitkään ja hartaasti samoissa maisemissa. Avaraa kokonaisvaikutelmaa kurjistavat kuitenkin hassut ovet, jotka vievät kadunpätkältä toiselle. Ne toimivat mitä ilmeisimmin tuoreen grafiikan latauspisteinä, mutta hidastavat silti muuten niin sutjakkaa vaeltelua.
Resident Evil 3: Nemesis on klassikkosarjan paras peli, siitä ei ole epäilystäkään. Ensimmäistä osaa huomattavasti sujuvampi pelattavuus ja toista avarammat maisemat valavat perustan klassikolle. Pienestä repusta ja tallennuspistekikkailusta on silti sakotettava osansa. Onneksi selkäpiitä ajoittain iki-ihanasti kutittava tunnelma ja loistelias grafiikka pelastavat paljon.
Harvassa ovat edelleen ne pelit, jotka aiheuttavat kylmänväreitä sillä intensiteetillä kuin Resident Evil 3: Nemesis.
93
